***HELMENKANTAJAT LA-SU***

Voi että voi ihmistä väsyttää! Mies joutui lähteen eilen helsinkiin ja tulee vasta huomenna ja tietty mulla oli unensaanti heti tiukassa.



Kaikenlisäksi meidän koira on enempi miehen lemmikki ja se vaelsi (=kynnet rapsutti pitkin lattiaa koko yön) ja vinkui koko yön ja nyt se sitten päätti puoli kahdeksalta alkaa murisemaan ja haukahtelemaan eteisessä olemattomille pikkumiehille ulko-oven takana. :(



Alan olla ihan kypsä koko koiraan!! Raskausaikana tuntunut siltä, jospa se menis ohi kun on synnyttänyt niin ei maha ainakaan ole imuroinnin tiellä, täälläkun saa imuroida vähintään kerran päivässä ellei halua että tytön suu on täynnä koirankarvoja.

Anteeksi valitusvirsi, mutta heti helpotti! :)



Anopeista oli ollut puhetta, täällä myös yksi " vaikea miniä" ilmoittautuu mukaan! Anoppi ei ole pitänyt meikäläisestä koskaan, ei kyllä niin järisyttävän hyvät välit ole ollut poikaansakaan mutta puheväleissä kuitenkin.

Meidän asiat sitä ei kiinnostanut yhtään ennenkuin saimme esikoisemme ja sen jälkeen on kyllä soiteltu ja yliystävällisesti kyselty mitä kuuluu lapselle ja tietty opastettu jatkuvasti miten sen kanssa pitää olla ja elää. Taidan lopettaa tähän anopin ajattelun, innostun vaan aina aiheesta, on se niin raivostuttava mutta onneksi on kohtalotovereita! ;D



Nyt kuuluu makuuhuoneesta jotain ' äitti-äittä-tättäntättäntäätä' - että taidan lähteä laittamaan taaperolle aamupuuron. Mukavaa ja parempaa lauantain alkua muille helmiksille!



H 32+3

Lastenohjelmia katsellessa on tämäkin aamu alkanut. Kohta pitää lähteä puuronkeittoon, mutta sitä ennen pikaisesti parit kommentit eilisiin keskusteluihin.



Mammutille: Koitahan nyt vaan unohtaa tuo synnytysasia hetkeksi, jos oikein kovin rupeaa pelottamaan niin juttele neuvolassa, mutta kyllä tuo alatiesynnytys minusta on niin paljon turvallisempi kuin yksikään sectio, joten kun sullakin on kaikki mennyt aiemmin hyvin niin tsemppiä vaan!



Mä pelkään ihan taas hulluna tuota sectio-mahdollisuutta, mua kun ei oo koskaan leikelty ja sairaalat ovat muutenkin mulle sellaisia kauhupaikkoja. Kärttäri on onnex jotenkin sellainen lapsitehtaan oloinen epäsairaalamainen paikka minusta, ja sopii siis siksi ainakin minulle!



Toinen asia oli se kyljessä/vatsassa tuntuva kipu öisin eli mulla on samaa vikaa, eikä kyllä musta ole mitään supistuksia(mulla supistukset tuntuvat ainakin erilailla). Jos vain liian kauan makaan samalla kyljellä niin kylki tulee tosi kipeeksi eikä tosiaan mene ihan helkessä ohi vaan pitää nousta ylös ja ikäänkuin vähän venytellä. En osaa sanoa mistä johtuu.





