Vinkkejä please ! (Mahan iho ryppyinen)

Ei vinkkejä tuohon mahan ryppyisyyteen, itellä sama ongelma ja odottelen myös jos jollain ideoita sen suhteen. Luulisin että aika korjaa. Mulla näkyy vielä tuo " poika viivakin" tosi vahvana, ei kiva sekään. Yks mikä on tosi tehokas mahan pienentäjä (ainakin ennen raskautta) niin pilates.



Niitä toppi mallisia bikinejä oli ainakin elloksella myynnissä, en kyllä tiedä kuinka hyvin tulee mahan päälle... Meinaatteko ottaa pojat reissuun mukaan? Mekin lähetään ens kesänä tai syksynä jonnekin etelään, pojat mukana...



T: toinen ryppymahainen

Joo sama poikaviiva mullakin yhä komeilee mahassa. Täytyy käydä tsekkaa ellokselta, kiitti vinkistä. Otetaan pojat matkalle mukaan. Mennään marraskuussa kaheks viikoks ja mun vanhemmat tulee sitten toiseks viikoks meijän seuraksi. Eli päästään ainakin yhtenä iltana kahestaan esim syömään.



En nyt kerkee enempää kun pojat pyörii tuolla lattialla ja on kohta toinen sohvan alla ja toinen missälie ;-)



Palaillaan!

T:Mette

Minulla on vatsa aivan kaameassa kunnossa edelleen, vaikka synnytyksestä on jo kaksi vuotta. Nahkaa on paljon, se on täynnä raskausarpia ja ryppyinen. Bonuksena pysysuuntaan tehty sektioarpi. Ei tulisi kyllä pieneen mieleenkään liikkua missään bikineissä. ;) Eli jos jollakin on neuvoja, niin otan innolla vastaan!



Otin viime kesänä käyttöön suunnitelman b) ja löysin hyvän toppimallisen yläosan Stockmannilta. ;)

Moi ja kiitos tuosta toppivinkistä Emo78:lle. Menen heti huomenna stockalle kattomaan josko myös saisin suunnitelman B toteutumaan.



Vaikea uskoa että mikään liikunta sinänsä auttaisi tuohon, nimenomaan iho-ongelmaan. Pitää varmaan yrittää hyväksyä itsensä tällaisena ryppymahana..



terkuin, Mette

on tuota mahanahkaa edelleen liikaa, vaikka korjaantumista on tapahtunut. Jos seison tai makaan suorassa, iho on sileä, mutta jos vähänkin olen kumarassa, ryppyisyys paljastuu. Mutta ikää mulla on jo 40 eli teillä arvattavasti nuoremmilla on enemmän toivoa. Raskausarpia en saanut onneksi yhtään.

No, jos ihonsiirtoja joskus tarvitsen, tietääpä ainakin mistä ottaa ;)



Mitään poppaskonsteja en ole käyttänyt, aika vain on tehnyt tehtävänsä. Ekan raskauden jälkeen iho palautui tosi hyvin. Paljon riippuu omasta kudostyypistä niin kuin raskausarpienkin syntymisessä. Eli (esi)vanhempiaan saa syyttää tästäkin.

Päätin siirtyä suoraan suunnitelmaan C) eli uuden minän hyväksymiseen. Hulluhan mä olin, kun luulin ettei raskaudesta jää mitään muistoa kroppaan. Ja tosiaan, aikaa on synnytyksestä kulunut vasta reilu 4kk. Ja ihan järjetöntä mun verrata kavereitten mahaan, jotka on yhden vauvan pullauttanut. Ihan eritavalla tietty maha venyy kun kahta ihmistaimenta kantaa.



Jatkan siis sinnikkäästi sitä kiinteytysvoidetta ja vois kokeilla jotain ns.selluliittiharjaa, millä selluliittista ihoa hoidetaan. Siinäkin pyritään vilkastuttamaan ihon verenkiertoa, jotta kimmoisuus paranisi. Mutta sen isompaa stressiä asiasta en ota.



Menen siis sinne matkalle talvella ryppyisen mahanahkani kanssa ja kanssalomailijat vaan kestäköön ;-)



terkuin, Mette ja poitsut :-)

Minäkin vm. 79 ja kaksoset 10 viikkoa. Minulla on sekä ryppyjä että raskausarpia, mutta arvioin tilanteen uudelleen vasta vuoden päästä. Minulla meni ainakin yksösraskaudesta toipumiseen (siis esteettisesti) vuosi.



