Miksi TUIJOTATTE lapsia, mutta ette SANO mitään?!? Eikö voisi vaikka TERVEHTIÄ??! Sanoa " moi" , " hei" , mitä vaan??!!?
Taas tänään leikkpuistossa joku idiootti-äiti tuijottaa halveksiva hymy kasvoillaan lastani, EIKÄ SANO MITÄÄN! 1-vuotias sitten tietysti tuijottaa takaisin ja rupesi viimein itkua tihrustamaan, kun alkoi tädin tuijotus varmaan tuntua uhkaavalta.
Tämä on nyt jo toinen kerta kuin näy. Miksi jotkut äidit ovat tuollaisia muumioita!? Eivätkö tiedä, että tuijottaminen on epäkohteliasta?! Ja jos lasta haluaa katsoa, olisi ystävällistä PUHUA jotain!?!
Ärrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrsyttävää.
Kommentit (56)
Näkevät ongelmia sielläkin missä niitä ei ole.
Usein puistossa ja muuallakin saatan olla ihan omissa ajatuksissani ja kun " herään" näistä syövereistä saatan huomata, että olenkin kohdistanut katseeni johonkin tai johonkuhun. Joskus sanon jotakin joskus en. Riippuu ihan fiiliksestä ja asiasta joka kaihertaa.
Omat lapset ovat jo niin isoja, etteivät tarvitse ihan koko aikasta seurantaa ja eivätkä nämä tuojotushetket ole kovin pitkiä.
Mutta tästä ap. tilateesta luulen, että ap. on tehnyt tilaanteesta väärän johtopäätöksen. Ainakin tuon ivallisen hymyn osalta.
Vierailija:
Joskus bussissa katselen useinkin jotain alle 1-vuotiasta, jos on hauskan näköinen. Lapset on vain niin suloisia. Mutta mitä pitäisi 1-vuotiaalle sanoa, kun 1-vuotias ei nyt oikein osaa sanoa mitään takaisin.Jos olisi vanhempi lapsi niin tottakai tulisi sanottua jotain. Mutta mitä pitäisi sanoa 1-vuotiaalle? Tuntee itsensä vain tyhmäksi kun alkaa leperrellä jotain.
Taisi tämä aloittaja olla joku ainokaisen äiti.
Mielestäni ihan kaiken ikäisille voi hymyillä, vilkuttaa ja sanoa vaikkapa hei. Siinä se. Pitäisi onnistua suomalaiseltakin.
jatka hymyilyä vielä senkin jälkeen kun lapsi jo itkee. Kyllä lapsikin tunnistaa vittuilun, saatika sitten aikuinen. Ymmärrän hyvin ihmistyypin, jota ap tarkoittaa, vaikkei itselle ole vastaavaa käynytkään.
mun nuorin on vuoden ikäinen, ja kyllä se tervehtii. On oppinut isommilta lapsilta ja meiltä sanomaan, moi.
Jos joku tulee meille, se on heti ensimmäisenä ovella huutamassa moi moi, ja kun joku lähtee, vilkuttaa ja huutaa moi.
Mä en oo koskaan edes ajatellut että, sitä ei tarvitsisi opettaa tai lapsi ei oppisi tervehtimään.
En mä ainakaan ole koskaan kiinnittänyt huomiota mihinkään tuijotteleviin ihmisiin. Johonkinhan sitä on pakko katsoa..
Vierailija:
mun nuorin on vuoden ikäinen, ja kyllä se tervehtii. On oppinut isommilta lapsilta ja meiltä sanomaan, moi.
Jos joku tulee meille, se on heti ensimmäisenä ovella huutamassa moi moi, ja kun joku lähtee, vilkuttaa ja huutaa moi.Mä en oo koskaan edes ajatellut että, sitä ei tarvitsisi opettaa tai lapsi ei oppisi tervehtimään.
Alan ymmärtää miksi suomalaislapsilla on niin paha olla...
tervehtimisestä. Ja tuo nainen oli varmasti mietteissään, ja sattui vain tuijottamaan lastasi. Juma kun on jotkut herkkiä! Jos ihminen ei nyt tule kädestä pitäen sanomaan hei lapselle, ja hauska tutustua, niin onpas outo ja pelottava täti! :))
Ihme porukkaa. Jos pieni lapsi ei osaa sanoa, niin en minakaan sano. Lapset oppivat ymparistoaan seuraamalla. Onpas aikuista kaytosta. Ei ihme, etta Suomalaisista kasvaa sulkeutuneita tuppisuita, kun niinkin yksinkertainen asia kuin tervehtiminen aiheuttaa isoja ahdistuksia aikuisissa. Mistas ne lapset muuten oppivat, jos ei jokapaivaisesta elinymparistosta. Ei siina tarvitse lapsista tykata, etta vastaa tervehdykseen (FYI: 1 v:lla se on katsekontakti), se on ihan peruskohteliaisuutta. Minusta on saali, etta suomalaislapset sosialisoidaan epsasosiaalisiksi. Pienet lapset ovat lahes poikkeuksetta sosiaalisia, mutta kyllahan ne pian oppii maan tavat. Surullista!
