Lonkkaluksaatio vauvojen äitejä paikalla?
Eli te joilla on jollain edellisistä vauvoista ollut lonkkaluksaatio. Oletteko pelänneet nyt tässä tai muissa raskauksissa, että olisi taas se?
Itseäni asia mietityttää, vaikka onhan se toki pieni ja sikäli harmiton vaiva ja helposti hoidettukin.
Meillä kakkosella asiaa alettiin epäillä 4kk ikäisestä ja koko homma oli yhtä soutamista ja huopaamista, kun lastenkirurgit olivat kaikki eri mieltä. Yksi sanoi, että ei vikaa, toinen että on ja paljonkin ja kolmas, että eipä tiedä.
Tämä kolmas, joka olikin nainen, niin otti asian sitten lopullisesti hoitaakseen, kun näki miten rikki olen asian kanssa jo. Tyttö oli 6kk kun magneettikuvauksessa selvisi, että toisessa lonkassa on pieni viiste. Koskaan ei saada tietää, että jos asiaa ei oltaisi huomattu niin olisiko se vaivannut ikinä. Suurella todennäköisyydellä käsittääkseni ei. Lonkka ei mennyt paikoiltaan edes tytön ollessa nukutettuna ja lääkärin lonkkia siinä vapaasti tutkiessa. 12 viikkoa lonkkalastassa riitti hoidoksi.
Nyt pohdin, että onko todennäköistä, että seuraavalla olisi sama juttu? Suvussa tätä ei ole, tyttö ei ollut perätilavauva vaan rv 26 alkaen lukee neuvolakortissa, että raivotarjonta. Ja vatsan koosta päätellen niin siellä kohdussa ei ole ollut varmaan mitenkään epänormaalin ahdasta. Eli mitään tälläisiä ns. riskitekijöitä asian suhteen ei ole kuin korkeintaan se, että luksaatio on tytöillä yleisempi kuin pojilla.
Valmistaudun henkisesti siihen, että tälläkin on se. Se on minulle itselleni niin parasta. Olen jo ajatellut, että pakkaan jopa kahdet sairaalavaatteet vauvalle eli toiseen kassiin isommat siltä varalta, että niin on, että luksaatio todetaan ja vauva saa heti sen lastan.
Henkisesti se koko prosessi oli minulle niin raskas, että olen jopa sanonut selvinneeni mieheni syöpädiagnoosista paljon paremmin kuin tuosta koko episodista. Tämä on asia mitä tuskin kukaan ymmärtää, mutta tuo luksaatio ja se kaikki epävarmuus sen asian ympärillä sai minut lähes sekoamaan.
Toisaalta koitan ajatella niin, että tärkeintä on että vauva olisi terve ja jos lonkkaluksaatio onkin niin se on hyvin harmiton ja helposti hoidettu juttu. Nousee vain ihan hiki pintaan, kun jo elän mielessäni sitä hetkeä kun lastenlääkäri synnärill tutkii lonkat.
Kommentit (10)
Ja sairaala, jossa synnytän niin siellä on hyvä ja tarkka lastenlääkäri. Se, että hän ei huomannut tyttömme luksaatiota kertoo siis vain siitä tosiasiasta, että se oli äärimmäisen huonosti todettavissa. Vasta magneettikuva sen todeksi osoitti.
Toisaalta järki sanoo, että mitä luultavammin seuraavalla on terveet lonkat, mutta toki sitä silti miettii ja jännittää. Ja ilmanmuuta hoito on helpompi sitten vauvalle. Tai lyhyempi. Itse hoitoa en kokenut yhtään hankalana, mutta pidempi se toki oli mitä vastasyntyneenä olisi ollut. Mutta sitä lastaa ei edes näkynyt silloin 6kk-9kk ikäisenä tytöllämme. Pidin lähes aina mekkoa ja sukkahousuja ja jos sanoin jollekin lastasta niin ihmeteltiin, että siis mikä ihmeen lasta. Joku oli pitänyt tyttöä jopa kerran sylissään eikä tajunnut lastaa. :)) Se on isommalla lapsella siis niin huomaamaton verrattuna ihan vauvaan.
