8-vuotias poikani on suunnattoman kiinnostunut isästään, johon hänellä ei ole mitään yhteyttä
Yllätysraskaudesta on siis aikanaan ollut kyse, jolloin mies katkaisi seurustelun ja teki selväksi, ettei halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Isä ei ole isä edes paperilla. Lapsen kuvan lähetin sentään syntymän jälkeen. Nyt 8-vuotias haluaisi lähettää isälleen kirjeen. Osoitteen voisin saada selville muutaman välikäden kautta. Mitä mieltä olette?
Kommentit (21)
Kyllä mä ehkä antaisin lähettää sen kirjeen.
8-vuotias on aika pieni kestämään välinpitämättömyyttä kirjeen kirjoittamisen jälkeen. Parempi olisi jättää se kirjoittamatta, jos ei ole varmaa, että isä vastaa siihen.
Aikaa on kulunut kuitenkin jo paljon, joten isä saattaa vaikka nyt olla kiinnostunutkin lapsestaan, tai sitten ei... Muista, että et luo lapselle suuria toiveita isän suhteen, ettei pety pahasti.
Eihän tuossa voi mitään hävitä, yrittää aina voi. Eihän sitä koskaan tiedä.
ELi minä antaisin lähettää sen kirjeen, mutta keskustelisin todella paljon lapsen kanssa siitä mitä saattaa tapahtua.
juuri siitä syystä että voin kuvitella tuon- meillä 3 lasta ja opjat niin isän perään- sä paljon hoitaakin...
anna pojan kirjoittaa kirje. mutta valmistaudu siihen että miten selität jos isä ei vastaa...
Vaikka kuinka yrittäisin vakuuttaa, ettei hän ole tehnyt mitään väärää tai voisi tehdä mitään toisin...
ap
ehkä joku osaisi neuvoa. Voisiko MLL:n kautta löytyä sopiva ammattilainen?
sinä olet ihana ja rakas ja valtavan upea poika ja kaikki mummut, papat ja kaverit sen tietää ja rakastaa sinua hurjasti.
halia halia halia. tosin tuon ikäisellä pojalla saattaa olla kova tarve saada miehinen roolimalli itselleen. onko suvussa ketään miestä joka voisi poikaa ottaa miesten juttuihin..
kannattaisi muistaa ap:n lapsen tilanne.
Vierailija:
ihan luonnollinen asia!
Tämän takia tää tahallaan isättömien lasten tekeminen on ihan järkyttävää! Tarkoitan siis näitä yksinäisten naisten hedelmöityshoitoja!
ihmisiä, jotka eri tavoin auttavat toisia, esim. joku kiltti tuntematon setä äitiä lapsen hankkimisessa, koska äiti kovasti halusi lapsen, eikä hänellä ollut sopivaa miestä.
Sen sijaan ap:n tilanne on kiperä. Toivotaan, että isässä on miestä edes vastaamaan lapselleen hyvässä hengessä.
Se on poikasi oma elämä, ei sinun, vaikka samaa polkua vähän matkaa kuljettekin. Sinulla ei ole moraalista oikeutta estää häntä. Voit toki valmistella poikaa siihen, että vastausta ei tule; kerrot epäluotettavasta postista, vanhentuneista osoitteista, sekä tietysti siitä, että isällä on ehkä sellainen tilanne ettei voi vastata, tai pelkää vastata. Se on varmaan rankka keskustelu, mutta kun vain pitäydyt vastailemassa pojan konkreettisiin kysymyksiin, teet arvokkaan teon hänen hyväkseen.
Tämä ei nyt tähän varsinaisesti liity, mutta arvatkaa, mitä oma tyttäreni juuri sanoi minulle päivälevolle käydessään: " Kiina-äiti ja Kiina-isi olisivat varmaan tykänneet minusta tosi paljon." Minä hymyilin ja totesin, että kyllä ihan varmasti tykkäisivät. :´)
Antaisin lähettää kirjeen ja pyrkisin muutenkin kertomaan bio-isästä mahdollisimman paljon (tietysti positiivisia asioita). Koita saada lapsi ymmärtämään, että voi olla, ettei bio-isä vastaakaan kirjeeseen ja se ei ole lapsen syy missään nimessä. Osoite voi olla väärä, bio-isää jännittää niin paljon yms.
Meillä jotakuinkin sama juttu. Mä päätin, että mä haluan ensin ymmärtää itseäni tässä asiassa. Ja mä kävin perheneuvolassa selvittämässä omia ajatuksiani, jotta mulla on vastauksia. Neuvolan ihmiset antoivat hyviä neuvoja, ja kertoivat miten lapsipsykologian kannalta parhaiten selittää asioita lapselle. Isän haukkuminen on kuin haukkuisi toista puolta lapsesta. Hän on kuitenkin geneettisesti isänsä kaltainen.