Mukavaa lauantaita, toivottavasti kaikilla on yhtä ihanat ulkoilukelit kun täällä meillä!

t.kolomonen rv 29+5

No mutta hei! Minä se on ole taas kyennyt/kerennyt pinoutumaan miltei viikkoon, kun alkuviikosta oli muutama tentti koululla ja loppuviikon vääntelehdin mahataudissa kotona. On mukava, että meillä käy vieraita, mutta mitä sanotte tästä; tämä vieras (sukulainen miehen puolelta) tuli vaan ex-tempore käymään -ok ei siinä mitään- ja sitten istuskelee siinä kahvia juomassa kun satun kysymään miksei hän ole töissä ja tämähän vastaa että " mulla on mahatauti niin oon sairaslomalla" . Kyllä, kiitos huomaavaisuudesta, että tulet tänne raskaana olevan tartuttamaan! Kihisin raivosta, miten joku voi olla niin ajattelematon? Ja minähän siitä nyt sitten jouduin kärsimään, muutama päivä ja yö on mennyt kipeänä ollessa ja valvoessa, mutta nyt alkaa ja tuntua olo paremmalta.



Kouluni loppuu nyt virallisesti 20.12 ja sen jälkeen ei ole kuin odotella ja valmistautua pienokaisen tuloon. Jo tässä muutaman vuoden olen ollut myös koulun ohella töissä sen 8 h päivittäin ja olen tottunut, että vapaa-aikaa ei ole; tulen varmaan hupsuksi kun nyt saa olla mitään tekemättä miltei helmikuun puoleenväliin asti. Töistä kun jouduin jäämään pois jo muutama viikko sitten.. Nytkin jo pelkän koulun ohella tuntuu aikaa olevan sormien pyörittelyyn, kun ei ole vielä lapsia yms.. Minä se en ole koskaan osannut rauhoittua vaikkapa sohvaan makaamaan, kun ei ole sellaiseen ollut aikaa. Miestäni huvittaa, kun olen niin levoton ja se käskee rauhoittumaan -kai se on nyt hyvä opetella :)



Pitääkin nyt taas ajan kuluksi lueskella mitä olette viikon aikana höpisseet, niin tiedän mistä puhutaan.. Maanantaina olisi neuvola, jännittää kamalasti jotenkin sinne meno. Minua jännittää joka kerta, outoko olen? No pikkuinen on ainakin ollut todella virkeänä tämän viikkoa, joten uskon ettei hänellä ole hätää :) Jokohan hän on kääntynyt?



Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille Helmiksille! :)



~Henniina rv. 31+5

on meidän helminauhassa...



Toisaalta hyvin ymmärrettävää. On joulua, muuttoja ja muuta sellaista. Itsellä on jouluvalmistelut pääosin jo tehtynä. Ihan hyvä niin. Muuten olo on perustukala eikä jaksa edes täällä kirjoitella. Valivalivali :)



Sitä odottaa niiiiiiin kovasti jo helmikuuta, että taitaa ihan säikähtää sitten helmikuussa. Aika menee nimittäin yllättävän nopeasti. Varsinkin tämä joulukuu ja sitten onkin enää yksi kuukausi. En taida edes tajuta...

Tammikuisistakin on monet jo lähtövalmiina. Pelottavaa.



Tätähän voinkin pohtia sitten loppuillan :)



MyQ rv 32+3

Eilinen äitiyspolikäynti venyi vuorokauden mittaiseksi ja kotiuduin siis tänään iltapäivällä.

Eli jouduin eilen jäämään osastolle tarkkailuun. Kohdunsuu oli kyllä kiinni ja kanavaa jäljellä ultrattuna sekä käsikopelolla mitattuna 2cm eli kaikki sinällään ok, mutta vatsa ja vauvan pää on tosi alhaalla ja alpäässä (jossakin siellä, jäi vähän pimentoon) on kova paine.

Supistuksiin pureskelin estolääkettä ja makailin vähän väliä käyrissä. Lääkkeestä tuli tosi oksettava olo, sydän löi tiuhaan ja kuumotti! Tuskaa lisäsi se, että illalla sain huonetoverikseni todella pahalle hielle ja tupakalle haisevan odottavan teinin, joka näpytti taukoamatta teksiviestejä yhteen asti yöllä!!! Haju huoneessa oli tosi kuvottava varsinkin, kun oli jo valmiiksi huono olo! Yö oli muutenkin tosi repaleinen, heräilin tunnin välein vaihtaman asentoa, kun jalkoja särki ja oli niin pirun kuuma! Aamulla kun vihdoin olisi nukuttanut, pamahti labran nainen klo.7 ottamaan verikoetta vierustoverilta!