Esa Saarinen kutsui joskus vaimonsa (joka on tehnyt kaksoset) raskausarpia kunniamerkeiksi. Minäkin ajattelen samoin. Ollaan ylpeitä kropasta, joka on tehnyt kaksi lasta yhtä aikaa!



(Maharyppyjä enemmän itseäni häiritsee se, ettei vuoden päästä ole enää rintoja...)

kunpavauva:

Esa Saarinen kutsui joskus vaimonsa (joka on tehnyt kaksoset) raskausarpia kunniamerkeiksi. Minäkin ajattelen samoin. Ollaan ylpeitä kropasta, joka on tehnyt kaksi lasta yhtä aikaa!

Juuri näin!! Olen ollut aina hirveän kriittinen ja tyytymätön kroppaani kohtaan, vaikka olenkin normaalipainoinen eikä mitään oikeaa ongelmaa ole ollut. Ja nyt kun oikeasti olisi kritisoitavaa (vatsassa metritolkulla liikaa nahkaa ja järkyttävät arvet, rinnat kutistuneet lapasiksi), niin olen ensimmäistä kertaa suorastaan ylpeä siitä! :) Että tämä pömppövatsa on kantanut kaksi ihanaa lasta ja nämä lapaset ovat ruokkineet heitä. Että kroppani on suoriutunut hienosti siitä tehtävästä, jota varten se on olemassa. Tietysti välillä harmittaa, kun vaatteet eivät istu päällä entiseen malliin, mutta pääosin ei. Ja toisaalta, eipä nykyään ole juuri aikaakaan tuijotella kuvaansa peilistä. ;)

...joka päätyi suunnitelmaan D, abdominoplastiaan eli vatsan muotoiluleikkaukseen. Ikäni lähentelee siis jo neljääkymmentä, taustalla kaksi aikaisempaa raskautta ja varmaan täysin vääränlainen geeniperimä minkäänlaiseen ihon palautumiseen...

Vatsanahkaa jäi todella paljon, se oli hötöistä " taikinamaista" ja napa oli outo soikiomainen valuma siinä keskellä. Mahaläppä taipui kaksinkerroin sectiohaavan päälle tai valui viereeni kun makasin kyljelläni. Lisäksi vatsalihakset olivat revenneet/erkaantuneet niin pahasti että taaksepäin nojatessa tai " vatsaa" treenatessa keskivatsaan nousi käsittämätön harjanne.

Kun synnytyksestä rupesi olemaan yli vuosi, tajusin että reppu on tullut jäädäkseen. Vaikken koskaan ole pitänyt itseäni mitenkään ulkonäkökriittisenä henkilönä tai ollut muutenkaan pyykkilautaisen timmissä kunnossa, alkoi taikinani vaikuttamaan normaaliin minä-kuvaani, jopa seksuaaliseen itsetuntooni (vaikka mieheni käytti Esa Saaris-diplomatiaa, asia oli liian syvällä omien korvieni välissä). Nyt 2 v leikkauksesta tiedän että suunnitelma D oli kohdallani paras vaihtoehto, vaikka joskus aikaisemmin olisinkin ollut varsin kärkäs tuomitsemaan minkäänlaista " ylimääräistä" kirurgiaa.

Toivottavasti en nyt itse tule täällä tuomituksi ;-)

kertoisitko vielä, jos satut ketjua vielä lukemaan, paljonko vatsan leikkaus maksoi? Vaatiko se monta operointikertaa? Oletko tyytyväinen lopputulokseen? Missä leikkaus tehtiin?

olen tyytyväinen lopputulokseen. Ei mulla vielä mikään supermallin vatsa ole, mutta ei se sitä ollut ennen raskauksiakaan ;-D

Arpi on pitkä mutta lähes huomaamaton ja jää kokonaan pikkareitten tai bikinin alaosan alle piiloon. Napa on taas normaalin näköinen, mitä ei todellakaan voinut sanoa siitä edellisestä hämmentävästä valumakraaterista. Lantiomallisia farkkuja voi pitää pelkäämättä että vatsa vilahtaa paidan alta ja mikä tärkeintä: seksuaalinen itsetunto palasi navan löytymisen myötä :-)

Lue jos kiinnostaa käytännön jutskia ja muuta pohdintaa tuolta aikaisemmasta viestiketjusta jos saan sen tähän liitettyä...