Meillä myös isä kävi muutaman kerran perheneuvolassa, mutta hän kieltäytyi tulemasta samaan aikaan kanssani. Tiedä häntä, mitä hän siellä jorisi. Sehän on kuitenkin salassapidon alaista tietoa.
Varaudu siihen, että ette kumpikaan saa ikinä vastauksia. Mulle neuvottiin sanomaan, että en tiedä mitä isäsi ajattelee, joten en voi puhua hänen puolestaan.
Meillä isä on aina välillä kadonnut, välillä yrittänyt, välillä taas kadonnut. Lapsi on nyt 4 vuotta ja ihmettelee miksei isää ole näkynyt joulukuun jälkeen. Olen yrittänyt tekstata hänelle, mutta hän ei vastaa. Jos sinun lapsesi haluaa lähettää kirjeen, en kieltäisi. Mutta valmistelisin häntä pettymyksiä varten.
En usko, että meistä kumpikaan ikinä pääsee tästä kokonaan yli, mutta elämä nyt vain on tälläistä. Yritän olla katkeroitumatta, vaikka se on välillä kovinkin vaikeaa. Kipu ja tuska hellittää tuskin koskaan, mutta elämä ei saa loppua tähän.
Saat kaikki sympatiani.
Esim. juuri mainittu perheneuvola voi varmasti auttaa. On hyvä selvittää omat ajatukset ja sen mitä lapselle on järkevää vastata. Kuten joku tuossa sanoi, varmaan on päivänselvää, ettei lapsen omaa isää haukkumaan kannata ryhtyä vaan toimia jotenkin toisin.
Ap, et muuten kerro mikä isän elämäntilanne on (sanoit kuitenkin saavasi osoitteen selville, joten tietänet hänestä perusasiat). Olisiko mitenkään mahdollista, että isä olisikin nyt 8 vuoden jälkeen kiinnostunut tutustumaan lapseensa? 8 vuotta on tosi pitkä aika ja voisihan se hyvinkin olla mahdollista, että isääkin kiinnostaisi tavata poikaansa. Ehkei ole uskaltanut tai kehdannut näin pitkän ajan jälkeen ottaa yhteyttä? Kun isä kerran on olemassa, olisi varmasti pojalle kova juttu, jos näkisi isäänsä edes joskus ja saisi tutustua häneen.
Mutta tosiaan kaikesta päätellen vaikuttaa todennäköisimmältä vaihtoehdolta, ettei isää kiinnosta. Puhu siis joka tapauksessa ammattilaisten kanssa ja ennen kaikkea sen jälkeen aina ja avoimesti myös pojan kanssa. On selvää, että häntä oma isä kiinnostaa valtavasti.
voi lähettää pyynnöstäsi kutsun myös isälle. Isä voi toki kieltäytyä tulemasta, mutta kaikkea kannattaa yrittää poikasi takia...
Älä anna lapsen kirjoittaa tai yrittää soittaa ym. Meillä on ikävä kokemus samanlaisesta tilanteesta, erona se että lapsi muistaa isänsä joka hylkäsi hänet 6v iässä. Lapsi kirjoitti monen vuoden hiljaisuuden jälkeen eikä saanut vastausta. Pettymys oli suuri.
Jotkut miehet vaan ovat sellaisia luusereita että vain oma napa on tärkeä.
Jos saat jostain vaikka isän valokuvan, se voi riittää lapselle. Jos suhdetta ei ole, sitä ei voi äiti rakentaa vaikka kuinka haluaisi. En myöskään keksisi mitään tarinoita isästä, jos varmaa tietoa ei ole. Mutta aika paljon saa ihmisestä selville esim soittamalla maistraattiin tai lastenvalvojalle, vaikkei isyyttä voi enää vahvistaakaan.
eli ota ensin itse yhteyttä isään ja kuulostele, miten suhtautuisi, jos poika ottaisi yhteyttä kirjeitse. Voisit tosiaan myös itse hankkia kuvan tms. jos isä ei kirjoittakkaan.. Älä jätä poikaa yksin kirjoittelemaan, liian suuri vastuu noin pienelle!
ihan luonnollinen asia!
Tämän takia tää tahallaan isättömien lasten tekeminen on ihan järkyttävää! Tarkoitan siis näitä yksinäisten naisten hedelmöityshoitoja!