Ja kantoliinassa aion joka tapauksessa kantaa tätä seuraavaa lonkka-asennossa. Tätä toista aloin 1v ikäisestä kantaa rengasliinassa lonkka-asennossa, vaikka homma olikin siis jo hoidettu, mutta ei siitä haittaakaan ole ollut. Enkä siis muuten vaan tietenkään, mutta jossain asioidessa on ollut vielä 2vuotiaanakin rengasliinassa minulla. Mutta seuraavaa kannan sitten jo vauvasta. :)
meidän perätilassa olleella esikoispojalla todettiin heti laitoksella lonkkaluksaatio ja lastahoito aloitettiin parin viikon ikäisenä. Iho-oireiden takia jouduttiin lasta myöhemmin vaihtamaan valjaisiin. Tottakai tämän kakkosen lonkkien kunto mietityttää nyt odotusaikana. Vaikkakaan luksaation ei pitäisi olla perinnöllistä ja esikoisen kohdalla toteutui kaksi luksaatiota lisäävää riskiä (esikoisuus ja perätila).
Joka tapauksessa olen ajatellut pyytää, että tämän tulokkaan lonkat tutkitaan tarkasti. Ja todennäköisesti selviäisin itse koko asiasta ja hoitojaksosta helpommin kuin esikoisen kohdalla, jolloin asia kaikkine käänteineen meinasi hajottaa tuoreen äidin.
-Tintti
Meidän pojalla (esikoinen, ei perätilassa) todettiin lonkkaluksaatio jo synnytyssairaalassa. Kyseessä oli lievä luksaatio ja se hoidettiin 6 tai 8 viikon lastahoidolla, joka alkoi kun poika oli viikon ikäinen. En enää muista tarkkaa hoidon kestoa. Olin silloin ihan rikki asian kanssa, mutta äkkiä se lasta-aika kuitenkin meni ja se oli aika helppoa vauvan ollessa niin pieni. Muutenkin hankala imetys vaati kyllä ihme kommervenkkejä. Nyt kun poika on 1,5-vuotias, en edes ajattele koko asiaa enää. Kaikki lonkkakontrollit ovat olleet OK.
Nyt odotan toista ja täytyy sanoa, ettei luksaatio ole käynyt mielessäkään. Näin alkuraskaudessa on huolenaiheina keskenmenon pelko ja vakavammat kehityshäiriöt, kun np-ultrassakaan ei ole vielä käyty. En koe enää luksaatiota hankalana asiana. Nyt se menisi jo vanhalla rutiinilla.
Meillä lääkäri epäili luksaation johtuneen ahtaista oloista kohdussa. Poika oli yli nelikiloinen. Toisaalta minullakin on toinen lonkka hieman löysä, joten voi olla perittykin. Mene ja tiedä...
Meidän tytöllä todettiin kanssa lonkkaluksaatio jo sairaalassa, tyttö oli 3pvä vanha kun hänet laitettiin pavlikin valjaisiin. Yhteensä seitsemän viikkoa valjaita pidettiin, nyt odotellaan seuraava kontrollia, kolmisen viikkoa viellä niin saadaan tietää miltä lonkat nyt näyttävät. Tyttö on nyt 5kk, ja pitää edelleen jalkojaan sammakko asennossa lähes vallan.. kyljelleen kääntyy ja silloin tällöin vahingossa pääsee mahaltaan selälleen, mutta tuntuu että tuo jalkojen asento häiritsee kääntymistä. Minä stressaan kovasti tulevaa kontrolli käyntiä, koska en missään nimessä toivoisi että tyttö joutsi uudestaan valjaisiin tai kipsiin. Miten teillä muilla on käynyt? Onko ollut ongelmia liikkeelle lähdön tms kanssa?
2 päivän ikäisenä normaalissa lasten lääkärin tutkimuksessa, että toinen lonkka on löysä. Lääkäri sanoi, että kyseessä on toosi lievä tapaus, mutta kuitenkin kerrottuani äitini synnynnäisestä lonkkaviasta lääkäri päätti laittaa Pavrikin valjaat.
