Osallistuvatko isovanhemmat perhe-elämänne?

meidän lapsilla on 3 isomummoa, 1 isoisoisä, 2 mummoa ja 2 vaaria. Ainoastaan yksi isomummo (80-vuotias hoitaa) 5v esikoistamme viikottain. Ottaa yökylään yms. Muita isovanhempia lapset näkevät usein, mutta eivät pääse yökylään eikä hoitoon kuin todella harvoin, vaikka kaikki asuvat max. 50km säteellä meistä. lapset ovat siis 5v ja 2v

Meillämummot kummaltakin puolelta. Osallistuvat juhlaan ja tulevat käymään pyydettäessä, silloin kun heillä ei ole muuta. Meillä mummot ovat asuneet 100km päässä, toinen muutti nyt 100m päähän.



Meillä mummoja on vaivattu nykyään kouluikäisten lasten hoitamisella parina päivänä lasten kesälomilla ja talvi/syyslomalla. Ovat kivasti kyllä tulleet meille hoitamaan sen 6h minkä olen joutunut olemaan töissä.



Lohdutuksen sana niille, joilla useita alle kouluikäisiä. Ei meilläkään mummot yleensä pieniä alle 3v lapsi hoitaneet (synnytysaikani oli poikkeus). Vasta kun lapset ovat riittävän omatoimisia ja isoja, niin ovat tuntuneet uskaltavan/jaksavan. Varsinkin koululaisia jo toinen mummo jo ottanut yökyläänkin jonkun kerran vuodessa, kun lapset itse pyytävät. Toinen ei ole vielä yökylään ottanut.



Minusta mummojen varsinainen tehtävä ei ole jatkuva lasten hoitaminen, mutta silloin tällöin pieni hetki lasten hoitamista voi olla iso apu perheelle. Tärkeämpää on kuitenkin se lasten kanssa vietetty aika ja miten lapset huomioidaan ja silloin hoitovastuu voi hyvin olla paikan päällä olevalla vanhemmalla.



Joskus aikanaan luin täällä keskustelupalstalla jonkun kirjoituksen, joka sai käsitykseni tuosta isovanhempien avusta hieman laajenemaan. Eli siinä mainittiin kun nuoremmat auttavat vanhempiaan, niin kyllä vastavuoroisesti voi olettaa heidän auttavan lastenhoidossa. Eli tämä on vastavuoroista!



Me olemme laittaneet toisen isovanhemman asuntoon laminaattilattian ja virittäneet digiboksit ja videot, kiristetty pöydän ruuveja, laitettu rullakaihtimia ja toisen mummon tavarat on muutettu kahdesti ja hommattu kuorma-auto, laitettu lamput kattoon, maalattu katto, viritetty telkat, laitettu taulut seinälle, leikattu nurmikot. yms. pientä palvelusta mummoille. Eli me teemme mummoille pieniä remontti ja kodinasennushommia, niin ei ole mahdotonta odottaa vastavuoroisesti että mummot auttavat meitä lasten hoidossa sen 3-5päivää vuodessa. Tässä tosin ymmärrän että hoidettavan lapsen iällä on suuri merkitys, eli ei vauva-ikäisiä eikä pieniä taaperoita.



Tässä siis kysymyksessä osallistuvatko isovanhemmat perhe-elämäänne, huomioisin myös sen toisen puolen osallistutteko te vuorostanne isovanhempien perhe-elämään ja autatte heitä vai osallistutteko vaan juhlaan vai viipotatteko oman elämänne pyörteissä?

Isovanhemmat ovat alkoholisoituneita, joten olemme itse pitäneet tietoisesti etäisyyttä. Emme halua lapsiemme näkevän heitä humalassa. Monta kertaa olen tästä äidilleni sanonut, mutta hän alkaa heti syyllistää minua että miten hankala ja tyhmä olen kun puutun asiaan..



Ei siis kiinnosta näköjään isovanhempia enää lapsenlapset. Viina on tärkeämpää. Isoin lapsikin (6v) on sanonut että ei halua kylään jos siellä ollaan humalassa. Ymmärrän täysin, en halua minäkään..

