Täytyykö äitipuolen oikeasti pitää miehen ex-liiton lapsista?

Meillä ei silti todellakaan eletä mitään uusperhehelvettiä vaan oikeastaan ihan normaalia ydinperheen elämää, johon sattuu kuulumaan kaksi lisäsukulaista. Meillä elää minä, mies ja yhteinen 2v. muksu. Miehen lapset käyvät, koska haluavat ja musta käyvät liian harvoin, kun oma elämä on " hauskaa" . Aina soitellaan käymään ja tulemme mainiosti toimeen. Eivät käy kyllä äidilläkään useammin. Tuossa iässä vaan omat menot on niin päällä...



Aivan oikein: " lapsipuoleni" ovat jo aikuisia. Minusta kaikki on täydellistä näin. Toinen oli 17 ja toinen 18 minun tullessa kuvioihin ja siten vältyimme kaikilta kasvatusriidoilta ja murrosiän kuohuilta. On oltu vaan kavereita.

Vierailija:

Omalla puolisollani kaksi lasta, olen tuntenut heidät vasta pari vuotta, nyt 10 ja 12v. Ovathan ne lapset ihan kivoja, mutta en voi väittää että heitä rakastaisin tai mitenkään tolkuttomasti heistä pitäisin. Ovat jo isoja ihmisiä, eikä meillä ole oikein mitään yhteistä tms. Enhän minä kaikista aikuisistakaan pidä, joten tuntuu teeskentelyltä väittää että pitäisin kaikista lapsista. Hyvin tullaan kuitenkin toimeen, tehdään yhdessä asioita ja lapset pitävät minusta todella paljon, puolisokin on ok asian suhteen.

Aluksi tunsin todella paljon syyllisyyttä omista tunteistani (tai niiden puutteesta), mutta lopulta tajusin, että syyllisyys on turhaa ja hyväksyin asian. Sen jälkeen olen itsekin ollut rennompi lasten kanssa.

Siis lapset ovat ihan kivoja ja tulette hyvin toimeen mutta et pidä heistä? Mitä hittoa? Minä luulin että pitäminen tarkoittaa nimenomaan juuri sitä että pitää toista kivana ja tulee hyvin toimeen heidän kanssaan. Tässä on nyt joku hassu ristiriita.

Mitä ihmeen yhteistä teillä pitäisi olla? Ei minulla ole mitään yhteistä omien yksi- ja kolmevuotiaideni kanssa, minä olen jo aikuinen, eihän se nyt ole mikään rakastamisen tai pitämisen edellytys että on yhteisiä harrastuksia.

Ettei olisi niin että sulla ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan mitään näitä lapsia vastaan, vain sitä mitä nämä lapset edustaa eli miehen entistä elämää.

Vierailija:

Miesystävällä ollaan ja omat lapset ei pysty nukkuun kun miesystävän lapsi valvottaa.. Yli tunnin tossa kitisi iltasatua, löi isäänsä ja heitteli tavaroita ja huusi... Vaativat nukuttamista nämä 3- ja 6-vuotiaat. Omat lapset kun menee nukkumaan " kylmiltään" , eli sänkyihin ja ovi kiinni.

Miesystävän lapset " vapaan kasvatuksen tuloksia" ..... Ja miesystävä olisi antanut iltasadun suhteen periksi jos ei oltais täällä. Oon maininnut tästä asiasta sille....

Miksi miesystävä ei halunnut sitä lukea? Outo tyyppi.

Vaikka pitäisi käydä välillä pihalla paiskomassa kiviä, lasten edessä ollaan kallioita. Sitähän ne hakee.



Ja toi iltasatuasia. Mun lapset on vaikka kuinka vanhoja, mutta yhä edelleen käyn ne nukuttamassa. Toiselle luen ja toisen kanssa juttelen. Luo turvallisuutta.

Lasten ikävä käytös äitipuolta kohtaan on poikkeuksetta isän vika. Isä on luultavasti olut alunperinkin lepsu ja vetäytyvä vanhempi, eikä hän osaa ottaa vastuuta eron jälkeenkään. Äiti on katkera ja pettynyt mm. isän vanhemmuuteen, joka on todnäk ollut yksi eron syistä. Äiti siirtää asenteensa lapsiin ja kun he sitten tulevat uusperheeseen, isältä vaadittaisiin sellaista, mitä hänellä ei ole: jämäkkyyttä ja kykyä kasvattaa.



Jos isä ei ryhdistäydy, äitipuolen asema tulee kestämättömäksi ja liitto ajautuu isoihin ongelmiin. Keskustelkaa ap vakavasti miehesi kanssa siitä, milä tavoin hän ylläpitää ongelmaa ja mitä hän voisi tehdä sen ratkaisemiseksi. Ellei mies näe mitään ongelmaa olevankaan, suosittelen perheleiriä, parisuhdeterapiaa tai viime kädessä avioeroa, mikäli teillä ei ole yhteisiä lapsia.

Tiedän että lapseni osaa olla erittäin hankala, mutta toivoisin että kestät hänen oikkujaan, niin kuin minäkin. En voi pakottaa sinua rakastamaan lastani, mutta toivoisin että hän saa sinulta kuitenkin ihmisarvoisen kohtelun. Olen yrittänyt tehdä kaiken teille mahdollisimman helpoksi ja olen myöskin lapselleni antanut luvan pitää sinusta ja käskenyt kohtelemaan sinua myös kunnolla, vaikka onkin välillä mustasukkainen isästään. Toivon teille ja suhteellenne OIKEASTI kaikkea hyvää, olettehan te molemmat lapseni elämässä tärkeitä ihmisiä. Kun isä voi hyvin, niin lapsellani on myös parempi olla.



