rakastajani vaimo

Ihan samoin kuin meillä on oikeus kastattaa pikkuvauva kirkon jäseneksi, sitkäkin moet paheksuu.

Enhän voi ketään vaatia sitoutumaan kun edellisestä sitoumuksestakin on vaikea päästä eroon. Kaikki aikanaan... En voi tietää minkä verran mies minua arvostaa, mutta siitä voin olla varma etten ole pelkkä pillu. En ole kovin rumakaan enkä mielestäni myöskään yksinkertainen, mutta sen uskon ettei mies välttämättä tahtoisi minua sukulaisilleen esitellä. Se ei minua myöskään vaivaa, sillä rakastan miestä enkä hänen sukuaan. Arvostan kyllä itseäni vaikkei nähtävästi pitäisikään.

jos miehelläni olisi rakastaja, tekisin kaikkeni että sen toisen naisen elämä olisi yhtä helvettiä. Ja samalla koittaisin pelastaa liittoni.

eihän mies pettäisi sinua sen naisen kanssa jos ei pitäisi naisesta, vai mitä? Ja mikäli mies pitää naisesta hänestä ei tunnu hyvältä jos nainen kärsii, vai mitä? Jos miehestä ei tunnu hyvältä sinun toimintasi vuoksi niin miten se edistää avioliiton korjaamista?

että jos menisitte miehen kanssa yhteen ja arki alkaisi, niin mies löytäisi uuden rakastajattaren jota kävisi panemassa?

Todennäköisesti näin käy, mihin mies tuosta mihinkään muuttuu? jos on periaatteen mies, niin silloin ei käy vieraissa ja selkärankainen mies ottaisi eron eikä pitäisi kahta naista samaan aikaan.

eihän mies pettäisi sinua sen naisen kanssa jos ei pitäisi naisesta, vai mitä? Ja mikäli mies pitää naisesta hänestä ei tunnu hyvältä jos nainen kärsii, vai mitä? Jos miehestä ei tunnu hyvältä sinun toimintasi vuoksi niin miten se edistää avioliiton korjaamista?

Toisen osapuolen suostumusta ei tarvita yhtään mihinkään, ja jos mies ei eroa, kyse on vain ja ainoastaan siitä, ettei mies halua, se ei liity vaimoon mitenkään.



Ja jos mies kykenee valehtelemaan ja pettämään elämänsä rakkautta, jonka kanssa on ollut valmis sitoutumaan yhdessä loppuelämänsä, miksi luulet, että hän puhuisi jollekin sänkykaverilleen totta tunteistaan?



Minusta on käsittämätöntä, miten naiveja ihmiset voivat olla, ja miten narussavedettäviä.



Monessa suhteessa on valitettavasti jossain vaiheessa näitä suhteita, mutta harvoin ne johtavat siihen, että puoliso vaihdetaan siihen toiseen. Moni pettäjäkin osaa erottaa rakkauden ja pettämisen.

miksi ostaa lehmää jos maitoa saa ilmaiseksi.

Petturi on sellainen joka pettää toisen luottamuksen tai annetun lupauksen (tämä on väärä teko). Homoseksuaali on sellainen, joka rakastuu samaa sukupuolta olevaan (tässä ei ole mitään väärää)

mikä erottaa aviopetturin ja homoseksuaalit? Kukaanhan ei voi valita keneen rakastuu, vai voiko? Mikä siinä sitten on niin"eri asia"?

LAPSIA? Ehkä ne tekee avioerosta vähän vaikeempaa. Vai onko nillä paljon yhteistä omaisuutta? Talo/ auto lainoja? Kesämökkiä? Appivanhemmat, jotka järkyttyis erosta pahasti? Syitä voi olla monia ja se eroaminen ei ole aina niin yksinkertaista, että ohhoh mies on nyt rakastunut johonkin tytön hupakkoon. Laitetaanpas tästä sitten lapset mummolaan ja alotetaan muutto ja etsitään itsellemme uudet asunnot ja jaetaanpas omaisuus ja aletaan köyhiksi...

