Mitä ajatuksia teissä herättää nainen joka lähtee töihin vauvan ollessa 5-6kk,

Joskus ne traumat tulevat esille vasta paljon myöhemmin.



Asuinmaan valinta on myös oma asia, te pidätte uutta asuinmaatanne tärkeämpänä kuin mahdollisuutta olla kotona lapsen kanssa 3v. Oma valintanne, turha yrittää mahkua " Kumpa meilläkin olisi mahdollisuus..." . Mikään ei estä muuttamasta takaisin Suomeen.

Jos isä on vastuullinen, maalaisjärjen omaava, ja tosiaan itsekin haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin...niin tuohan on todella hyvä ratkaisu heille.

kuin työtä ja siksi mielummin panostavat lasten kanssa kotonaolemiseen kuin pitkään opiskeluun ja/tai uralla kiipimiseen mikä takaisi mahdollisuuden perheen elättämiseen. Minusta on upeaa että löytyy yhä naisia jotka omsitautuvat perheelleen urakarusellin sijasta.

Mutta tuo 5-6kk katkaisee jo imetyksenkin mikä on julmaa.

jossain muodossa. Joten eipä tuo harvinaista ole, että ollaan lasten takia poissa työelämästä. Harvinaista sen sijaan on se, että isä tekee vastaavan ratkaisun. Minusta on upeaa, että perhe uskaltaa tehdä juuri sellaiset ratkaisut, jotka heille parhaiten sopivat.

Omassa lähipiirissäni monet perheet juuri isän avulla varmistavat mahdollisimman pitkän kotihoidon ja kevyemmät pk-viikot lapsille.



Vuoden jälkeen jaetaan osittaista hoitovapaata siten, että molemmat ovat poissa töistä 1 pv/vko. Tai 3:n vuoden hoitovapaa jaetaan tasan puoliksi isän ja äidin kesken jne.



Valitettavasti lisäksi on perheitä joissa isä ei hoida lapsiaan lakisääteisillä vapailla ja lapsi viedään päiväkotiin 9-11 kk iässä. Ja kyllä, näissä perheissä perustellaan isän laistamista kuuri sillä, että miehen työ on niin täörkeää ja että hänen työpaikallaan ei mies voi kertakaikkiaan jäädä kotiin.



Kukaan tuttavapiirini naisista ei ole YKSIN pitänyt 3:n vuoden hoitovapaata.

eivätkä vain uraohjuksia, jotka viettävät vapaa-aikansa sohvalta lapsille tiuskien tai kaljaa kitaten.



Moni asia on muuttunut paremmaksi sitten oman lapsuuteni. Yhdenkään kaverini tai oma isäni ei vaihtanut lapsilleen vaippoja tai vienyt neuvolaan. Harva edes tunsi lapsiaan kuten vanhemman tulisi.

Imetyksen loputtua on aika lailla sama kumpi vanhempi hoitaa.

vaihtoehto. Kunhan ei alle vuoden ikäisenä päiväkotiin laiteta.

tuo uraäiti. Yleensä sitä käyttävät jotkut opistotason pikkupäälliköt. Jos koulutus- ja työäkokemusasiat ovat kunnossa, voi töistä olla huoletta vuoden, kaksi tai kolmekin poissa ilman, että urakehitys siitä merkittävästi kärsii. Ylensä tällaisilla henkilöillä on siihen myös taloudellisia resursseja.

Vierailija:

Omassa lähipiirissäni monet perheet juuri isän avulla varmistavat mahdollisimman pitkän kotihoidon ja kevyemmät pk-viikot lapsille.

Vuoden jälkeen jaetaan osittaista hoitovapaata siten, että molemmat ovat poissa töistä 1 pv/vko. Tai 3:n vuoden hoitovapaa jaetaan tasan puoliksi isän ja äidin kesken jne.

Valitettavasti lisäksi on perheitä joissa isä ei hoida lapsiaan lakisääteisillä vapailla ja lapsi viedään päiväkotiin 9-11 kk iässä. Ja kyllä, näissä perheissä perustellaan isän laistamista kuuri sillä, että miehen työ on niin täörkeää ja että hänen työpaikallaan ei mies voi kertakaikkiaan jäädä kotiin.

Kukaan tuttavapiirini naisista ei ole YKSIN pitänyt 3:n vuoden hoitovapaata.

tietäen olevansa tälle tärkeintä maailmassa, kuin se että noita vapaita pilkotaan ja jaetaan vanhempien kesken. Lapsi huomaa kyllä että vanhemmat elävät töidensä kanssa ja yrittävät saada lapsen sovitettua kiireiseen työelämään tyyliin sulle päivä sieltä ja mulle tästä. Lapsi kokee olevansa velvoite ja rasite vanhemmilleen, este tai hidaste näiden uralle ja töille.

Lapsi kaipaa rauhallista kotiarkea, ei sekavaa juoksemista jossa yksi päivä ollaan isän kanssa, toinen äidin, kolmas ja neljäs päiväkodissa ja viides ehkä mummun kanssa jos mummulla sattuu olemaan aikaa. Yhtä heittopussina olemista koko touhu.

