Toivoa paremmasta synnytyksestä?

Kiitos vain jos joku jaksaa lukea, ja vastatakin jopa.. :)



-ap-

Itse oon synnyttänyt neljä lasta ja joka kerta synnytys on mennyt ihan samalla kaavalla! Ensin alkavat supistukset, sitten menee vedet ja parin tunnin päästä meillä on vauva! Eli tämä mamma ainakin puksuttaa kuin juna samoilla raiteilla!

harkitsisin suunniteltua sektiota.



Sen verran raju ja rankka kokemus sulla takana.



Toi supistelun huonous voi toistua muissakin synnytyksissä. Ei se sääntö ole, mutta minut pistäisi miettimään.

Tyttärellänne oli paljon hyvää onnea. Aina sekään ei ole myötä.



Kaksosraskaus ja -synnytys lasketaan jo sinänsä riskiksi.



Mutta toivotan onnea matkaan!!! Ja rutosti :-)

Puhu ihmeessä huolesi äitipolilla!

Itse kävin aikanaan pelkopolilla koska edellisestä synnytyksestä jäi traumat. Minut otettiin tosissaan ja sain hyvät muistot mukaani kun synnytyssalista poistuin.

Ja suunniteltua sektiota!



Varsinkin kun tuplienkin laskettu aika on tammikuussa, niin huonolla tuurilla saattavat hekin päättää tulla maailmaan just pyhien aikaan, jolloin henkilökuntaa on vähän.. Ja muutenkin kurjaa olla sairaalassa sellaisena aikana, kun eniten haluaisi olla perheen kanssa.



-ap-

turha lähteä ottamaan mitään riskejä, kun vauvojakin on vielä kaksi. Eli VIIMEISTÄÄN synnytystapa-arviossa, johon sut lähettävät, ton edellisen sektion takia, nyrkki pöytään ja vaadi uusi sektio. Ja sitten jos Jorviin oot menossa, varaudu lätinään aiheesta " emme suosittele, sillä seuraavat raskauset ovat kompleksisia ja synnytykset sektioita plaa plaa plaa"



Mulla menossa kolmas raskaus nyt rv35 ja kolmas sektio tulossa eikä mitään sen kummempaa oo ollu. Eka oli kiireellinen, toka suunniteltu, kun kokemukset vähän samansuuntaisia kun sulla (ei nyt ihan noin kamalaa sentään)...

kyllä alatiesynnytys on helpoin ja paras vaihtoehto! miksi mennään pelleilemään vaarallisella leikkauksella kun vaihtoehtokin on?

Kyllä tässä on kyseessä mun lasten terveys ja oma toipuminen.. Eikä mikään helpon ratkaisun hakeminen! ikävää jos olet tuota mieltä..



-ap-

Jos taas ajattelette, että lisääkin lapsia voisi tulla, niin keskustele ja harkitse alatietä. Kohtu venyy jo kaksosraskaudessa muutenkin niin paljon, siihen vielä sektio päälle, niin voipi olla, ettei sulla ole enää mahdollisuutta saada yhtään lasta. Ystävälläni on neljä lasta, eka syntyi normaalisti, toka sektiolla ja vikana kaksoset myös sektiolla. Kaksosten leikkauksen yhteydessä lääkäri sanoi, että kohdun seinämä oli jo täysin läpikuultava arven läheltä, ja että oli onni matkassa, että päästiin loppuun asti. Eikä missään nimessä enää yhtään raskautta.



Kohtua ei ole tarkoitettu leikeltäväksi auki, ja mitä useampi kerta niin tehdään, sen suuremmat ovat riskit seuraavissa raskauksissa sekä äideille että vauvoille. Tämän nyt sanoo sekä järki että kaikki tilastot.

kukaan ei ole ollut täällä mikään sektiovouhottaja.

Itse vouhotat alatiesynnytyksen puolesta lukematta näköjään edes ap:n avausta.



Ei hengellään kannata lähetä leikkimään.



Itse olen synnyttänyt kaikki alateitse, mutta silti suositan ap:n tapauksessa elektiivistä sektiota historian huomioiden.

Yleisesti ottaen esimerkiksi tehottomat supistukset ovat lähinnä ensisynnyttäjien ongelma, ja seuraavat synytykset melkein aina sujuvat paremmin. Sinulla kun kuitenkin on kysymyksessä kaksosraskaus, niin kannatan minäkin pelkopolilla keskustelua, eikä sektiokaan tuntuisi yhtään liioitellulta vaihtoehdolta.

Esikoisessa - kuten sinullakin - vedet menivät rv 37+ ja yhtään omaa supistusta ei tullut, oksitosiinitippalla saatiin ne aikaan. Paikat eivät antaneet periksi ja lapsi kiskottiin imukupilla ulos 1,5 tunnin ponnistamisen jälkeen. Hirveät repeämät + eppari. Karsea kätilö ja ei mitään kivunlievityksiä. Lapsi sai jonkin infektion ja oli viikon eri sairaalassa kuin minä, en siis saanut imettää. Kotiin päästyämme tosin kaikki alkoi sujua ja alun taistelun jälkeen täysimetinkin puoli vuotta ja yhteensäkin yli vuoden.



Toista läksin siis aika epävarmana synnyttämään.. Mitä vielä, kaikki meni upeasti! Käynnistää piti, mutta heti ensimmäinen pieni annos cytotecia sai kohdun supistumaan säännöllisesti ja tasaisesti voimakkaammin. Ponnistusvaihetta pelkäsin eniten -> kahdella työnnöllä vauva maailmassa, kaksi tikkiä. Ei siis mitään samaa kuin ensimmäisessä synnytyksessä ja kolmanteen kertaan olen tämän ansiosta valmis koska tahansa!

Musta tuntuu, että koko ajan saa lukea vain kauhutarinoita.. No, nyt ainakin olen sitten paremmin valmistautunut siihen, ettei kaikki välttämättä mene nappiin.



Tuntuu vain hyvältä, että vielä voi elätellä toivoa alatiesynnytyksestä ja ylipäätään paremmasta onnesta.



Esikoista kun lähdettiin tekemään, mä jotenkin oletin että tottakai supistuksia tulee, tottakai mä saan synnytettyä alakautta ja tottakai saan lapsen rinnalle heti.. Eipä ole niitä lappuja enää silmillä!



-ap-