Kotihoidossa lapsi kehittyy hitaammin?

esim. motorisissa taidoissa. Lapsi on ollut ikänsä kotioidossa. Liikumme paljon ulkona, lapsi on saanut juosta, hyppiä, kiipeillä jne. niin paljon kuin on jaksanut. Olen itse päiväkodissa töissä, joten jonkinlaista kokemusta on ikätasoisesta kehityksestä.

Milenkiintoista tämä vertailu koti/päiväkotilasten keityksestä. Nyt vaan tieteellistä faktaa hakemaan...

Vierailija:

Pelkää kuollakseen muita lapsia.

Käyvät hiekkalaatikolla (riittää äidin mielestä ainoaksi kodin ulkopuoliseksi aktiviteetiksi, missä kohdataan muita lapsia), missä lapsi säikkyy ja pakoilee muita lapsia. Tai itkee ja tärisee, jos toinen lapsi häntä lähestyy.

.

En minäkään veisi lasta päiväkotiin, jos omani olisi noin poikkeuksellisen arka. Kyllä minäkin valitsisin kotihoidon, jossa niitä sosiaalisia taitoja voidaan opetella lapsen ehdoilla, ei päiväkodin.

Vierailija:

Vanhat ja kokeneet eskariopet kuten nuoret ja innokkaat

toivovat aina eskarin alun aikoihin, et kotihoidosta suoraan tulevia ei juuri porukassa olisi. ihan koko suomen laajuinen juttu. jotain avuja saattaa hoidosta siis lapsille siunaantua ...

Minä olen ymmärtänyt, että eskari valmentaa lasta, jotta hän on valmiimpi aloittamaan varsinaisen koulunkäynnin seuraavana vuonna.

Mutta eskariopettajat haluavatkin eskariin vain valmiita paketteja, että kouluvalmius on opetettu jo ennen eskaria. Onhan se ymmärrettävää, että he haluavat päästä mahdollisimman helpolla. Mutta mitä työtä eskariopelle siinä tapauksessa jää?

Vierailija:

Me asumme maalla ja jos lapseni eivät olisi päiväkodissa he eivät tapaisi muita lapsia kuin tosi harvoin:((. Toiset lapset ovat todella tärkeitä mallin antajia.

Kyllä meillä liikutaan paljon myös muuallakin, kuin hiekkiksella tai puistoissa. Lapsi oppii kotihoidossa erilaisia asioita mutta myös sosiaalisia taitoja. Hyviä ja vähän huonompiakin tapoja ja ei se leikkaa/liimaa/askartele oppiminen ole mikään must!

Keskustelutaitoa ja arjen pikku hommia, elämisen taitoa sinänsä saa kotona, siinä missä hoidossakin.



Voi teitä

Aran lapsen tyrkkääminen johonkin päiväkotiryhmään saa sen kyllä niin totaalisen lukkoon, että sitä lukkoa saakin sitten aukoa monta vuotta. Ei kukaan arka tule pakottamalla rohkeammaksi. Siksi arat lapset pidetään kotona, koska siellä arkuudesta voidaan opetella pois lapsentahtisesti. Se on myös pidemmän päälle paras vaihtoehto, jolla tuetaan lapsen itsetuntoa ja hyvää psyykkistä kehitystä.

Minusta vaan tuntuu, ettei ne sosiaaliset taidot (muiden seurassa olo) kovinkaan merkittävästi kehity, jos seurana on päivästä toiseen vain äiti.

Vierailija:

Vierailija:

Pelkää kuollakseen muita lapsia.

Käyvät hiekkalaatikolla (riittää äidin mielestä ainoaksi kodin ulkopuoliseksi aktiviteetiksi, missä kohdataan muita lapsia), missä lapsi säikkyy ja pakoilee muita lapsia. Tai itkee ja tärisee, jos toinen lapsi häntä lähestyy.

.

En minäkään veisi lasta päiväkotiin, jos omani olisi noin poikkeuksellisen arka. Kyllä minäkin valitsisin kotihoidon, jossa niitä sosiaalisia taitoja voidaan opetella lapsen ehdoilla, ei päiväkodin.

Millaisessa kotihoidossa lapsi muka kasvaa täysin virikkeettömässä ympäristössä. Kyllähän nyt jopa laiskankin äidin kodissa lapsi väkisinkin saa jonkin verran virikkeitä. Mutta tuo liioittelu taisi olla taas sitä av:n tyypillistä mustavalkoisuutta...

olkoon se sitten kotihoito tai päiväkoti. tässä tapauksessa äiti on laiska, eikä jaksa viedä lasta kerhoon.

päivähoito olisi ainut ja oikea kyseiselle lapselle. turha puolustella kotihoitoa, sillä tämä lapsi ei saa sitä mitä te muut saatatte antaa lapsillenne, jotka ovat kotihoidossa.

kumpikin hyvä vaihtoehto, koti taikka päiväkoti..

kaikilla ei mahdollisuutta hoitaa kotona ja vietävä lapsi päiväkotiin vaikka ei tahtoiskaan..



Meillä kotihoidossa kaikki ja minä itsekin olen hoidettu kotona kouluikään saakka.

On se nyt kumma, kun aika monikin kirjoittaa kotihoidosta tyyliin " lapsi ei saa ikäistään seuraa, lapsi ikävystyy kotona, lapsi ei saa virikkeitä" jne. jne.



Jos tosiaan asut maalla 50 kilsan päässä ihmisistä tai sitten olet laiska ja saamaton ihminen vailla ystäviä, niin silloin voi olla viisasta laittaa lapsi mahdollisimman pian hoitoon. Ihan mihin tahansa laitokseen.



