Eskarilainen itkeskelee, eikä halua mennä enää eskariin

yksin, vaan pääsee leikkeihin mukaan. Katsele vielä, eiköhän niitä kavereita löydy ajan mittaan. Ei tyttösi kuitenkaan voi siitä yhdestä kaverista olla riippuvainen loputtomiin. Eihän kuitenkaan ole vartmaa että pääsisivät samalle luokalle ekalla jne. Toisaalta ymmarran sinua kyllä, meillä kannsa kotihoidettu tyttö, srk: n kerhossa vaan käynyt, ja nyt eskarissa vaan yksi tuttu. Tyttö on luonnteeltaan sellainen, ettei helposti itse mene tekemään tuttavuutta, mutta hyvin näyttää nyt ryhmään sopeutuneen, nain parin päivän kokemuksella. Toivottavasti kaikki järkkääntyy teilläkin.

muut nauraa hänen vaatteilleen, piirtämiselleen ja syömiselleen. Eivät ota leikkiin ja sitten kun hoitajat käskevät ottaa leikkiin mukaan, ei tyttöä enää huvita. Tyttö sanoi mulle, et en saa puhua mitään hoitajille, sillä sitten hänelle nauretaan vielä enemmän.



Eka päivä siis meni tosi hienosti, mut eilen ja varsinkin tänään oli se jääminen ihan kamalaa.



Saakohan nyt enää edes sitä eskaria vaihtaa?

sanoin että se on meidän päätös ja lopulta onnistui

ottaa aikansa. Lapsesi kyllä tulee saamaan kavereita ja vielä tulee se päivä, kun hän ei haluaisi tulla kotiin eskarista, usko pois! :) Ei kannata vaihtaa eskaria, puhu mielummin opettajan kanssa asiasta niin ettei lapsesi ole kuuntelemassa. Sopivat keinot kyllä löytyvät ja kotona voi aloittaa positiivisen tsemppaamisen ja ihan konkreettisten kaveritaitojen harjoittelun alkaen leikkiin pyytämisestä. Anna ajan kulua, eivät kaikki ole heti valmiita uuteen :)

lisäksi illat kuluivat kotona itkien, että " en halua mennä sinne" . käytiin asiasta lasen kanssa keskusteluja (miksi ei halua mennä, onko tädit kivoja, onko kivoja kavereita) ja yritettiin lisäksi luoda positiivista henkeä meidänkin lapsen bestis meni eri hoitopaikkaan, eikä tuttuja uudessa paikassa juurikaan ollut. itse olin yllättynyt reaktiosta, koska iso ja reipas lapsi yleensä on. mutta hoitotädit vakuuttelivat, että ihan normaalia on... tänään oli eka päivä että jäi itkemättä hoitoon :). varmasti tilanne piakkoin helpottuu.

Viisivuotiaana lapsi olisi voinut mennä päiväkotiin vaikka puolipäiväiseksi, rutiinit ja toiset lapset olisivat tulleet jo tutuiksi..

on nyt yksityisessä päiväkodissa ja kunnalliseen sitten pitäisi vaihtaa.



Naurettavinta jutussa on, että lapseni tutustui vuosi sitten tässä naapurissa asuvaan tyttöön. Puolin ja toisin on tytöt toistensa luona käynyt leikkimässä ja tosi hyvin on leikit mennyt yhteen. Tää tyttö on tuolla päiväkodissa ollut pienestä pitäen ja osaksi sen takia tuohon eskariin haettiinkiin, kun niin hyvin tulivat juttuun. No, nyt sitten eskarin alkaessa tää ainut tuttu tyttö on sitten ollut se tyttäreni nauraja ja se, joka ei halua häntä leikkiin ottaa.



Tuntuu vaan niin nurinkuriselta. Tai ehkä oon sitten niin naiivi, enkä muistanut miten julmaa se tyttöjen välinen " ystävyys" jo pienestä pitäen on?

Eikö ne hoitajat tosiaan puutu tollaiseen nauramiseen ja toisen pilkkaamiseen? Jos ei, niin vaihdan mielipiteeni: kyllä vaihtaisin eskaria, jos ei tuo äkkiä lopu!