Minä itse otin asian tosi raskaasti! Itkin sairaalassa ja en edes pystynyt miehelle soittaa asiasta vaan oli laitettava tekstiviesti. En oikein tiedä mikä siinä oli niin raskasta, koska tyttö ei itse ollut moksiskaan valjaista ja imetyskin sujui ihan normaalisti. Sekin minua ärsytti suuresti, että annettiin erilaisia ohjeita mm. turvakaukalon käytöstä. Osa sanoi että saa käyttää ja osa taas ehdottomasti kielsi. Toinen yhtä mitätön asia oli se, että emme saaneet kylvettää tyttöä normaalisti ja pepun pesukin oli työn takana ja neiti vielä kakkasi 10-15 kertaa päivässä. Surin jopa niinkin tyhmää asiaa, että emme voineet aluksi käyttää tytöllä ihania sukkahousuja ja vaatekootkin piti olla normaalia reilumpaa valjaiden takia ;)
Meidän onneksemme tytöllä oli valjaat vain 4 viikkoa ja kontrolleissa kaikki oli hyvin.
Raskaana en vielä ole, mutta voin jo nyt sanoa, että tulen jännittämään seuraavan lapsen kohdalla mahdollista lonkan löysyyttä!
esikoisella sairaalassa huomattiin toisen lonkan luksaatio, muutaman päivän päästä mentiin toiseen sairaalaan laittamaan lasta, joka oli 8 viikkoa. Lapsi oli ihan normaalisti ollut kaikki, mitään syytä sille siis ei ollut... En osannut olla siitä moksiskaan, hankala oli öisin, kun ei voinut makuulta imettää ja kaveri ei nukkunut juurikaan, milloinkaan, öisin eikä päivisin (johon myöhemmin selvisi syyksi allergiat) ja se kakkapeppujen pesu tosiaan kun meilläkin sitä oli 10-20 kakkaa päivässä... seuraavien (2 ja 3 ja nyt 4) kohdalla en osannut " odottaa" että se tulisi taas, mutta jos olisi, se vaan olisi ollut yksi asia muiden joukossa ja ei mitään ihmeempää... en olisi sitä osannut pelätä. Siis muilla (2 tyttöä) ei ollut mitään. Sen verran muistin, että kun ainakin nro 2:n kanssa oli sama lääkäri, lopputarkastuksessa mainitsin, että esikoiselta löysitkin tällaisen vaivan... Tavattoman pieni ja harmiton vaiva se kuitenkin on moneen muuhun verrattuna.
Minulla itselläni oli luksaatio, joka hoidettiin lonkkatyynyllä silloin 70-luvun alkupuolella. Pikkuisen se " huonompi puoli" lonksuu tiettyjä liikeratoja tehdessä, mutta ei todellakaan ole vaivannut tai estänyt kilpaurheiluakaan. Ja ikää tulee tänä vuonna mittariin 36... Pikkusiskollani ei vastaavaa vikaa löynyt.
heinilona:
Meidän tytöllä todettiin kanssa lonkkaluksaatio jo sairaalassa, tyttö oli 3pvä vanha kun hänet laitettiin pavlikin valjaisiin. Yhteensä seitsemän viikkoa valjaita pidettiin, nyt odotellaan seuraava kontrollia, kolmisen viikkoa viellä niin saadaan tietää miltä lonkat nyt näyttävät. Tyttö on nyt 5kk, ja pitää edelleen jalkojaan sammakko asennossa lähes vallan.. kyljelleen kääntyy ja silloin tällöin vahingossa pääsee mahaltaan selälleen, mutta tuntuu että tuo jalkojen asento häiritsee kääntymistä. Minä stressaan kovasti tulevaa kontrolli käyntiä, koska en missään nimessä toivoisi että tyttö joutsi uudestaan valjaisiin tai kipsiin. Miten teillä muilla on käynyt? Onko ollut ongelmia liikkeelle lähdön tms kanssa?
Täytyy sanoa että tutulta kuulostaa... Neuvolan th sanoi aina että neiti on aina vaan " levällään" , kun piti jalkoja selallään ollessaan aina sammakkoasennossa ties kuinka kauan. Ja hidasta oli liikkeellelähtö. Tyttö kääntyi vatsalleen 8kk:n iässä ja oppi ryömimään 10kk iässä. Konttaaminen tuli vasta yli yksivuotiaana ja kävely... 1v8kk! Yksivuotiaana ei vielä varannut jaloilleen oikeastaan yhtään.