Onhan se tutkittukin, että yksin eläjät ovat köyhempiä kuin avioliitossa elävät.

Tämä oli myös aika hauska:)

Tietysti nämä asiat löytyvät heiltä ja löytyvät myös minulta ja mieheltäni, en siis ole"tytönhupakko". Onhan se totta että vaimo on kärsinyt, mutta luulisi että tilanteeseen tulisi helpotus kun pääsee eroon. Ja eikös sekin ole tutkittu että pettäjät ja jättäjät selviytyvät erosta huonommin kuin jätetyt...

Jos mies on sanonut, että on vaimolleen sinusta kertonut niin taitaapi olla vain valhetta

miehesi siis tietää, että sinulla on rakastaja? Miksi hän ei halua erota?

Minä olin toinen nainen hetken aikaa. Mies lupasi erota vaimostaan. Onneksi heillä ei ollut lapsia. Sitten se asia vaan venyi ja venyi. Päätin, että haluan hänestä miehen itselleni ja vaadin miestä eroamaan. Tai sitten hän menettäisi minut. Hups, niin siinä vaan kävi, että heti samalla viikolla oli paperit oikeudessa ja nyt olemme erittäin onnellisia mieheni kanssa ja toinen lapsi tulossa.

Enhän voi ketään vaatia sitoutumaan kun edellisestä sitoumuksestakin on vaikea päästä eroon.

Se ei minua myöskään vaivaa, sillä rakastan miestä enkä hänen sukuaan. Arvostan kyllä itseäni vaikkei nähtävästi pitäisikään.

ei muuten kykene uskollisuuteen tuollainen mies, jonain päivänä sinäkin ole vanha ja hän kyllästyy arkeen sinun kanssa..

Eikö yhteistä aikaa ole vaikea löytää, kun molemmilla on "oikeat" perheet?

ei muuten kykene uskollisuuteen tuollainen mies, jonain päivänä sinäkin ole vanha ja hän kyllästyy arkeen sinun kanssa..

[/quote]

Hauskoja stereotypioita teillä, eihän ikä tähän liity mitenkään. Enhän ole lainkaan nuorempi, kauniimpi tai hoikempi kuin vaimokaan. Mies tulisi varmasti olemaan uskollinen minulle mikäli olisi täysin tyytyväinen minuun, mikäli ei olisi me kykenisimme asiasta puhumaan ja lopettamaan suhteen jos se ei olisi tyydyttävä tai antamaan toisillemme luvallisia vapauksia.

Minua vaivaa millainen ihminen hän on? Millaisia te muut jotka ette tahdo erota vaikka tiedätte miehellänne olevan rakastajattaren joka on tärkeä myös henkisellä tasolla? Joskus vain ihmettelen...

Minä, vaimoko? Millainen olen? Sellainen, jota mies rakastaa. Oikeasti. Ja kai minäkin tuota kutalettani rakastan. Eron mies saisi heti, jo sitä haluaisi. Hän ei halua.

Et ole ensimmäinen etkä viimeinen. Olet vain yksi pitkässä jonossa. Ensimmäinen kerta oli kriisin paikka. Nyt tämä menee jo rutiinilla. Tiedän, miten tämä etenee - ja loppu alkaa jo häämöttää. Mieheni yleensä jättää siinä vaiheessa, kun rakastajatar alkaa kuvittelemaan liikoja itsestään ja haluaa mieheni kokonaan.

Se mikä minua ihmetyttää on se, kuinka paljon on naisia, jotka uskovat kaiken, mitä mieheni heille valehtelee. Totta kai hän puhuu henkisestä yhteydestä ja muusta. Harva nainen hyväksyisi totuuden. Minä hyväksyn. Ja juuri siitä syystä mieheni rakastaa minua, eikä hän minua tule koskaan jättämään. Minä tunnen hänet. Ja hyväksyn ja rakastan häntä juuri tuollaisena, kuin hän on.