T: se toinen juuri eskarin aloittaneen tytön äiti.

Mutta koska ajassa ei voi palata taaksepäin, ja tyttöä ei voi laittaa osa-aikaisesti päiväkotiin että osaisi sitten olla eskarissa, niin siitä on turha edes puhua.

Eskari on vasta alkanut, ja tottuminen ottaa oman aikansa. Kunhan tuosta kiusaamisesta ja pilkkaamisesta päästään, niin uskon, että tyttösi alkaa viihtymään esikoulussa. Ja kiusaamisesta päästään siten, että otat tiukan linjan: puhut henkilökunnalle ja sanot, ettet hyväksy kiusaamista missään muodossa. Piste. Jos sinä et pidä lapsen puolta, ei sitä tee kukaan muukaan.

Sanoit, että tyttösi vaatteita pilkataan. Ovatko ne sitten jotenkin muiden vaatteista poikkeavia, vai pilkataanko niitä vain siksi että olisi jotain pilkattavaa? Jos tytölläsi on erilaiset vaatteet kuin muilla (esim. muilla on trikoopaidat ja -housut, ja sinun lapsellasi vekkihame ja paitapusero), niin voisitko ajatella että pukisit hänelle samankaltaiset vaatteet kuin muillakin on? Erilaisuus herättää aina huomiota, kielteistäkin, ja eskari-ikäiselle on turha alkaa selittämään miten erilaisuus on rikkaus, oma tyyli on hyvä asia, ja hyvän itsetunnon omaava ei välitä muiden mielipiteistä. Sen aika on sitten kymmenen vuoden päästä.

Olen työskennellyt muutamissa päiväkodeissa ja niissä kyllä pilkkaamiseen ja syrjimiseen on puututtu heti. Mutta jos lapsi ei halua mennä muiden kanssa leikkimään ehdotuksista huolimatta, niin ei häntä siihen voi pakottaakaan (kirjoitit jotain sensuuntaista, että kun tyttösi pääsisi mukaan leikkiin, ei häntä enää huvita). Koskaan en ole kuullut, että ketään olisi haukuttu vaatetuksen takia. En olisi uskonut, että jo kuusivuotiaat osaa tuon vähemmän jalon taidon =/

Kiusaaminen ei ole sallittua eskarissakaan. Open kuuluu pitää huolta, ettei kukaan jää ilman leikkitoveria. jos kiusaamista esiintyy siihen pitää puuttua heti, ei vasta huomenna. Ope voi puhua koko luokan kanssa kiusaamisesta yleisesti, ei niin että lapsesi otetaan esille.



Meillä oli ekaluokkalaisen kanssa niin, että päikyn paras kaveri kieltäytyi koulussa useampaan otteeseesn huolimasta tyttöäni mukaan leikkeihin. Itkuhan siitä kotona tuli. laitoin heti opelle viestiä asiasta. Ope oli puhunut melempien tyttöjen kanssa erikseen ja yhdessä ja myös tämä kaveri oli myöntänyt tapahtuneen, hieman oli kai itketty ja sitten halattu ja sopimus oli, että kouluajalla ketään ei saa jättää leikin ulkopuolelle. Nykyisin, eivät enää ole parhaimpia kavereita. OIkeastaan hyvä niin, sillä tämä kaveri on aina ollut kova määräilemään ja uhkailemaan, että jos et suostu tähän, niin sitten en leiko ko leikkiä. Mutta tämän jälkeen tyttö on päässyt mukaa leikkeihin aina halutessaan

Moni yksityinen pk ja eskari on itse asiassa huonompi vaihtoehto kuin kunnallinen.

Vai vaikuttaako lapsesi kovin onnelliselta tuossa yksityisessä eskarissa?

Meillä on kokemusta kolmesta eri yksityisestä päiväkodista kahdella paikkakunnalla. Huonoja kokemuksia siis. Vasta vaihto nykyiseen kunnalliseen päiväkotiin sai meidät huomaamaan että hei, hyviäkin päiväkoteja on olemassa. Ja lapset menee nykyään hoitoon mielellään. On nollatoleranssi kaikenlaisen kiusaamisen suhteen, ja erityistä huomiota vaativat lapset (vaikka ujot ja aremmat) saavat tarvitsemaansa huomiota.

