Mistä johtuu, että poikani 5v käyttäytyy aina kivoissa paikoissa huonosti?
Esimerkki: mummolan tienhaarasta kun käännytään niin alkaa älämölö, vinkuna, kirkuna, vänkääminen, väitteleminen, märinä.... Ja kun mummolan tienhaara jää taakse kotiin mentäessä niin lapsi on taas rauhallinen ja kuin enkeli.
Päiväkodissa on ihan normaali, kiltti itsensä. Mutta harrastaa liikuntaleikkikoulua, joka on tosi mieluinen mutta jo pukuhuoneessa herra hyppelee ja mönkii, kiekuu, röhkii, röhnöttää ja ulisee ja sama mutta pahempana jatkuu salissa.
Linnanmäen portilta käännyttiin ja lähdettiin kotiin - arvannette mistä syystä.
Pojan kanssa on asiasta puhuttu ja puhuttu, mutta ei osaa sanoa mistä huono käytös johtuu. Ja itse on kertonut nämä ihmiset ja paikat joiden luona käyttäytyy todella huonosti, hänelle kaikkein mieluisimmiksi!
Minua a) hävettää todella paljon b) olen ymmälläni, mistä tämä johtuu ja mitä olisi tehtävissä?
Kommentit (7)
sekä sitä, että sinä itse ap viestität lapsellesi stressaavia asioita.
Eli jos itsekin jo jännität ja nolostelet lapsesi käytöstä, lapsi vaistoaa sen. Voi olla, että olet itse ylikontrolloiva, koska pelkäät, mitä seuraavaksi saattaa tapahtua. Tuossa listassasi nimittäin on selvästi esillä se, että lapsesi häiriköi tilanteissa, joissa SINÄ olet mukana.
Mitä tapahtuu, jos rankaisemisen ja torujen sijasta palkitsette oikeaa käytöstä? Yrität olla huomaamatta sellaista levottomuutta, joka ei ole suoranaiseksi vaaraksi ja häiriöksi muille ja palkitset reissun onnistumisen välittömästi esim. Lintsillä kivalla lelulla tai hattaralla ja mummolassakin kehuilla ja jollakin mieluisalla asialla.
Meillä toinen lapsista on vähän saman tapainen. Vaikka luulisi, että kun on oikein kiva juttu/meno niin kaikki menee hyvin ja lapset ovat tyytyväisiä niin ei. Toinen on sopeutuvaisempi, aina lähes samanlainen, toinen muuttuu kiukuttelevaksi, yli-energiseksi, ihan hiljaiseksi, itkuiseksi, miksi milloinkin. Olen ajatellut kyseessä olevan jännitys/innostus. Luonteesta varmaan kiinni. Teilläkin päiväkoti on sen verran normaalia toimintaa, että sujuu ok, mutta nuo muut ovat erilaisia jänniä juttuja :-)
Tosin, on sitä sattunut joskus silloinkin kun en ole ollut paikalla, mutta harvemmin enää nykyään. Ja totta, että ylikontrolloin. Olen jo ennen menoa sanonut että "siellä sitten käyttäydytään kunnolla" johon poika "mä yritän äiti, mut en tiiä osaanko" johon minä "tietysti osaat" ja sitten käydään läpi mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä. Ja viimeistään 10 min kyläilyn jälkeen alkaa ne vähän aikaa sitten mainitut huonon käytöksen seikat ilmaantua... >(
Räksytän pojalle koko paluumatkan. Usein lähdetään aiemmin pois huonon käytöksen vuoksi. Jne.
ap
täysin ymmärrettävää. Ja sekin on tyypillistä, että äidin läsnäollessa lapsi USKALTAA olla hankalampi kuin vieraiden kanssa.
Mutta nyt, kun itse mietit rooliasi, tilanne voi hyvinkin muuttua.
Kaikkialla muualla käyttäytyy aivan mainiosti mutta ei leikkipuistossa. Huutaa, murisee ja näyttää kieltä minulle jatkuvasti hiekkalaatikolla, tänään viimeksi poistuttiin huudon kera puistosta.
Kotona, mummolassa, huvituksissa jne käyttäytyy aivan loistavasti mutta tuo leikkipuistokäyttäytyminen on jotain aivan kamalaa, miksi oi miksi?
oikeasti hän on kiltti ja osaa käyttäytyä, mutta jos on kiva juttu kyseessä, esim kaverin synttärit tai vaikka ihan vaan joku grillausjuttu mumolassa tms, puhumattakaan jostain huvipuistosta, niin alkaa söhöttää ja huitoa ja ns taisteluliikkeitä sohia päästellen ihmeellisiä ninjaääniä, hyppii, roikkuu isässä, vetää vaatteista, saattaa jopa purra vaatetta (isän), kiljahtelee, juoksee sisälläkin (!!), ja on kaikin puolin rasittava.
Varmaan ihmiset luulee että on joku häiriintynyt tai emme ole kasvattaneet käyttäytymään :(
Intoilua tuo on ja jännitystä (hyvänlaista) mutta voi että se hävettää ja rasittaa vanhempia :(
Tiedän montakin poikaa, jotka jännittäessään (myös kivoja asioita) ja täpinöissään käyttäytyvät huonosti.