Terveisin, Äiti

tietysti oikea välittäminen helpottaa arkea kaikkien kohdalla, mutta jos kemiat ei kohtaa, voihan se vaikeaa olla.

Kaikista perheenjäsenistä välittäminen on elinehto.

äitipuolista on tehty väitöskirja pari vuotta sitten. Tutkija on itse uuspeheen äitipuoli (ja mielestäni tämä näkyy työssä...). No, ap:n kysymykseen tuo tutkimus vastaa, että lapsipuolia ei tarvitse rakastaa. Työ on luettavissa Helsingin yliopiston e-thesis sivuilta, kasvatustiede ja Päivi Sutinen.

että taitavat olla nuo tuomitsijat taas niitä joilla ei ole oikeasti kokemusta uusperheestä.



Minun miehelläni on 11-vuotias tytär joka on jo 10 vuotta käynyt meillä säännöllisesti viikonloppuisin ja loma-aikoina. Aluksi myös ajattelin että ajan mittaan opin rakastamaan tyttöä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, en " tiedä" edes pidänkö tytöstä. Meillä ei mitään suurempia ongelmia ole ollut mutta ei myöskään mitään suuria tunteita.



Ei tämä niin helppoa ole, arki toimii ihan hyvin ja järki pelaa mutta tunteitaan ei voi käskeä. Aina ei voi valita vaan parasta vaihtoehtoa, jos ajattelisi vaan itseään, taitaisi maailmasta miehet loppua.



Olen toista mieltä siitä että lapsi aina vaistoaa aikuisen tunteet, tiedän että tyttö pitää minusta, on sen usein sanonut ja meillä ollessaan on ihan tyytyväinen oloonsa, aina tulee meille mielellään. Pointtini on siis se että elämä ei ole aina niin mustavalkoista ja että toista ei voi tuomita siitä ettei rakasta/pidä....!! Asiallisuus ja käytös on sitten toinen juttu.

Muuten on elo hankalaa. En minä ainakaan voisi kuvitellakaan eläväni sellaisen miehen kanssa, jonka lapsista en pidä. Ne lapset kun kuuluu pakettiin. Ovat osa miehen elämää - ja toivottavasti tärkeä osa.



Enkä ikinä haluaisi lapsieni joutuvan vierailemaan isänsä luona, jossa myös äitipuoli, joka ei pidä lapsistani.



Onneksi ei tarvitse itse moisia miettiä. En usko, että uusperheillä on helppoa.

Edelleen olen sitä mieltä ettei tunteita voi käskeä. Minäkin ajattelin ennen tätä suhdetta että jos minusta tulee joskus äitipuoli niin minä ainakin rakastan mieheni lapsia kuin omiani. Miestäni rakastan valtavasti mutta vaikka tyttö kuuluukin samaan pakettiin niin kävi vain niin ettei tunteet heränneetkän vaikka niin luulin/oletin. Pitäisikö minun nyt jättää mieheni siksi etten pidä hänen tyttärestään vai??

Entä kun löydät unelmiesi rivitaloasunnon?

Ostat sen ja naapurit osoittautuvat ikäviksi tyypeiksi. Pitääkö heitäkin rakastaa ehdoitta, koska hekin " kuuluvat pakettiin" ?

meille tuntemattomia näyttelijoitä, laulajia ym. Mutta emme pysty pitämään miehemme lapsista?

Aikuisena ihmisenä tulee ottaa vastuu jos lähtee peliin perheellisen ihmisen kanssa että lapset kuuluvat pakettiin.



Ajatteleppa asiaa oman lapsesi kohdalta. Ero on muutenkin vaikeaa ja sitten hän joutuu menemään vanhempansa luo vähän niinkuin kutsumattomana vieraana. Miettikää tarkoin eroa.

Vai olisiko isän pitänyt tunnin itku- ja raivokohtauksen jälkeen antaa periksi? Jotain johdonmukaisuutta. Pyysi lapsi minultakin, että jos minä lukisin iltasadun, mutta en antanut minäkään periksi.



Eikä lapsen käyttäytyminen ole muutenkaan " normaalia" , kun isää saa hakata, uhkailla ja haukkua vittupääksi jne. Tosin kuten jo aiemmin sanoin vika on enemmän kasvatuksessa kuin lapsessa itsessään.

Käytös voi silti olla ystävällistä ja ei-tylyä.

...

" lapset käyvät meillä kylässä" . Siis isänsä luona kylässä..hmmm.....



Toiseksi. Miehen oletetaan pitävän sinun lapsistasi, mutta sinun ei tarvitse pitää miehen lapsista. Ihmeellistä on elämä uusperheissä.

Mitä liene kivikautista perua tuo asia. On aika helppo sanoa ,että älä ole miehen kanssa jolla on lapsia. Sanokaapa mistä reilu kolmekymppinent tai vain kolmekymppinen nainen löytää lapsettoman miehen?



Itselläni myös vaikeuksia pitää miehen lapsesta. Täysin erilaista sorttia kuin omani ,ehkä johtuu siitä. Lapsi ei vietä aikaa ollenkaan oman äitinsä kanssa. Ehkä nämä ovat ne syyt , jonka takia on välillä vaikeata.