16v isi ;D

Toivottavasti on kykenevämpi vanhemmuuteen kuin mitä exäni oli sen ikäisenä.

Saatat meinaan pettyä kun luet tekstini.



Minun äitini oli juuri kuukautta aikaisemmin täyttänyt 16 kun sai minut. Isäni oli juuri paria päivää aikaisemmin täyttänyt 17.

Minusta pidettiin aina hyvää huolta. minulla oli aina puhtaat ja siistit vaatteet. Syliä ja rakkautta riitti. Asuimme isäni äidin luona (mummoni) isän pikkuveli (enoni, syntyessäni 15v) asui siellä myös. Kasvoin siis ensimmäiset vuoteni monen sukulaisen kanssa saman katon alla. Oli monta syliä mihin kiivetä. Sisaruksen sain 4 vuotta myöhemmin, jolloin vanhempani asuivat jo omassa asunnossa (vuokra). Äitini opiskeli minun jälkeen, valmistui ammattiin juuri ennen siskoni syntymää. Isäni kävi tällöin töissä.

Sain kaikenkaikkiaan 7 sisarusta.

Vanhempani ovat yhdessä edelleen. Omistavat ison omakotitalon johon me lapset ja meidän lapset olemme aina tervetulleita. Meillä on lämmin, ihana perhe. Minä olen nyt yli 30v ja äitini on vielä nuori mummo. Olen läheinen myös oman mummoni kanssa, jonka luona siis asuimme kun olin pieni.



onneksi minun vanhempani tekivät minut, olisi kamalaa ajatella että olisivat menneet aborttiin. sitten minulla ei olisi elämää, ei olisi minun ihania lapsiani..



Ei nuoruus tarkoita sitä, etteikö voisi olla hyvä ja vastuullinen vanhempi! Kyllä se on ihmisestä itsestään kiinni. Huonoja vanhempia ja onnettomia lapsia on vanhemmalla iälläkin vanhemmiksi tullilla.

Diblomi-insinöörit.



P. S. Lääkärit ovat huomattavasti keskivertoa fiksumpia, halusitpa uskoa sitä tai et.

Olihan se kova paikka itselleni,miehelle, vanhemmille ja kaikille. Abortti kävi hyvinkin paljon mielessä, muttemme sitä koskaan totetuttanut.

Tytär syntyi kun olin muutamaa kk vajaa 16v, mies oli juuri täyttänyt 18.

Arki oli aluksi aika kovaa, heti muutimme omillemme. Silti pysyimme yhdessä ja sitä olemme edelleen, tyttö nyt 9v ja ihan normaali tuosta on tullut vaikka äiti ja isä olivatkin nuoria hänet saadessaan.



Meillä on 6 v kaksospojat ja 3 v tyttö nykyään vielä lisänä:)



Meillä on siis mennyt kaikki loistavasti,mutta läheskään aina näin ei ole valitettavasti.

Mitä nyt ton 16v isin kuvista voi päätellä niin ehkä ei olis pahaa tehdä muutaman vuoden HENKINEN kasvu.



Lapsethan saa hengissä, kuivana, puhtaana, ruoassa ja muutenkin terveenä pidettyä varmasti jo 13-vuotias. Henkinen kypsyys, elämänkokemus ja tasapaino on sitten eri asia. Myös näitä soisin jokaiselle lapselle.

Tunnen joitakin " idiootti" lääkereitä ja siitä on fiksuus kaukana. Työyhteisö voi olla häätää kärsimässä yhden mädänneen omenan vuoksi. On aineiden väärinkäyttöä sun muuta kyhynypeliä avioliiton ulkopuolella.

Vierailija:

Henkinen kypsyys, elämänkokemus ja tasapaino on sitten eri asia. Myös näitä soisin jokaiselle lapselle.