Tätä ei tietysti voi allekirjoittaa että hitaus johtuisi lonkkaluksaatiosta, lastenneurologi totesi tytön ollessa yksivuotias vain, että lihastonus on aika heikko, mutta normaalin rajoissa vielä. Ei nähnyt fysioterapiaa tarpeellisena, koska liikeradat olivat ihan hyvät, joten annoimme neidin kehittyä ihan omaan rauhalliseen tahtiinsa. Ikää on nyt 2,5v, eikä vieläkään ole mikään liikunnallinen lapsi. Tasajalkaa ei osaa hyppiä ja juoksu ei paljon nopeasta kävelystä eroa. Tasapaino on muutenkin aika huono. Olenkin suunnitellut kysyväni tutulta fysioterapeutilta olisiko hoidosta kuitenkin hyötyä, tyttö kun on aika reppana lumileikeissä toppavaatteissaan kun kaatuilee koko ajan.
Mutta toivotaan että teillä kontrollissa lonkat näyttävät hyvältä ja kääntyminenkin alkaa sujua! Ja kyllä ne vauvat lopulta oppivat liikkumaan vaikka aika tuntuisi tällä hetkellä matelevan todella hitaasti :o)
Joo nostin ketjun kun en jaksanut aloittaa uutta :D. Juu neuvolassa meillekkin sanoivat että liikkeelle lähtö saattaa hidastua, ja siksi meidän täytyisi nyt koittaa saada jalkalihaksiin vähän voimaa, että' tyttö käyttäisi niitä. Ensin alkuun kun tyttöä nosti kainaloista, jalat nousivat saman tien niin ylös kun se pystyi niitä nostamaan, eli ei yhtään varannut painoaan jaloilleen, nýt silloin tällöin jo varaa painoaan jaloilleen, mutta usein hetken seisoskelun jälkeen jalat singahtavat taas ylös :D. Veikeän näköistä.
Minullakaan ei siis ole kuin tämä yksi lapsi, esikoinen, tyttö, perätila ja perinnöllisyys, kaikki yleisimmät syyt löytyivät :D. Ja luultavasti jännitän todetaanko tämä seuraavalla lapsellani, mutta en sitä turhaan murehdi, helpostihan tuo valjas hoito menee jos se on heti lapsen synnyttyä. Ja tilastojen mukaan mahdollisuus toisen lapsen lonkkaluksaatioon on 4%.
Luksaatio todettiin jo synnytyssairaalassa ja valjaat laitettiin heti. Varsinaisia riskitekijöitä ei ollut, tosin oma lonkkani lonksuu jonkin verran. Tytöillähän luksaatio on yleisempää, mutta perätilassa lapsi ei ollut. Valjaita pidettiin viisi viikkoa, ja pidin hoitoa aika helppona ja aika meni nopeasti. Hiukan kyllä arveluttaa tuleeko tälle kolmosellekin sama vaiva, mutta en pelkää valjashoitoakaan.
Ehkä sinun kannattaa pyytää erityisen tarkkaa lonkkien tutkimista ja lastenkirurgin konsultaatiota jos lääkäristä hiukankin tuntuu siltä että lonkissa saattaa jotain olla. Hoito on varmasti paljon helpompaa ilman kuukausia vatvomista, joten mieluummin lasta sitten heti kuin myöhemmin. Ja varmuuden vuoksi voit kantaa lasta paljon kantoliinassa, sammakkoasento auttaa lonkkia kehittymään oikein.
Tuo olikin ihan hyvä idea että pitää ottaa kahdet vaatteet synnärille mukaan. Meillä oli kakkoselle body ja potkarit mukana, kumpikaan ei mennyt valjaiden päälle. Mieheni oli jo kaupungissa, joten laitoin hänet markettiin vaateostoksille, ja loppujen lopuksi vauva kotiutui aivan liian isoissa paidassa ja housuissa ;o)