Vierailija:

on nyt yksityisessä päiväkodissa ja kunnalliseen sitten pitäisi vaihtaa.

Silloin solmitaan ne kaverisuhteet ja selviää, kenen kanssa voi leikkiä ja kenen kanssa ei. Tytöt kun on niin kummallisia, että leikkiä voi vain kahdestaan :(



Jos eskariryhmä on ollut yhtenäinen jo viime vuonna niin voi todellakin olla vaikeaa ' päästä sisään' ryhmän hierarkiaan. Siihen ei auta kuin aika. Eskaria vaihtamalla voi olla se riski, että tyttösi oppii vain pakenemaan vaikeuksia - vaikka se tässä vaiheessa tuntuukin julmalta.



Voisitko pyytää eskarin opea ottamaan asian puheeksi koko ryhmän kanssa. Ei siinä tilanteessa pidä ketään nimeltä mainita eikä osoitella sormella mutta ihan yleisellä tasolla.

En näe asiassa mitään erikoista, koska kaikki lapset ovat uusia eikä pojalla ole enää tarhakavereita samassa paikassa. Olen ihan varma, että lapsi tottuu ajan kanssa enkä missään tapauksessa lähtisi tässä vaiheessa vaihtamaan paikkaa.



Asiasta kannattaa keskustella hoitajien kanssa eikä aina sinisilmäisesti uskoa mitä lapsi itse puhuu.

Oma lapseni oli 3,5-vuotias kun meni tarhaan ja hänellä kesti aikaa sopeutua ryhmään melkein puoli vuotta. Nyt hän on reipas eskarilainen, mutta en voi edes kuvitella miten vaikeaa eskarin aloittaminen olisi, jos hän olisi ollut kotihoidossa tähän asti.



Teette karhunpalveluksen lapsillenne, kun ette vie heitä edes osa-aikahoitoon lapsena.

Ap:lle sanoisin, että paitsi että kannattaa keskustella eskarinopettajan kanssa, kannattaa myös määrätietoisesti yrittää opettaa lapselle keinoja vastustaa kiusaamista. Esim. opettaa hänet sanomaan kiusaajille päättäväisesti " lopeta" .

on se väärin muilta eskarilaisilta kiusata teidän tyttöä. Mutta voi olla vaikea edes aloittaa mitään, jos kerran tyttö haikailee jonkun tietyn leikkikaverin perään, ei ole ollut paljon isossa ryhmässä ja " leikkien säännöt" yms. on hakusessa. Lapset vierastavat erilaisuutta ja tässä tapauksessa eskarilaista, jotka ovat päiväkodin vanhimpia lapsia, mutta tämä eskarilainen itkee äidin perään. Se on hämmentävää.



Suosittelen, että hevosen selkään noustaan heti sieltä pudottua. Kasvatetaan lapsen itsetuntoa myös kotona ja autetaan häntä pääsemään ryhmään. Keskustele hoitajien kanssa. Meillä jää alkoi sulaa ihan sillä, että lapsi sai viedä lempilelunsa tarhaan. Muut ihastelivat sitä ja leikki alkoi luonnostaan.

Ti alkoi koulu ja sinnekin meni ihan hienosti. Toki vien ja haen, mutta se ei taas liity tähän asiaan. Kotihoidossa oli siis 5v, ennen kuin meni kerhoon.

niin vain leikit luonnistu. Hoidossa olleet ovat yleensä oppineet " pelinsäännöt" jo siellä ja hallitsevat ne jo eskarissa ja tietysti moni ystävyyssuhde on jo siihen mennessä muodostunut. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uusia voisi syntyä. Tytöt vaan ovat vähän tylsiä paras kaveri -juttuineen.

Onko vielä kavereita saanut? Huomasin tämän keskustelun vasta tänään. Pääsikö silloin samaan eskariin kaverinsa kanssa

Vaikuttaapa ajankohtaiselta kun aloitus on vuodelta 2007.