Muita, jotka eivät ymmärrä häähössötystä?
Me ollaan miehen kans kihloissa ja onnellisessa suhteessa, mut mä en millään viitsisi alkaa järkätä häitä. Ja kuitenkin halutaan mennä kirkossa naimisiin, sitten kun sen aika koittaa. Miksi ihmeessä häitä pitää alkaa järjestää viimeistään puoli vuotta ennen h-hetkeä? Mikä siinä kestää niin kauan? Tietty tilan ja pitopalvelun vuokraaminen kannattaa tehdä hyvissä ajoin, mutta eihän siinä mene kuin puol tuntia, kun ne järkkää.
Kommentit (37)
Jos tahtoo kunnon häät ja pitopaikan kuntoon ja kauniiksi, niin koristeissakin menee hetki.
Kyllä sä tuut sen joskus sit huomaamaan ;)
Ja mä itse rakastan tätä häähössötystä, meidät häät on vasta tulossa, ja nautin jokaisen koristeen tekemistä. <3
Jotenkin vaan tuntuu, että siinä hössötyksessä on kyse päättämättömyydestä. Ei osata päättää, onko sininen rusetti parempi kuin punainen jne. Oon joskus ollu kaasona ja häitä edeltävänä yönä keksittiin bestmanin kans ohjelma. Ja hauskaa oli kaikilla. ap
Keksin vapaa-ajalleni tuhat parempaa käyttötarkoitusta kuin suunnitella saati askarrella joitain h*tin koristeita. Ja ihan oikeasti sellaisissa liian tarkkaan suunnitelluissa häissä on ahdistavaa olla vieraana ja tuskin kenelläkään on hauskaa.
Me mentiin kirkon kappelissa, ihana intiimi tila, naimisiin. Jatkot olivat sukulaisellani jolla on iso koti. Minkäänlaista virallista ohjelmaa ei ollut, ei myöskään mitään hirvittäviä kukkalaitteita tai koristeita, vaan ainoastaan hyvää ruokaa, juomaa ja mukavia ihmisiä! Suosittelen. Kulut koko hommasta alle tuhat euroa ja kivaa oli.
Mua ei vois mikään kauhistuttaa (ehkä vähän väärä sanavalinta) enemmän kuin että joutuisin kasaamaan sekopäisen sukuni koolle mun häitä varten. Ja jos olisinkin halunnut pienet ja intiimit kirkkohäät niin ei niihin vanhemmillakaan olisi ollut mitään asiaa ja koko sukuhan siitä olisi riitautunut. Entäs sitten kaiken maailman polttarit, hääkakkuhössötykset (jee,mä pääsin polkasee ekaks) ja hääleikit..ei kiitos mulle!
Nyt sitä ei tietysti enää ymmärrä, enkä enää jaksais niistä jutuista innostua. Ja kyllä niissä häissä vaan on yllättävän paljon tekemistä, vaikkei heti ajattelis.
Se mitä en ymmärrä on se kuinka nuoria naisia niin rumasti haukutaan häähössötyksestä. Siihen jotenkin tiivistyy koko länsimaisen naisen elämän problematiikka. Ensin sulle 20+ vuotta jankutetaan prinsessoista ja tungetetaan joka tuutista sitä prinsessalta näyttämistä. Mitä noi naistenlehdet muuta on kuin sitä? Sitten kun nainen koettaa elää sitä naistenlehti unelmaa - jota sille siis tuputetaan 24/7 - edes kerran elämässään päivän ajan, niin taas tulee turpaan. Siinä on jotain tosi sairasta. Jos haluais kasvattaa jotain mielisairaita lapsia niin toi olis varmaan tosi hyvä keino. Tekis pikku Jennicalle selväksi että hyi helvetti kun olet ruma, ja sitten jos Jennica laittais rusetin päähän ei muuta kuin remmillä takapuolelle.
eikä sen väliä, vaikka olisivat isotkin. Mutta mikä ihme siinä on niin vaikeaa, että pitää oikein vuosi suunnitella. Sitä en ymmärrä. ap
Se on joku hemmetin päähänpinttymä monille, saada olla päivä prinsessana. Kaikkien huomion keskipisteenä täydellisessä asussa, täydellisenä päivänä.
Minä olen liian jalat maassa tyyppi häähössötyksiin. En ymmärrä mitä ihanaa on järjestää ja hössöttää häitä, yhtä ainoaa päivää jopa monen vuoden ajan!
En IKINÄ olisi halunnut polttareita, hääleikkejä tms. Hyi yök. Karseaa myöntää, että olen näin tupmitseva, mutta pidän hööhössötysihmisiä hiukan yksinkertaisina ihmisinä. Aika usein käy niin, että mitä hienommat, kalliimmat ja pisiten suunnitellut häät, sitä nopeampaa liitto karahtaa karille.
järkkäämään käytännössä koko häät. Siinä on kuule moni ystävyys joutunu katkolle... Mieti ny itse.... Ei se oikein tahdo riittää että soitat sinne pitopalveluun. Sitä ennen sun täytyy miettiä että mitä häissä syödään. Paljonko sinne tulee sakkia nyt ensinnäkin! Kyllä kun rupee miettimään yksityiskohtia niin niitä piisaa. Onko boolia? Mitä boolia? Kuka tekee, kun ei sitä voi viikkoa ennen tehdä? Viinat pitää ostaa. Mahdollisesti tilata jos on pieni Alko. Viinat pitää säilyttää jossain. Missä? Entä jääpalat? Kuka ne tekee ja milloin. Jatka itse siitä...
ole penaalin terävin kynä. Ja toi viimeinen vasta on oikein tosi tieteellistä anaaaalyysia :D.