Vierailija:

tuo uraäiti. Yleensä sitä käyttävät jotkut opistotason pikkupäälliköt. Jos koulutus- ja työäkokemusasiat ovat kunnossa, voi töistä olla huoletta vuoden, kaksi tai kolmekin poissa ilman, että urakehitys siitä merkittävästi kärsii. Ylensä tällaisilla henkilöillä on siihen myös taloudellisia resursseja.

Meilläpäin tuntuvat pienipalkkaiset olevan niitä joilla on parhaiten varaa olla kotona. Kai ihminen vaan suhteuttaa menonsa tuloihin, ja kun isotuloisella on menot sitä luokkaa että hyppäys kotihoidontuelle tekee ison loven on helpompi palata töihin. Harva käy isoa taloaan, autojaan, veneitään ym myymään sen takia että siasi olla vuoden, kaksi kotona lapsen kanssa.

Pienituloisilla taas tuo pudotus ei niinkään tunnu ja on muutenkin totuttu elämään niukasti. Työkään ei välttämättä oole kiinnostavaa tai antoisaa, eli siksikin helpompi jäädä kotiin. Siivoamiseen, mummojen vaippoja vaihtamaan tai kaupan kassalla istumaan voi helposti palata useammankin vuoden tauon jälkeen.

Ja en edes halua takaisin Suomeen, kotini on täällä muualla. Tarkoitin vain että olkaa te onnellisia joilla on se valinnanvapaus, joko käyttää hoitovapaata tai sitten ei (joko molemmat tai vain toinen vanhemmista).



Olen itse todella ylpeä miehestäni, kuinka hyvä isä hän on ja jakaa vastuun kodista ja lapsista kanssani. Minua harmittaa niiden kaikkien miesten puolesta, joilla on kotona näitä tyranninaisia, jotka omivat vauvojen ja lasten hoidon itselleen. Eiköhän ne geenit mene fifty-fifty..



35

No minun mielestäni on hieno juttu, että isällekin annetaan mahdollisuus lapsensa hoitamiseen.



Ja siinä ei ole mielestäni mitään pahaa, vaikka se onkin äiti, joka palaa työelämään. Eikös julkisuudessakin ole koko ajan ollut keskustelua siitä, kuinka pitäisi saada isät osallistumaan enemmän vanhempainvapaan pitämiseen?



Ja tuohon imetykseen, tiedän äidin, joka palasi töihin lapsen ollessa 6 kk:tta, ja hän kyllä jatkoi imetystä siitä huolimatta. Isä ja äiti olivat samassa työpaikassa, kyseessä pieni paikkakunta, jossa etäisyydet siis myös pieniä. Imetys hoidettiin lounastunnilla, jolloin isä toi lapsen äidille imetettäväksi. Ja tosiaan, tuskinpa lapsi tuosta lounasimetyksistä kärsi, koska eikös aika useat tuossa lounasajan aikoihin ole muutenkin lapsen kanssa kävelyllä, tässä tapauksessa vain isä vei lapsen äidille ruokittavaksi.

Sen ei pidä olla missään nimessä se, joka määrittää kuka lasta hoitaa ensimmäisen ½-vuotta (vrt. suvelan loistoäiti huoltajuuksineen) tai sen jälkeen.



Tärkeintä pitää olla se, että perhe voi hyvin, sillä silloin lapsetkin voivat hyvin. Ne keinot (kuka hoitaa ketäkin kuinkakin kauan) miten siihen päästään on jokaisen oma asia.



Ja tämän sanon 2 lasta vuoden imettäneenä, mutta mukavasti hormoneista jo toipuneena äitinä.

Esim. tuo kommentti, että jos isä&äiti sovittelevat työvuoronsa niin, että lapsen hoitaminen kotona onnistuu, niin se on ihan kamalaa lapsesta " joka tuntee olevansa taakka eikä se kaikista tärkein" !

Kommentti kertoo paljon kirjoittajastaa, hänellä ei taida elämässään mitään muuta kun " äitiys" , ja hän haluaa sitoa lapsensa ITSEENSÄ. Kirjoittaja verhoaa oman tarpeensa olla lapselleen maailman tärkein asia, muotoon " lapsi tuntee olevansa se maailman tärkein äidilleen" .



Minusta lapselle tulisi välittyä kuva että MOLEMMAT vanhemmat tahtovat olla hänen seurassaan mahdollisimman paljon, ja että KOKO perhe on keskenään läheinen.



Minua ahdistaa ajatus siitä, että osa tämän palstan äideistä ei soisi lapselleen/lapsilleen ja näiden isälle kunnollista vanhempi-lapsi suhdetta. Väitän jopa että monille palstan ihmisille olisi suuri shokki, jos lapsi itsensä loukattuuan tmv. huutaisi " Isi tuu auttaan, sattuu!" äidin sijasta.

Miksi ne autot ja veneet pitää myydä, kun jää kotiin? Tottakai hyvätulosella on paremmat mahkut jäädä kotiin säästöjen turvin.