Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

minusta kaverin syyt masennukselleen ovat tekosyitä

Vierailija
16.08.2007 |

-parisuhdevaikeudet yllärivauvan jälkeen

-kauan aikaa sitten tapahtunut koulukiusaaminen

-lapsen ja työn takia vähälle jääneet unet

-yksi keskenmeno

-epävarmuus työelämässä (ei vakipaikkaa)



Minusta nuo eivät ole mitään syitä masentua. Itse olen eronnut, kun parisuhde ei toiminut. Kokenut keskenmenon, olen pätkätöissä, lapsuus oli vaikea ja kaikissa lapsiperheissähän nukutaan välillä huonosti. Kaiken voi ratkaista, oma asenne se vain on tärkeää.

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
16.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Ja jos kerta tunteilla saa vapaasti niin miksi me ap:n kanssa ei saataisi olla tätä mieltä? vain ne masentuneisuuden myötäiset tunteetko on sallittu?

Jotenkin huono vertaus. Onko järkeä esim. tunteilla sitä vastaan että jollakulla on diabetes? Jos siis on sitä mieltä että diabetes paranee vaikka loitsuilla. Ei ole järkeä, vaan tietämättömyyteen pitäisi saada siinä tapauksessa valaistusta.

Asioitten ajattelemisessa kuntoon on yksi pulma. Ensinnäkin itse ei usein tiedä mistä ongelmat _oikeasti_ johtuu. Sitä yrittää sitten parantaa masennustaan ihan väärillä lääkkeillä! Nämä asiat on niin järkyttävän monimutkaisia. Itse olen tuskaillut koko ikäni omien ongelmieni kanssa. Iso helpotus tuli tässä taannoin kun näin miten oma äitini toimii lastenlasten kanssa. Ymmärsin taas vähän paremmin miksi olen tällainen kuin olen, ja miten vääristä paikoista olen etsinyt ratkaisua ongelmiini.

Vierailija
22/24 |
16.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Jos sinä olet selvinnyt joistain asioista masentumatta niin ei se tarkoita, että kaikki muutkin voisivat selvitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
16.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikeaahan se onkin jos ei ole kokemusta.



Täällä on yksi " perseellään istuva" mamma, joka varmasti saa ympäristön paheksunnat. Loisii kiltin miehensä siivellä ja niin edelleen. Mitään en niin paljon toivo kuin että pystyisin työntekoon siinä kuin muutkin! Kaikenlaista olen kokeillut mutta kun ei niin ei...



Koetin miettiä miten tämän asian voisi edes jotenkin selittää. Päädyin seuraavaan, anteeksi vaan esimerkin ällöttävyys. Kuvittele että kun menet töihin eka hommasi on ottaa suihin 70-vuotiaalta, kapiselta, kusenhajuiselta, alkoholistilta, jolla silmät seisoo hulluna päässä. Pääsetkö fiilikseen? Olisiko helppo ryhtyä vaan hommiin. Vai pitäisikö hetki istua ja rohkaista sitten itsensä ankarasti ponnistaen? Ja entä kun tämä sama hirveä, ahdistava vastahakoisuus on vastassa monta, monta kertaa päivässä. Väsyykö siihen ehkä nopeammin kuin työpaikassa, jossa voi hetken rupatella työkaverin kanssa ja sitten ruveta availemaan posteja...?

Vierailija
24/24 |
16.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ovat just niitä, kenellä itsellään ei-muka-koskaan ole vaikeaa, sitten katkeroituneena kostavat muille kaiken. Eipä taida aapeellakaan olla ihan puhtaat jauhot pussissa, kun ei ole kyennyt saamaan edes parisuhdettaan kuntoon, vaan on pitänyt erota. Mene itseesi!