olen perheemme ainoa realisti eli aina pahiksen roolissa.
hitto mua kyllästyttää aina samalla kaavalla toistuvat riidat miehen kanssa. mies kehittelee kivoja suunnitelmia yms. jotka minä sitten pahana vaimona ammun alas, kun ilkeyttäni alan kysellä käytännön toteutukseen liittyviä kysymyksiä.
nyt ollaan riidelty kesälomamatkasta. mies on suunnitellut vanhempiensa ja siskonsa perheen kanssa meille yhteistä kesälomareissua ehkä tanskaan tai ruotsiin. olen yrittänyt kysyä suunnitelman yksityiskohtia, mutta miehen mielestä mun kysymykset on vittuilua.
tänään kysyin mm. että mihin me tarkalleen ollaan menossa, kauanko me siellä ollaan, missä on tarkoitus yöpyä jne. ja paljonko on arvioitu kustannuksiksi, ja mistä me saadaan rahat reissuun (koska elämme kädestä suuhun, ja joudumme lainaamaan remonttia varten tarvitsemamme 500 euroa).
mies ei kerro mulle mitään "koska kaikki on vasta suunnitteluasteella", ja koska reissuun on vielä niin pitkä aika (n. 6 viikkoa). sen sijaan mies hermostuu mun "narisevasta äänestä", ja siitä että mä aina pilaan hyvät suunnitelmat kun alan kysellä kaikkea ja "kun sä alat ton kysymystulvan niin lopputulos on aina että koko suunnitelma haudataan ja me ei taaskaan lähdetä mihinkään".
ja kas, kätevästi asetelmat menee aina niin, että mies on leppoisa ja höveli tyyppi, mä olen narisevalla äänellä puhuva suunnitelmien hautaaja. vituttaa.
Kommentit (9)
Väännä rautalangasta, että seuraavat palkat ym menevät jokapäiväisiin menoihin asumiseen, ruokaan jne.
mies suunnilleen unelmoi ja tekee töitä yölläkin, eikä jaksa hoitaa lapsia tms...
Anna miehen unelmoida, mutta älä sinä laita tikkua ristiin suunnitelmien toteuttamiseksi. MIES ideoi, MIES saa luvan myös toteuttaa ideansa.
Nythän hän voi turvallisesti luottaa siihen, että vaimo ampuu alas pähkähullut ajatukset.
Eli MIKSI sinun pitää kysellä ja ampua alas? Kyllä se mies itsekin arkeen törmää, kun lähtee hommaa toteuttamaan. Olet vaan, ja annat ajan tehdä tehtävänsä.
Sinänsä tuosta Tanskaan menosta: täältä löytyy kivasti isompiakin taloja ja jos teitä lähtee noin iso löösi, kulutkin jäävät joihinkin saturaisiin (per viikko siis):
http://www.sologstrand.com/
Lisäksi tarvitsette auton ja lauttapaikan Tukholmaan. Autoja voi olla sesonkiaikana vaikea mahduttaa kyytiin ENÄÄ, joten jos menette, olkaa asialla NYT.
Alle tonnin tuo on mahdollista toteuttaa, siis viikon loma. Mutta jos teille tekee 500 euroakin tiukkaa, niin olet oikeassa, miehesi päiväunelmoi.
Väännä rautalangasta, että seuraavat palkat ym menevät jokapäiväisiin menoihin asumiseen, ruokaan jne.
mutta mies on siis sitä mieltä että vittuilen, ja että äänensävyni on epämiellyttävä. kysyin että muuttuuko asia jos puhun hyvin hunajaisella äänellä, että muokkaako muutos mun puheäänessä asiat niin että meille tippuu syliin ylimääräinen mälli rahaa. ei kuulemma, ja "ei sitten! ei mennä mihinkään! me ei mennä yhtään mihinkään reissuun niin että lopeta nyt puhuminen! nyt sait mun silmät avautumaan ja ymmärrän että oli taas turhaa yrittää suunnitella jotain kivaa tälle perheelle!"
eli minä olen pilannut kesäloman.
muuten pitäisin kysymykset ominani ja antaisin ajan hoitaa asian, mutta mua ahdistaa kun anoppi on jo järjestellyt esim. koirilleen hoidon yms tän meidän tulevan reissun ajaksi. ja mä en kertakaikkiaan ymmärrä että miten me muka voitaisiin lähteä ( plus että mua ahdistaa ajatus 2 vaippaikäisen kakaran, joista toisella matkapahoinvointia, kanssa tehtävästä pitkästä automatkasta).
ap
kenties he aikovat piffata reissun teille?
Muuten: ei siihen ajamiseen tarvitse kamalasti aikaa käyttää. Etelä-Ruotsiin ajaa Tukholmasta muutamassa tunnissa, ja Tanskaan voi mennä vaikkapa niin, että ajaa Göteborgiin (5-6 h) ja siitä lautalla Fredrikshavniin. Tosin tuossa tulee se lauttapaikan hinta, mikä autolle ei ole ihan halpa - mutta maksaa se Tanskan salmien ylitys siltoja pitkinkin.
Ymmärrän oikein hyvin, että sinua ahdistaa. Meillä minä olen se, jonka on aina hoidettava järjestelyt - mutta toisaalta meillä ei ole noita budjettirajoitteita ja minusta järjestely on ihan ok. En siis neuvo sinua vittuillakseni, mutta ihan vaan vinkkinä, jos se matka kuitenkin sattuu ns. kaatumaan päällesi...
Voimia!
(kas kun osaan erottaa järkevät neuvot ja kysymykset vittuilusta)
mua tosiaan ahdistaa koko ajatus matkasta. tänään ehdotin että mies menköön perheensä ja meidän esikoisen kanssa, mä jään kuopuksen kanssa kotiin. järjestyköön matka miten järjestyy ja minä saan olla rauhassa kotona. inhoan autoa, inhoan laivaa, en puhu ruotsia, rahanmeno rasittaa, mutta ennenkaikkea mua rasittaa asioiden epäselvyys ja epätietoisuus.
ja miehen mielestä on siis liian aikaista päättää mitään ehdottomasti, koska matka ei ole vielä hyvään aikaan, vaan vasta 6 viikon kuluttua. mä olen ihan voimaton. kysyin mieheltä että miten hän oikein mieltää ajan niin eri lailla kuin minä, kun mun mielestä 6 viikkoa on yksi hujaus. miehen mielestä ei ole.
yritin selittää että 6 viikkoa on kuitenkin sellainen aika, että me tiedetään nyt ihan tarkalleen millaista meidän elämä on 6 viikon kuluittua, tiedetään paljonko menee rahaa lainoihin, vastikkeeseen yms. kiinteisiin kuluihin. ja että kun nyt ei ole sitä ylimääräistä tonnia näköpiirissä, niin mä en kertakaikkiaan käsitä miten se meille ilmestyy 6 viikon kuluessa. mistä se tulisi? me ei edes lotota.
ja täähän oli taas sitä mun narinaa ja vittuilua.
ap
mutta että teillä ei ole varaa. Ehkä anoppi tosiaan voi auttaa kuluissa tai vaikka lainata teille vähän. Kivalta reissultahan tuo kuulostaa, ja mun mielestä sun miehesi tuntuu ihan hauskalta tyypiltä.
mutta että teillä ei ole varaa. Ehkä anoppi tosiaan voi avustaa vähän kustannuksissa tai vaikka lainata teille matkarahat. Kiva reissuhan tuo varmaan olisi, ja mun mielestä miehesikin kuulostaa hauskalta tyypiltä.
Heti kun alkaa tarkemmin kysellä, se on valittamista ym.