sekosin... asiaa lapsista.

itselläni on 4v ja 2v joita rakastan eniten elämässäni, nyt siskoni sai ensimmäisenä ja me olemme siskon kanssa super rakkaita ja läheisiä, ikäeroa vain reilu 1v eli koko elämämme kuljettu yhdessä.



olen aivan seonnut tähän vauvaan ja omiin lapsiini taas täysin ja olen mennyt kuin itsekin synnyttäneenä ns kotipesään ja pitämään huolta perheestä kaikelta muulta maailmalta piiloon, tiedättekö tunteen?



nytkin oli jo aikoja sit suunniteltu et 18 pvä ulos juhlimaan ja meidän lapset mummolaan, mut nyt tuli täysin tyystin stop, eli ei kiinnosta YHTÄÄN LÄHTEÄ.



olen niin täysin seonnut tästä vauvasta ja omista lapsista ja sitä kautta muistakin lähipiirin, esim ystävien lapsista :)



ihanaa että voi tuntea näin, erittäin voimakas tunne enkä osannut kuvitella koskaan tämmöistä.



siis sanottakoon vielä että ensi hetkestä lähtien olin myyty ja rakastin omiani, mut tämä tunne on erilainen, nyt vasta ymmärrän että jonkun muunkin lasta voi rakastaa kuin omaansa, sen siskoni on koettanut minulle opettaa kun on niin valtavasti näitä minun hoidellut ja rakastanut, en koskaan tiennyt että minusta löytyy tämmöinen tunne.