Aamupäivällä makailin taas käyrissä, kunnes iltapäivällä pääsin lähtemään kotiin.



Nyt sitten olen sairaslomalla äippäloman alkuun asti. Kaikki rasitusperäinen on kiellettyä ja kivuliaisiin ja normaalia pitkäkestoisempiin supistuksiin pitää ottaa estolääkettä. Äippälomaan asti pitäisi olla tosi hissukseen ja lepäillä. Kukahohan meillä nyt sitten tekee joulusiivouksen yms.? Eipä ole paljon vaihtoehtoja...mies jo totesi, että imurointi saa sitten täksi jouluksi riittää :) Toivottavasti oli vitsi...



Josko sitä nyt sitten pitäisi alkaa kantamaan niitä vauvantarvikkeita varastosta ja ruveta pesemään vaatteita kaappiin odottamaan...



Kovin tuli vaan itsestä taas kirjoitettua... Kommentoin huomenna enemmän, nyt pitää lähteä hampaita pesemään ja lukemaan iltasatua pojille. Mies on pikkujouluissa...



Pessi80 rv30

Pipareita leivottiin taas lasten kanssa ja kyllä sekin homma meinaa jo koville ottaa!



Kiitos kaikille, jotka on oman mielipiteensä kertonut tuosta sektio-asiasta!

Taidan alkaa kallistuun takaisin alatiesynnytyksen kannalle, jos saan pelon selätettyä!

En ymmärrä, mistä se hirvitys alatiesynnytystä kohtaan on mulle ilmestyny, kun tosiaan kaks aikasempaa synnytystä on menny ihan hyvin!

Eniten siinä pelkään varmaan, että tuleekin joku hässäkkä ja lapsen henki on vaarassa tai terveys! En niinkään pelkää mitään kipuja tai muutenkaan itseni takia vaan vauvan!

Ilmeisesti se ihminen joka mulle siitä sektiosta kertoi -sai asian kuullostaan niin yksinkertaiselta ja vaarattomalta, että pelko alatiesynnytystä kohtaan mulla voimistui entisestään!

Järjellä aatellen kuitenkin vauvalle " normaalimpaa" on tulla alakautta ja oma kroppakin varmaan lähtee itsetään helpommin palautuun!

Neuvolassa en millään viittis ottaa asiaa puheeks, kun se tätikkä ei tunnu ottavan tälläsiä asioita mun kohdalla tosissaan vaan yritää aina suunnilleen vaihtaa puheenaihetta.

Tätyy vaan yrittää unohtaa koko sektio-mahdollisuus ja yleensäkin koko synnytys..eiköhän se sitte aikanaan onnistu ihan hyvin!



Tää keli on ihan hirvee!

Sisälle kulkeutuu lasten ja koiran mukana hiekkaa ja kuraa jatkuvasti, eikä mikään siivous tunnu riittävän!

Imurointi kun on vielä mun alapäälle ja selälle myrkkyä, niin ei oo helppoo!

~~Pakkasta ja lunta; ja pian kiitos!



Kateellisena lueskelen teidän -joilla makkarissa hommat luistaa ja haluja riittää- juttuja! Olis niin kiva, kun ei tarttis potee huonoo omaatuntoo siitä, että Se ei kiinnosta pätkääkään, mutta miehellä haluja olis vaikka muille jakaa!

Tuntuu, että muutenkin ajaudutaan kokoajan kauemmas toisistamme ja kohta meillä ei oo enää parisuhdetta ollenkaan.. kunhan elellään saman katon alla.

Mietinkin jo, että jos joulun välipäivinä lähtis kahdenkesken vaikka johonkin kylpylään etsiin kadonnutta suhdetta, että olis " kotiasiat" kunnossa kun vauva syntyy!