Jos taas olet normaali virikkeellinen ihminen, jolla on " lapsellinen" ystäväpiiri ja leikkipuistokin suht lähellä, niin kotihoito luonnollisesti on lapsellesi paras mahdollinen hoitomuoto. Ei tarvinne olla ruudinkeksijä tajutakseen tämän. Tietenkään päivähoidossa ei ole mitään pahaa, mutta jotenkin omituisia ovat äidit/vanhemmat, jotka ovat ihan tosissaan sitä mieltä, että esim. 3-vuotiaan olisi parasta mennä hoitoon. Silloin kannattaa katsoa peiliin ja vähän mietiskellä, miksi on sitä mieltä.

kotona hoitavasta vanhemmasta, kumpi parempi vaihtoehto! Jaksaako vanhempi antaa virikkeitä vai ei, jos äiti on masentunut esimerkiksi, ei välttämättä jaksa/ halua. Lapsella on oikeus turvalliseen ympäristöön, oli se sitten koti tai päivähoito. Kaikki kehittyvät ajallaan, lapset ovat yksilöitä. Mua huvitti, kun eräs äiti kehui lapsensa kehittyvän niin nopeasti, kun on jo hoidossa 10-kuisesta. Lapsi oli 1,5-v. pullukka, joka ei edes osannut puhua. Ainoa minkä perusteeella lasta olisi luullut vanhemmaksi kuin onkaan oli se, että oli niin iso ja lihava.

Olen se, joka kirjoitti aikaisemmin brittien ja saksan kaytannoista naissa hoitoon viemisissa. Ei ole kalahtanut omaan nilkkaan taallakaan, esikoinen aloitti hoidossa 3 vuotiana ja kuopus 1v 7kk.



Eskariopeillapa saattaa olla taustalla toiveissaan se, etta lapset eivat olisi kovin eri lahtokohdissa, kun ryhmat ovat suuria ja homma kay ihan tyosta. Mina olen nimittain kuullut myos pariltakin eskariopeta, etta lapsesta huomaa tuleeko eskariin paivakodista vai kotihoidosta. Siina on eroja, luuleeko lapsi, etta hanen kuuluu aina olla kaiken huomion keskipiste, osaako jakaa, osaako odottaa vuoroaan, osaako pukea ja riisua, sopeutuuko isompaan porukkaan ... ihan niin kuin maalaisjarkikin kertoo. Kylla, esakrin tarkoitus on opettaa naita asioita entisestaan ja valmistaa kouluun, mutta ... toiset osaavat jo aika lailla.



Mina ymmarran, etta kaikki aidiit eivat ole super mammoja, jotka paihittavat paivahoitoalan ammattilaiset menne tullen. En ole itsekaan vaikka olenkin paras aiti lapsilleni ja he minulle kaikki kaikessa.

Usein saa lukea juuri näitä " hissukka-" ja " nyhverö" -nimittelyitä tällä palstalla. Vuoroin syyllistetään äitiä, vuoroin haukutaan lasta, jos lapsi on arka. Jonkun syy kuitenkin, ellei ole reipas ja rohkea. Ihanaa, että myös ymmärrystä ja hyväksyntää löytyy. Kiitos!



T. Aran äiti

Monet arat lapset tarvitsevat turvallisen päivärutiinin, jonka puitteissa rakennetaan ne sosiaaliset kontaktit. Tulee kavereita, joita näkee monta kertaa viikossa, tutut rutiinit, jotka toistuvat aina. Näin omallekin lapselleni kävi. Kotihoidossa ollessaan näimme tuttuja kavereita ehkä kerran kahdessa viikossa ja kaikki muut ' sosiaaliset kontaktit' olivat jotain satunnaisia puistokävijöitä. Ei sillä arkuus lähtenyt saatika että lapsi olisi oppinut sosiaalisia sääntöjä tms. Se on opittu hoitokavereiden kanssa. Tutussa seurassa on helpompi olla rohkeampi.



Lapset ovat yksilöllisiä, toiset tarvitsevat vähän tuuppaamista muiden joukkoon, toiset eivät. Joskus ja aika usein on kuitenkin niinkin, että äiti aristaa päivähoitoa enemmän kuin lapsi. Hän suojelee lastaan maailmalta. Ajattelin nyt yli 3-vuotiaita lapsia.



Itse aiheeseen niin miksi kehityksen pitäisi edetä mahdollisimman nopeasti jos se kuitenkin on normaalin puitteissa? Eikö lapsi voi kehittyä juuri siinä tahdissa kuin kehittyy?

Liittynevät siihen kamalaan suorittamisen ilmapiiriin, jossa aikuiset elävät ja yrittävät tuputtaa lapsilleenkin. Ihan kuin lapsen elämä olisi lopullisesti pilalla, jos ei ole tehnyt tiettyjä asioita tiettyyn ikään mennessä tai ollenkaan. Hohhoijaa.



Päivähoidon ongelmakohdat (ylisuuret ryhmät, tiuhaan vaihtuvat hoitajat, tautikierteet jne) varmaan kaikki vanhemmat tietävät, kuten myöskin sen hyvät puolet (esim. rutiinien ja ryhmässä toimimisen oppiminen). Tässä, kuten muissakin asioissa elämässä, täytyy vanhemman miettiä, mikä on oikea ratkaisu omalle lapselle. Kotihoidossa virikkeet ovat tietysti paljon enemmän vanhemmista kiinni, ei se silti tarkoita, että kotona hoidetut lapset eläisivät järjestään tynnyrissä. Veikkaanpa, että minä, koulutettu, tiedonhaluinen ja rikkaalla mielikuvituksella varustettu äiti osaan stimuloida lapseni järkeä ihan riittävästi. Lapsiseuraakin osaan hankkia suuremmitta vaikeuksitta. Satunnainen tylsistyminen silloin tällöin tuskin lastani pilaa. :)