Isoisa ei edes tervehdi lastani, koska kuulemma hanen luonne nyt vaan on sellainen...eikos tervehtiminen nyt kuulu ihan perus ihmissuhdetaitoihin?

3-vuotiaan lapseni isoisä ei vaivaudu edes tervehtimään lastani (tai minua), kun saavumme kyläilemään heidän kotiinsa, eikä muutenkaan noteeraa mitenkään lastani. Kiva olla kylässä 5 tuntia mummolassa, kun lastani ei nähdä eikä kuulla mutta lapsen serkkujen kanssa taas seurustellaan ihan normaalisti.



Äitini puolusteli puhelimessa isoisän käytöstä sillä, että se nyt on vaan luonteeltaan sellainen...vika on lapsessani, joka on ujo eikä vastaa heti isoisän aloitteisiin, esim. vastaa takaisin raippaasti hei. Silti minusta aikuinen voisi jotenkin huomioida lapsen. Miten tervehtiminen voi olla luonteesta muka kiinni? Lapsen päiväkodissa jopa muut lapset osaavat sen verran kohteliaisuussääntöjä, että tervehtivät muita ihmisiä. Ei kait aikuinen mies voi pelätä 3-vuotiasta niin, ettei uskalla edes tervehtiä?



Mitähän lapseni ajattelee ollessaan isoisälle pelkkää ilmaa?

Suututtaa niin vietävästi.



Saimme kutsun mummolaan, kun lapseni serkutkin ovat siellä kerran hoidossa, mutta eipä tehnyt mieli lähteä vierailulle. Kun ilmoitin syyksi äidilleni sen, että en halua tulla kylään jos meitä ei edes mitenkään noteerata, siitä nousi kauhea haloo: vien kuulemma isoisältä oikeuden isoisäyteen! Miten isovanhemmilla olisi vain oikeuksia, mutta ei pienintäkään velvollisuutta olla ystävällisiä lapselleni?

Kuka vie keneltä ja mitä?



Mitä mieltä olette, menisittekö hymyssä suin kylään, jos kohtelu on tuota luokkaa?