Meillä ei mitään riitaa oo, eikä muutenkaan, mutta läheisyys ja yhdessäolo on vaan unohtunu..



Kylläpä on taas [b]painavaa [/b]tekstiä tänä iltana..= )

mammutti ja vilppu rv 31+1

Olipas virkistävää käydä uimahallissa eilen lasten kanssa. Oli vielä ystävä lapsineen sekä äitini mukana. Uimahalli on sellainen kylpylämäinen, lämpimiä altaita ja ihana lämmin lastenosasto. Ja kun mummo vielä hoito lasten hommat (mm. körinyt kohtakkahädät kesken uinnin) ja mä vaan lilluin siellä poreissa... Lisäksi käytiin syömässä Rossossa joten ei ruokaakaan tarvinnut väsätä kotona.



Uinnista rentoutuneena en edes yöllä pyörinyt kohtuuttomasti. Edellisinä öinä olen kärsinyt reisien tai oikeestaan jalkojen kivusta. En osaa kuvailla asiaa kunnolla, mutta onkohan ne jotain liitoskipuja?! Koko ajan on vbaihdettava asentoa, särkee reiden sisäsivuja ja lonkkia. Yöt on tosi levottomia. Viime yönä nukuin kokonaiset viisi tuntia putkeen pyörimättä valveilla ja silloinkin heräsin pissahätään enkä jalkasärkyyn. Myös hikeä pukkaa joka yö, vaikka makkarin patteri on rikki joten lämpötila on sellaiset +15 astetta. Odotellaan putkimiestä, toivoakseni tulee ennen pakkasia ja vauvaa!!! Patteri on jääkylmä ja tietysti sijaitsee aivan vieressäni makkarissa. Myös viereisen aulan patteri on rikki. Muut patterit kyllä toimii, joten makkarissa on mielenkiintoinen pienilmasto,,, ei oikein houkuttele illalla kutsuvasti.



Aina niin petiaktiivinen mies on alkanut pihdata! Järkyttävää! Ja juuri kun tässä raskaudessa mua kiinnostaisi, aiemmin ei raskaanaollessa yhtään. Ei aina mene yksiin nää jutut. Sitten sitä alkaa katsella itseään peilistä ja löytyyhän sieltä syitä, melkoinen elefantti. Tosin ei se aiemmin häntä ole häirinnyt.



Tänään mennään kauneimpiin joululauluihin, lapset tykkää. Ja pitäis kyllä oikeesti alkaa valmistella joulua. jotenkin sitä vaan on nyt niin saamaton!!!



Rv 32+6

Mun ed. viestissä on näköjään paikoin ihan siansaksaa. Sormi osuu koko ajan tuohon hiirelle ja pompauttaa tekstin kesken sanan ihan vika paikkaan eikä sitä aina huomaa korjata. Jos nyt pikkuhiljaa tottuisin tähän kodin kannettavaan, olen aiemmin kirjoitellut työpaikan kannettavalla. Tässä on yliherkkä hipaisuhiiri!!!!

Tänne ei mitään ihmeellistä, eilen käytiin illalla kylässä kavereilla. Heillä suurin piirtein saman ikäinen tyttö kuin meidän esikoinen ja nyt hekin odottavat toista lastaan. :) Oli kiva välistä tavata tuttujakin, kun on viime aikoina ollut niin kiirettä tämän muuton/remontin kanssa ettei ole ehtinyt edes kyläileen mihinkään!