Vierailija:
En IKINÄ olisi halunnut polttareita, hääleikkejä tms. Hyi yök. Karseaa myöntää, että olen näin tupmitseva, mutta pidän hööhössötysihmisiä hiukan yksinkertaisina ihmisinä. Aika usein käy niin, että mitä hienommat, kalliimmat ja pisiten suunnitellut häät, sitä nopeampaa liitto karahtaa karille.
myöntää, et en itsekään pidä 11:n tavoin prinsessaunelmoijia aivan niinä skarpeimpina tyyppeinä. Vai onko sellaisia " päivä prinsessana" -tyyppejä oikeasti olemassa? Vai onko se vain sanonta? ap
Onhan se ymmärrettävää, että lapset ja ehkä vielä teinit haaveilevat päivästä prinsessana. Mutta että vielä yli 25-vuotiaat, se menee jo yli ymmärryksen. Herää epäilys, ettei ole ihan kaikki kotona, jos viitsii pari vuotta elämästään laittaa vain siihen, että joka ikinen pienenpieni yksityiskohta olisi täydellinen. Ja sitten jos ja kun joku asia kuitenkin menee pieleen, mahtaa se olla suuri pettymys.
Mikäs sen helpompaa, lähetät vaan ne kutsut. Faiv minits. Paitsi että ketä kutsutaan? Ja sitten pitää hommata ihan fyysisesti ne kutsut, jos et telepaattisesti aikonut kutsua. Mietit mitä kirjoitat. Kaivat esiin kaikkien epämääräisten sukulaisten osoitteet. Kirjoitat ne kuoret tai printtaat, oma vaivansa siinäkin. Ainiijoo, eihän ne porukat osaa sinnen Hevon Kuusen Nuorisoseuralle. Pitää olla ajo-ohjeet tai kartta jos ei halua selittää puhelimessa asiaa noin 50 kertaa. Viet ne postiin. Ei siitä ihan viidessä minuutissa tahdo selvitä.
Eikä siinä puolta vuotta menny. Mutta puolitoista kuukautta käytettiin valmisteluihin. Eli sillon mentiin kihloihin. Ja ehdittiin kihlajaisiakin juhlia. Sitten keskusteltiin hääpäivästä, varattiin kirkko ja juhlapaikka sekä pitopalvelu, jonka jälkeen lähetettiin kutsut. Sitä loppusälää oli siinä sitten vielä muutama viikko aikaa suunnitella. Minä käytin sen ajan lähinnä ylitöiden tekemiseen. Mutta kun ei mitään ripellyksiä alettu väsäämäänkään, niin ei siinä mitään kiirettä tullut.
Tila ja pappi varattiin ajoissa, siinä piti olla liikkeellä jo vuosi etukäteen. Muuta en sitten tehnytkään, puvun kävin vuokraamassa ja se oli ainut mihin meni aikaa. Ei ollut kaasoja, koristeluja, leikkejä, hääkarkkeja tms. Halusin vain simppelit juhlat missä aikuiset viihtyy keskenään. Voi olla että oli tylsää mutta mulle noita juhlia on kehuttu monesti jälkeenpäin.
Joo jos vain vaihtaa jalkaa, että mikähän tuon ja tuonkin osoite on, niin eihän homma siinä etene.
Normaalilla ihmisellä ei mene vieraslistan laatimisessa ja kutsujen kirjoittamisessa kuin jokunen tunti. Ei siihen puolta vuotta tarvita.
Se vähän niin kuin kuuluu asiaan.
(n 100 hlö) tuossa jokin aika sitten, eikä niiden eteen hössötetty yhtään. Toki kirkko, juhlapaikka ja catering piti tilata n puoli vuotta aikaisemmin, mutta muut hommat hoituivatkin vasta häiden kynnyksellä.
Meillä ei aikaa käytetty askarteluun, vaan koristeet olivat lähinnä kynttilöitä. Kutsukortit, paikkakortit ja ohjelmat tulostettiin kauniille paperille ja aikaa niiden tekemiseen meni vähän.
Moni on jälkikäteen kehunut häitämme hyviksi bileiksi ja kyllä sen huomasi siitäkin, että vieraat viihtyivät pikkutunneille asti.
Ei isot häät, jossa morsian ja sulhanen on pukeutunut parhaimpiinsa välttämättä tarkoita sitä, että täytyy hössöttää kahta vuotta aikaisemmin.
Hääkuvaukseen ei virallisesti mennä, veljeni saa ottaa kuvia ulkona (jos sää sallii, jos ei niin sitten sisällä).
Valkoisen mekon ostan itselleni, kimpun ja kampauksen haluan.
Ja varmasti ollaan yhtä onnellisia kuin prinsessahääparitkin ;)
Mutta ehkä joillakin pikkutytöillä on se haave niistä prinsessahäistä niin todellinen ja käsinkosketeltava, että sitä pitää päästä toteuttamaan hinnalla millä hyvänsä - ja aika usein tuloksena on sikakalliit tylsät keskivertohäät ja ero seuraavana vuonna.