T:ulkomamma
Vierailija:
tervehtimisestä. Ja tuo nainen oli varmasti mietteissään, ja sattui vain tuijottamaan lastasi. Juma kun on jotkut herkkiä! Jos ihminen ei nyt tule kädestä pitäen sanomaan hei lapselle, ja hauska tutustua, niin onpas outo ja pelottava täti! :))
Katse voi olla hyvinkin uhkaava. Tässä tapauksessa se selvästi on ollut, jos lapsi ruvennut itkemään.
Jos ei uskalla puhua, niin ei tarvitse sitten tuijottaakaan - minun mielestäni.
Vai että oikein ivallinen hymy? Tuntuuko sinusta usein siltä, että sinua vainotaan?
Vierailija:
Ihme porukkaa. Jos pieni lapsi ei osaa sanoa, niin en minakaan sano. Lapset oppivat ymparistoaan seuraamalla. Onpas aikuista kaytosta. Ei ihme, etta Suomalaisista kasvaa sulkeutuneita tuppisuita, kun niinkin yksinkertainen asia kuin tervehtiminen aiheuttaa isoja ahdistuksia aikuisissa. Mistas ne lapset muuten oppivat, jos ei jokapaivaisesta elinymparistosta. Ei siina tarvitse lapsista tykata, etta vastaa tervehdykseen (FYI: 1 v:lla se on katsekontakti), se on ihan peruskohteliaisuutta. Minusta on saali, etta suomalaislapset sosialisoidaan epsasosiaalisiksi. Pienet lapset ovat lahes poikkeuksetta sosiaalisia, mutta kyllahan ne pian oppii maan tavat. Surullista!T:ulkomamma
Aikuiset tosiaan ovat niitä roolimalleja, ja jos vieras aikuinen vaan " töllää" eikä sano mitään, niin vaikeahan se on lapsellekaan opettaa, että on epäkohteliasta tuijottaa ja pitäisi aina tervehtiä.
Aikuisen ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa lapsi on kuitenkin aina se altavastaaja. Lapsella voi myös ottaa enemmän aikaa ennen kuin lämpenee, kyllä aikuisella pitäisi sen verran olla älliä, että tajuaa tämän.
Onko se joku velvollisuus tervehtiä jokaista 1-vuotiasta, jota sattuu katsomaan tai joka sattuu katsomaan sinua koska niin se yleensä on! Ainakin jos menee oman lapsensa kanssa bussiin ja siinä on ennestään vaunupaikalla joku taapero, niin väkisinkin se taapero sieltä tuijottaa.
Ei minunkaan taaperoani tervehditä ja jopa tuijotetaan, en koskaan ole nähnyt siinä mitään ongelmaa.
Ja kyllä olen ihan sosiaalinen. Mielestäni ei vain ole kohteliastakaan morjenstaa 1-vuotiaita, heidän äitinsä voi ajatella, että mikähän epäilyttävä tapaus tuokin on.
Tai hymyilitko ja nyokkasit tervehdykseksi, tai teit aloitteen? Ja nain teet kaikille puiston aideille ja isille seka lapsille?
Vierailija:
Onko se joku velvollisuus tervehtiä jokaista 1-vuotiasta, jota sattuu katsomaan tai joka sattuu katsomaan sinua koska niin se yleensä on! Ainakin jos menee oman lapsensa kanssa bussiin ja siinä on ennestään vaunupaikalla joku taapero, niin väkisinkin se taapero sieltä tuijottaa.Ei minunkaan taaperoani tervehditä ja jopa tuijotetaan, en koskaan ole nähnyt siinä mitään ongelmaa.
Ja kyllä olen ihan sosiaalinen. Mielestäni ei vain ole kohteliastakaan morjenstaa 1-vuotiaita, heidän äitinsä voi ajatella, että mikähän epäilyttävä tapaus tuokin on.
Näin minä asian ymmärsin. Kyllä vastuu tervehtimisestä on silloin tuijottaja-äidillä. Perin outoa käytöstä, jonka voin kyllä hyvin kuvitella suomalaisille ominaiseksi.
No, mitä muuta voi odottaa? Me ollaan suomalaisia! ja minkäköhän maalaisiksi tässä pitäsi sitten muuttua?
Vierailija:
Minun tyttöäni useinkin etenkin mummot tuijottelee ja annan tuijotella. Joskus tulee mummolta joku hyväntahtoinen hymy ja vilkutuskin.