Minulla on alkanut nyt (jostain rv30 tienoilta) olemaan aina välitä ihan yllättävää pahoinvointia. Siis ihan ilman varoitusta saattaa lentää laatta todella voimakkaasti ja samaan syssyyn suoli tyhjetä muutenkin. Sitten tulee ihan älyttömän heikko olo, vapisen, sydän hakkaa ihan yli lujaa ja vaikka makaa sängyssä tuntuu, että kaatuu tai putoaa jostain. Tätä oloa sitten kestää muutaman tunnin ja sitten on taas kaikki ihan hyvin. Ensimmäisiä kertoja kun olin moisen kohtauksen saanut (kahtena päivänä peräkkäin) kysyin asiaa neuvolasta, joka sattui samalle viikolle. Silloin epäilivät jotain vatsatautia, mutta en oikein usko siihen sillä näitä kohtauksia voi tulla melkein koska vaan. Siis välissä voi olla useita päiviä, jopa viikkoja. Kohtaukset vaikuttavat mielestäni joltain äkilliseltä myrkytystilalta, tosin eivät ole mitenkään johdannaisia syömisistäni, sillä joskus kohtaus saattaa yllättää heti herättyäni, ennen kuin olen mitään kerennyt syömäänkään. Joskus taas voi alkaa keskellä päivää. Olisiko kellään mitään hajua mistä voisi olla kyse? Tai onko jollain vastaavanlaista? Olisi kiva tietää, mutta en viitsisi äippäpolille soitella etteivät ota jouluksi sisään osastolle. (on mullakin murheet, tietysti vauvan hyvinvointi on tärkein, mutta en haluaisi myöskään esikoisen joulua pilata)



Nyt tuli siis mieleen tuota kysyä teiltä, kun eilen ja toissapäivänä oli aamulla taas tuollainen kohtaus. Nyt taas ihan hyvä olo. On tämä raskaus kummaa..



-frog2 ja rv33+1

Kyselit noista yrjötyskohtauksista. Mullakin on vastaavia, tosin en oksenna mutta iskee kammottavan huono olo yhtäkkiä, etoo kovasti ja huimaa ja on sellaineen kylmä hiki päässä. Ja mullakin alkoi tuossa 30 viikon tienoilla (alkupahoinvointi loppui 25 viikon paikkeilla) uudestaan nuo ykäjutut. Silloin oleilin tosi paljon sisällä ja mässäsin suklaata aikani kuluksi sekä nukuin surkeasti.



Mulla ainakin nuo liittyy siihen jos on syönyt jotain makeaa ja sitten verensokeri heittelee. ILmeisesti vauva kasvaa nyt niin kovasti että sokerinsieto on heikentynyt entisestäänkin. Mulla myös alhainen verenpaine ja anemia liittyvät asiaan. Pyörrytyshuimausetomiskohtaus saattaa iskeä esim. kaupassa tai jossain missä on kuuma tai huono ilma. Kun olen jättänyt sokerin pois tällä viikolla kokonaan ja syönyt tilalle ruisleipää ja tummaa pastaa jne, on etomiskohtauksia paljon vähemmän. Myös ulkoilu on auttanut asiassa.



Vaikeahan on sanoa mistä toisella tuollainen johtuu, mutta voi olla monen tekijän summa. Vai keksiikö joku järkevän selityksen??



Heinä 32+6

Tasan viikko jouluun..Ehtiiköhän saada kaikki aikaiseksi, kun tuppaa oleen aika saamaton olo, vaikka mukamas kokoajan jotain tekee!

Ihanaa kun on edes vähän pakkasta ja huomattavasti kirkkaampi keli pitkästä aikaa!!



Heinällä särkee lonkkia ja jalkoja..

Mulle on ilmestynyt sama vaiva. Yöllä menee paikat jotenkin niin lukkoon, että aamulla kävely sattuu ja joudunkin varovasti köpöttelemään, ennen kun paikat taas alkaa vertyyn!

Välillä on päiviä, että lonkat tai reidet on koko päivän kipeenä.



Frog: Kuullostaa nuo sinun kohtaukset minunkin mielestäni verensokerin heittelyiltä! Varmaan kannattais neuvolaan soitella ja kertoa toistuvista kohtauksista!

Mun siskolla on samanlaisia kohtauksia (huom. 16v ja koulussa ei siis raskaana) ja viikon verran mittaa sokereita ja menee sit lääkäriin!





Me ollaan lasten kanssa menossa lasten joulukonserttiin päivällä.