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm. asp?m=6476408&p=&mpage=1&tmode=1&smode=&key=abdominoplastia&language=single

että tietotekniset ongelmat poistuisivat ;-)

Koitan vielä:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6476408&p=&mpage=1&tmode=…

Jos ei tuo vieläkään toimi niin etsi itse sivun yläreunan " haku" toiminnolla YLI 1 v vanhoja viestejä hakusanalla abdominoplastia.

Kiva kuulla että on muitakin, joilla vatsa ryppyinen. MInulla on nyt puolivuotiaat kaksoset, maha on palautunut jotenkuten, mutta iho on tosiaan ryppyinen ja löysä. Sukulaistyttö totesi hämmästyneenä sen nähtyään: " Ihan kuin meidän mummon poski!" Niinpä niin, kiva olla alle kaksvitosena yhtä ryppyinen kuin mummo. Mutta toisaalta minäkin ajattelen asiaa, että kuinka hienoa on omistaakaan nuo kaksi ihanaa lasta, on iso asia saada sellaiset maailmaan, olen kaksosten äiti ja saan näyttää siltä. Tottakai entinen sporttinen pyykkilauta olisi varsinkin näin kesällä mukava, mutta minkäs teet. Olen saanut lähipiiriltäni myös erittäin tökeröjä kommentteja liittyen ulkonäkööni, vaikka raskauden aikana minulle tuli ylimääräistä 15kg ja nyt niistä jäljellä ehkä 2kg. Mieheni kuitenkin kutsuu vatsaani aika osuvasti mutta hellitellen " mutisevaksi massaksi" ,mikä on vain hauskaa! On tärkeää minulle, että hän pitää minusta ja vatsastani edelleen. :)

oli mielenkiintoista saada tietoa leikkauksesta. On vaan niin hintavaa, ettei taida löytyä niin paljon " ylimääräistä" , että voisin leikkaukseen mennä. Mutta jos varoja olisi, niin kyllä voisin sijoittaa sen summan leikkaukseen, sen verran kurja tämä oma vatsan seutu on. Minun vatsa on varmaan juuri sellainen kuin sinulla ennen leikkausta. Vatsan ylimääräinen massa on löllyvää ja roikkuvaa, aivan kuin pullataikinaa, jossa on rosoinen pinta. Vatsassa on enemmän arpista ihoa kuin ehjää, siis koko laaja etuosa sekä paikoitellen sivuillakin on arpista ihoa. Ja mikä kamalinta, napa ei ole palautunut ennalleen sisään päin, vaan pullottaa edelleen ja ihan väärässä paikassakin, vähän sivulla ja tavallista alempana, sen ihokin on tumma läiskä. Navan päällä roikkuu löysä ihon poimu... Alavatsassa menee pystysuuntainen viiltokin hätäsektiosta muistona. Ennen raskautta minulla oli ihan nätti pieni luomi navan vieressä, mutta nyt sekin on laajentunut pienen kolikon kokoiseksi... Tällä vatsalla voisi kyllä voittaa jonkun " kamalin vatsa" kisan, ihan todella! Onneksi mieheni ei ole ikinä sanonut mitään ikävää vatsastani. Päinvastoin, hän osaa antaa myönteisiä kommentteja, vaikka näyttäisin miltä! =) Mutta silti, kyllä on hieman ikävä sileää vatsaa, joka joskus minulla oli...

Mun ryppymahani lähti Indoor Cycling-tuntien jälkeen. Vaikka synnytin yhden pojan, mutta ison(4500gr), painoa tullut raskausaikana 22kg. Ei tietenkään saa verrata teihin, kun olette kantaneet 2 ihmistä. Kuitenkin suosittelen urheilua. Asiaan sitten: etelämatkamme oli varattu kun vauvani oli 11kk, mulla oli kuukausi aika jotta voisin päästä eroon ryppymahasta ja uskaltaa laitaa bikinit. Olen muuten laiska, jumpat ei sovi mulle, joten löysin Motivukselta Indoor Cycling-tunnit. Sopivasti hämärä sali, ettei kukaan näkee punaista namaa ja isomahaa :-) Kävin siellä kuukauden ajan vähintään 3 kertaa viikossa, joskus useammin, ehdin siirtyä tasosta 1 tasolle 3 (45-60min/tunti). Oli raskasta, tosi raskasta, mutta tehokasta. Kuukauden päästä olin rannalla bikineissä, painoni oli sama kun ennen synnytystä vuosi sitten. Nyt mahaa taas alkoi kasvaa, mutta en välitä kun toinen lapsi on tulossa, en ehtinyt pitkään olla siileän mahan kanssa. Katsotaan sitten vuoden päästä, voi olla että toisesta raskaudesta ei onnistuu esteettisesti palautua niin nopeasti.



