Lue keskustelun säännöt.
Onko ihan normaalia kohta 3v uhmaa tämmöinen
11.08.2007 |
Lapsi huutaa ja rääkyy, kiukuttelee, paiskoo tavaroita, kiusaa pikkuveljeään, temppuilee syömisen ja vessassakäynnin ja pukemisen kanssa lähes 90% hereilläoloajastaan. Unissaankin kiukuttelee, huutaa mene pois, en anna sitä, tämä on mun jne, joudun vähintään 10 kertaa yössä herättämään ja rauhoittaan.
Onko tää ihan normaalia uhmaa? 2v seutuvilla oli ihan yhtä kovaa tappelua vaan silloin ei vielä mennyt uniin saakka raivarit. Mä alan olla ihan loppu. Neuvolassa vaan sanottiin, et sellaista on lapsen uhma ja yleensä kilttien tyttöjen on äiteinä vaikea sulattaa lapsen kiukkua.
Kommentit (23)
aikuisen tukea ja turvaa käsitellääkseen tunnemyrskyä, jota ei voi itse hallita. Välillä ymmärtäminen on vaan tosi vaikeaa.
Meillä jäähystä ei ole apua, mutta kiristäminen toimii kohtalaisesti, samoin hyvästä käytöksestä palkitseminen. Lapsella on vihko, johon kerätään tarroja palkinnoksi hyvästä käytöksestä tai sitten saa kolikon säästöpossuunsa. Rahasta ei vielä ymmärrä sen enempää, mutta säästöpossu on muuten niin kiva juttu, että toimii.
Lapsi käyttäyty sitä huonommin, mitä kireämpi tai kiireisempi itse olen. Mutta huono käytös ei myöskään lopu siihen, jos olen lapsen kanssa enemmän ja kiireettömästi. Puhuminen auttaa lasta käsittelemään tunnekuohuja, sitä kätän ennen ja jälkeen tilanteiden. Kai se joskus helpottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sen verran raskas tilanne sinulla, että ehdottomasti tarvitsisit aikaa ilman lapsia. Itselläni 6v, 2v ja 11kk lapset ja olin tuossa alkukesästä todella poikki ja neuvotonkin juuri keskimmäisen kanssa. Ihmeesti on auttanut, kun olen vaatinut aikaa itselleni. Mieheni hoitaa lapsia, kun käyn leffassa siskon kanssa, ostoksilla kaverin kanssa tms. Olen yrittänyt saada joka viikko noin 2-3h omaa aikaa, ihan joka viikko ei ole onnistunut, mutta aina auttaa kun pääsee kotiympyröistä pois. Jaksaa ihan eri mielellä tarttua noihin uhmis ja hankala temperamentti ongelmiin. Tai ainakaan ei ole niin toivoton ja luovuttaja olo itsellä, kun huomaa että ei ole yksin ongelman kanssa, ja yksin vastuussa lapsista, vaan välillä pääsee pois ja voi jättää lapset ja nuo lapsiin liittyvät pulmat miehelleen. Sitten taas löytyy uusia voimia.
Jaksamista ap:lle!
Meillä 3v tyttö ja rallia jatkunut puoli vuotta ja pahenee vaan. Ennen pystyimme käymään kaupassa nyt ei sitäkään. Olen todella joutunut hillitsemään itseni aivan äärirajoille ja ottamaan vapaata, sitten taas jaksaa vähän aikaa.
Meillä myös vauva 3kk, joka onneksi on helppo. Toisaalta taas mukava ja helppo vetää enemmän puoleensa kuin riehuva ja huutava äkämöykky. Ymmärrän ap täysin, että tekee mieli vaan luovuttaa, mutta sehän ei käy, on vaan jaksettava. Minua on eniten auttanut se kun olen saanut oman hetken, mies onneksi tukee siinä. Perjantaina olen jo ihan hermoraunio ja odotan viikonloppua kun mieskin on silloin kotona.
Kaipa tämä joskus helpottaa, mutta lujille ottaa.