Mulla on valmiiks selkä kipee, kun innostuin pikku pakkasesta (-2.1) ja vein petivaatteet tuulettuun ja samalla sit imuroin ja siivoilin muutenkin!





Voi vitsi, mun kaveri just ilmotti, että lähtee synnyttään ihan kohta!

Olishan se kiva jos olis jouluna omakin nyytti sylissä, mutta odoteltava on vielä!



nyt jännitän kuinka kaverin käy!

mammutti ja Vilppu rv 31+2

[color=purple]Ihanaa kun ei sada vettä! Lumi olisi ihanaa mutta tällähetkellä olen onnellinen kun näkyy aurinko eikä taivaalta tipu mitään.



[b]Pessi80[/b], ei ole ollut mukavaa sinulla. Malta ottaa rauhassa niin vauva saa vielä hetken kasvaa.



[b]Mammutti[/b], toivottavasti saatte miehen kanssa aikaa ihan kaksistaan. Vauvan tulon jälkeen se jää kuitenkin vähemmälle. Fiksu mies varmasti kyllä ymmärtää jos ei jaksa aina innostua. Eihän se ison mahan kanssa aina mitään herkkua ole.



[b]Heinä76[7b] teilläkin oli jotain sänkyjuttuja. Kai ne miehet on erilaisia siinäkin suhteessa. Itse voisin kuvitella ettei kukaan halua tällaisia valaita mutta olen kyllä kuulut aivan päinvastaisia kommentteja jopa vierailta miehiltä.

Mukavaa jos joku pitää seksikkäänä, itsestä ei useinkaan nykyisin siltä tunnu.

Mulla on ollut myös jalkojen kanssa ongelmia. Särkee kokoajan, levossa ja liikkeellä. Enkä osaa oikein kuvalla tarkasti missä se kipu on... Kai se vaan täytyy kestää.



[b]frog2[/b] Esikoista odottaessa voin kanssa pahoin aivan yllättäen loppuvaiheessakin. Ei auttanut syömiset eikä mikään muukaan. Lääkärin mukaan oli kuitenkin ihan normaalia kun vauva vie niin paljon tilaa. Tuntuu että kaikki epämääräinenkin on normaalia raskaudessa.



Päivittelin meidän esittelylistaa ja vähän jo mietin tulevia syntyviä. Vähän ennakoin mutta pian se päivä tulee kun ensimmäinen ja toinen syntyy. Ja sitten se on menoa =) Onko jollain jotain toivomusta miten ne sinne lisäillään?



MyQ rv32+4[/color]

ei ihan noin ollut tarkoitus laittaa

Tulin vaan pikaisesti pyörähtämään ja kommentoimaan Frog:ille!



Mulla on samankaltaisia huimaus/yrjötyskohtauksia ja yleensä tuntuu ettei tolpillaan pysy ja vaikka on makuultaan niin tuntuu ' kuin kaatuisi' . Joskus moinen on iskenyt kesken ruoanlaiton ja pitänyt hakea nopsasti tuolia takapuolen alle ettei kupsahda.

Mulle on tarjottu syyksi vain verensokerien heittelyä ja sitä verenpainetta, joka ihan yhtäkkiä ottaa notkahduksen ja käy välillä TOSI alhaalla. Esikoisesta oli ihan sama juttu jostain 20 rv-> ja sillon joutuikin saikulle sen vuoksi.

Kun synnytys oli ohi niin moinen ikävä vaivakin hävisi eli mulla selkeesti oli ihan raskausajan juttu ja toivottavasti on sitä nytkin. Ei sen kanssa auta kuin pärjätä :/



Vaan nyt laittelemaan valoverkkoa terassille, kun mies vihdoinkin on kotona niin että asian muistan! Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kanssaodottajat



H 32+4

mutta aletaan jo olla niin pitkällä maanantain puolella, että avaanpa saman tien uuden pinon ja kirjoitan sinne kommenttini !