" urheilija" + poitsu 1v2kk

Juu mäkin kyllä vahvasti uskon tuohon aktiiviseen liikuntaan että se auttaa tuohon mahaan jos joku. Oon täs parin päivän ajan reenannu nuita syviä vatsalihaksia ja ihan niinku olis jotain tapahtunu tuossa edessä. Eli taidampa kaivaa pilatekset esiin ja alkaa reenaan oikeen kunnolla että voi ens kesänä laittaa biksut päälle...

Suurkiitos sinulle Sinnamon! Olen tyystin samassa jamassa kuin sinä ainakaan ja olen kyllä ollut aika epätoivoinen masuni kanssa pitkään. Arvet vielä jotenkin kestäisn, mutta levahtaneet ja erityneet vatsalihakset ovat mulle liikaa. Sormet uppoavat jännevakoon heittämällä. Olen puhunut lääkärille asiasta juuri siinä pelossa, että selkäni hajoaa ennemmin tai myöhemmin. Neuvolalääkäri suurin piirtein naureskeli mulle ja käski treenata lihksia. Yksityinen vatsakirurgi tuski olisi katsonut vatsaani vastaaotolla ellen olisi erikseen pyytänyt. Olen epätoivoisesti etsinyt tietoa siitä, missä voisin korjata tilanteen. En vain ole löytänyt oikeille urille, minua kun ei ole otettu tosissaan ja pelkään mennä summassa jonkin plastikkakirurgin pakeille. Voitko kertoa missä sinun operaatiosi tehtiin (ehkä lääkärikin)? siellä olisi siis kokemusta asista ja sinunkin hoitosi onnistui? Luin vanhankin keskusteluketjun enkä löytänyt hoitopaikkaa. Olen todella onnellinen puolestasi, että rohkaistuit leikkauttamaan masusi ja että operaatio onnistuikin vielä. Lämmin hali kohtalotoverilta, jolla operaatio on vielä edessäpäin....

Hei Myy!

Hyvä että jollekin on ollut apua läpikäymästäni! Juuri siksi kirjoitinkin tähän ketjuun, kun ajattelin että tätä ketjua saattaa joskus klikata jotkut vähän ¿räjähtäneemmätkin¿ tapaukset :-D

Mun operaatio tehtiin Helsingissä Siluetissa ja lääkärini oli Stephan Diez. Koko henkilökunta oli tosi asiantuntevaa, asiallista ja tietyllä tapaa ¿henkistä tukea antavaa¿, joka oli minulle tärkeää kun (varsinkin ensimmäisellä kerralla) reppuni esittely ja ¿neuroosini¿ olivat todella nolottava juttu.

Siis täytyy nyt vielä tähdentää muillekin, että mun mahassa oli kyse paljon muustakin kuin ihon ryppyisyydestä.¿Normaalien¿ venymisien suhteen olen ehdottomasti sitä mieltä kuin monet täällä, että jumppa ja aika auttavat varmasti asiaan. (Työskentelen itsekin liikunta-alalla). Nämä jututhan ovat tosi yksilöllisiä, toiset ovat elastisempia kuin toiset ja se liittyy pitkälti myös geeniperimään. Samoin varmasti vaikuttaa ikä ja edelliset raskaudet.

Tsemppiä Myy, ja kysy vaan vielä jos jotain tulee mieleen! Käyn yleensä täällä saitilla harvakseltaan, mutta kurkkailen nyt muutaman päivän jos voin olla sulle vielä avuksi :-D

Aktiivista ja reipasta syksyä myös kaikille muille täällä!!!

Suurkiitos sinulle vielä pyytämistäni tiedoista, olet kultaakin kalliimpi! Kiitokseni kesti aika pitkään, arki pienten poikien kanssa on todella kiireistä ja tuskin koneelle ehdin.



Kaikkea hyvää!