En jaksa ikävöidä miestä, kun on aina reissussa!

Mun mies on reissussa säännöllisen epäsäännöllisesti. Joskus on kovakin ikävä, joskus ei ehdi ikävöimään oikeastaan yhtään.



En ole ajatellut erota sen vuoksi.

Kun pitää töissäkäymisen lisäksi hoitaa koti ja lapsi ja lapsen harrastukset yms., tarhaan viemiset ja hakemiset ja lapsen hoito, jos on kipeenä. Eli kaikki :(



ap

Tiesin jo alussa, että tällasta en jaksa, mutta minkä sille voi, kun mies kolahti muuten niin täysillä muhun. Ollaan kyllä tosi onnellisia ja viihdytään hirmu hyvin yhdessä, mutta nää miehen työkuviot rasittaa suhdetta paljon ja ollaan siitä juteltukin...



ap

Meinaatko että onni löytyisi miestä vaihtamalla? Mitenköhän me monen muksun yh-äidit jaksetaan tota harrastus- koulu- tarha- työ- koti- pyykit- tiskit- läksyt-rumbaa, jos sinä raukka et jaksa edes yhden lapsen asioita yksin hoitaa, koska sulla on vaan niiiiiin ikävä miestäsi... Välillä mä ihmettelen suuresti miten erilaisia ihmisiä me ollaan.. Toiset ei jaksais/kestäis/viittis oikeestaan mitään ja narisevat minkä ehtivät, ja toiset vaan sopeutuvat tilanteisiin ja nauttivat elämästään. Tulikohan sulle ehkä koskaan mieleen ennen lapsen tekoa, että tod. näköisesti joudut huolehtimaan lapsesta paljon yksin??

En ole tehnyt lastani tämän miehen kanssa ja kyllä olen ollut myös yh; tosin vain tämän yhden lapsen kanssa... Ehkä juuri siksi toivoisinkin nyt, kun mulla on parisuhde, ettei tarvitsisi huolehtia kaikesta yksin. Toki kaikesta selviän, koska olen selvinnyt aiemminkin ilman miestä, mutta kai täällä saa valittaa, vaikka oma valintanihan tämä onkin. Ja siksi tätä pohdinkin, koska vielä on mahdollista " paeta" ja jatkaa elämää lapsen kanssa kahden. Toisaalta mies on kuitenkin hyvä ja ennen kaikkea hyvä lapselleni..



ap

toki selviän yksin kolmen lapseni kanssa arjesta. Mutta minua paljon matkustavan miehen puolisona tökkii se, että tavallaan muka on joku, muttei sitten kuitenkaan.



Ihmiset haluaa parisuhteiltaan erilaisia asioita, mulle on tärkeää arjen jakaminen. Ei siksi, etten yksin jaksais ja pärjäis, vaan siksi, että kahdestaan tylsätkin jutut on hauskempia. Samoin minusta lapsille olisi kiva, että olisi kaksi vanhempaa enemmän kuin 10 päivää kuukaudessa paikalla. Tietysti lapsilla on ihan ok suhde isäänsä, mutta paljon enemmän kivoja juttuja pystyisimme erilaisilla kokoonpanoilla tekemään, jos perheessä olis pääosin kaksi aikuista iltaisin ja viikonloppuisin läsnä.



Meillä mies ei ekan lapsen syntyessä ollut tälläisissa hommissa vaan on urallaan edennyt enemmän ja enemmän matkapäiviä vaativiin hommiin. Hällä on nyt edessä urasuunnanvaihto, koska perhe-elämä kärsii tästä liikaa. Sekin on rasittavaa se souvaaminen, että " nyt on iskä paikalla, otetaan se huomioon suunnitelmissa" ja sitten taas ei olekaan. Siinä on aina oma sopeutumisensa, varsinkin kun miehen matkoja ei tiedä paljon etukäteen ja usein ovat 2 - 3 viikon mittaisia. Mies useimmiten Aasiassa tai jenkeissä ja aikaeron takia yhteydenpito puhelimitse tai skypella ei monesti onnaa. Vain viestejä voi lähetellä.



Mutta tosiaan ei millään lailla ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi vaan että elämä olisi vieläkin NAUTITTAVAMPAA, jos voisi elää enemmän perhe-elämää yhdessä.