Harmittaa kyllä lasten puolesta..mutta minkäs teet.



Tietysti lahjoja ja rahaa antavat lapsille synttäreinä ja jouluna, mutta ei se korvaa menetettyä aikaa jonka he voisivat viettää yhdessä..

Meillä on yhteensä 5 osallistuvaa isovanhempaa, äitini, isäni ja hänen puolisonsa ja miehen vanhemmat.



Olemme päivittäin tekemisissä heidän kanssaan. Nyttemmin olemme muuttamassa miehen vanhempien naapuriin. Itse olen kasvanut samassa talossa mummon ja tädin kanssa, ja tiedän todella miten suuri arvo läheiset suhteet muihinkin aikuisiin kuin vain omiin vanhempiin.



Mun mielestä tämä suomalainen ydinperhe-arvostus on lähinnä surullista. Samoin kuin tämä "itse olen lapseni tehnyt -itse myös hoidan"-mentaliteetti. Lapselle on oikeasti mieletön rikkaus saada luoda tärkeitä ja läheisiä suhteita mysö muihin aikuisiin, ilman että oma äiti on siinä koko ajan välissä säheltämässä ja selittämässä millaisella lempinimellä lasta saa kutsua ja kuinka monta lusikallista jugurttia lapselle saa antaa.



Toivon että tulevaisuudessa saan itse olla tärkeä osa lastenlasteni arkea.

Miehen vanhemmat osallistuvat jonkin verran eli hoitavat kyllä lapsiamme pyydettäessä. Olosuhteista johtuen (anoppi hoitaa miehen veljen lapsia monta kertaa viikossa ja välimatkaakin on) emme kuitenkaan pyydä hoitoapua kuin todella tarpeeseen (esim. vanhempainilta, joku tärkeä meno). Ehkä kerran kuussa tms. Muuten emme tukea arkeen saa eli tulevat tosi harvoin käymäänkin.



Omat vanhempani ovat aika "laimeita" vaikka asuvat vain 5 km päässä. Eivät koskaan pyydä lapsia käymään eivätkä yökylään. Kun lapseni olivat pieniä pyysin joskus hoitoapua, nykyään en enää pyydä kun tuntuu niin ilmeisesti isovanhemmista tuntuu niin vastenmieliseltä se lasten hoitaminen. Vaikka esikoinenkin on jo 7 vuotta ja omatoiminen!



Mutta on tähän yksinpärjäämiseen jo tavallaan tottunutkin. Lähinnä en kaipaakaan lastenhoitoapua vaan sitä että joskus tulisivat käymään vaikkapa kahville ja samalla leikkisivät vähän lasten kanssa.

- 1 mummi enää hoitaa lapsia- vain noin viikon vuodessa- lomilla avustaa lastenhoidossa, ikä 68 v,

- toinen mummi yli 80 v -ei jaksa hoitaa lapsia,

- ukit kuolleet

Meillä on kumpaankin mummolaan melkein 300 km, joten ei ihan joka viikko nähdä, mutta aika usein kuitenkin.



Mummot tulevat meille välillä hoitamaan lapsia viikoksi, jos meillä on työmatkoja tms. Välillä tulevat taas ihan muuten vaan. Molemmat ,vaari ja ukki, ovat vielä työelämässäm joten ovat näillä reissuilla mukana harvemmin.



Lisäksi soittelemme oman äitini kanssa varmaan melkein päivittäin ja miehen äidin kanssa minä soittelen parin viikoin välein, mies useammin.



Emme käytännössä tee mitään isompia ratkaisuja juttelematta omien vanhempiemme kanssa, heillä on mm. talousasioissa sellaista osaamista ja kokemusta mitä meillä välttämättä ei (esim. oma äitini on ekonomi ja tehnyt työnsä pankkimaailmassa, ja on erinomainen apu laina-, korko-, jne. asioissa.



Isovanhemmat ovat tärkeitä sekä lapsillemme, että meille heidän lapsilleen ja meillä on tosi hyvät välit. Vaikka tietekin siskojen kanssa välillä päivitellään omien vanhempiemme vanhemenista ja siitä aiheutuvia kotkotuksia ;)