Mikä on alaikäraja? Onko mahdollista, että joku nuori olisi ehkä jopa kypsempi kuin sinä? Kenties hän ymmärtää jo ihmisten yksilöllisyyden ja sen, että tämä elo on jokaiselle hyvin subjektiivinen kokemus. Se, koska itse olet kokenut itsesi tarpeeksi kypsäksi pätee vain omalla kohdallasi.

ja valitettavasti he ovat hyvin usein teini-iässä lapsia saaneiden jälkeläisiä. Teinivanhemmuus ei välttämättä tarkoita, että lapselle kävisi huonosti, riippuu paljolti millaisessa ympäristössä kasvavat. Aika moni teininä raskaaksi tullut joutuu pärjäämään omillaan ilman vanhempien tukea. Silloin kyllä usein käy huonosti.

Tietty nuorten, enkä vuorten...

Jos muistaisit myös mainita, että on myös niitä " teinivanhempia" , jotka eivät tarvitse apua vaan pärjäävät hienosti omillaan.

Mun mielestä tämä " lapset pilaa mun elämän, ei ole omaa aikaa, vanhemmat jaksaa paremmin kun saa vähän tuulettua" - laulu on juuri niille 30-v vanhemmille tyypillinen.



Ne kaksi alle 20-vuotiasta lapsellista paria, jotka tunnen, on valtavan omistautuneita vanhempia. Tosin otos on pieni. Mutta siitä voin olla varma, etteivät ikinä ajattele että lapsi oli pilannut elämän.

Isäni on ollut silloin 25. En koe olleeni heitteillä eli on minut hoidettu hyvin. Ainoa asia mitä olisin ehkä kaivannut on se, että mun kanssani olisi jo pienempänä touhuttu jotain. Tai onhan kaikki sukulaistytö olleet mun kanssa, mutta äiti ja isä ei. Sitten kun olen ollut isompi, ollaan kyllä yhdessä tehty kaikenlaista (siis kouluikäinen). Mutta kaiken kaikkiaan vanhempani ovat kyllä suoriutuneet hyvin mun kasvatuksesta (ja tietty sisarusteni).



Oman tyttäreni isä oli 19v tytön syntyessä ja hän ei vielä tänä päivänäkään ole ollut niin kypsä, että haluaisi tytön kanssa olla (tytöllä ikää 11v).



Mutta jokainen ihminen on erilainen. Joku 16v voi olla todella hyvä äiti/isä ja taas vastaavasti joku 40v voi olla todella huono isä/äiti tai toistepäin. Ei sillä iällä ole loppujen lopuksi paljoakaan väliä.

Mä olen 29-v 4- ja 2-vuotiaiden lasten äiti, ja kyllä mä lasteni kanssa leikin paljon pihalla ja puistossa ja missä vain. JA kyllä siellä on niitä paljon nuorempiakin äitejä, jotka ei puolestaan eväänsä väräytä lasten suuntaan.

Vierailija:

vanhemmat äidit istuvat vain penkillä tylsistyneenä. Johtuuko lie iästä, mutta nautin lasteni kanssa leikimisestä!

Vierailija:

Tunnen joitakin " idiootti" lääkereitä ja siitä on fiksuus kaukana. Työyhteisö voi olla häätää kärsimässä yhden mädänneen omenan vuoksi. On aineiden väärinkäyttöä sun muuta kyhynypeliä avioliiton ulkopuolella.

Kotona ollaan piruja ja puretaan sitä fiksuutta perheenjäseniin.



Onko ihmisen koulutuksella jotakin vaikutusta asiaan? Ei yliopistosta päässeet ole automaattisesti fiksuja.



Entäs ne fiksun ajatukset sitten, ovatko ne aina fiksuja?



Onko sitten fiksua huomautella tai nimitellä ihmisten ulkonäöstä tai virheistä.



Fiksuja ihmisiä ei ainakaan AV palstalla tapaa:-DDD

jeesustelemassa JA mikä tärkeintä sinun vanhempiesi elämä olisi todennäköisesti tänä päivänä ihan eri näköinen.

Tulin takaisin lukee tätä ketjua.. ja nyt hämmästyin!

Mitä sinun mielestäsi vanhempieni elämässä on pilalla? Tai korjaamisen varaa?

Vanhempani ainakin itse vaikuttavat hyvin onnellisilta elämäänsä.. ovat saaavuttaneet kuulemma kaiken sen, mitä toivoivat: lapsia, ammatit, vakityöpaikat, talon, autot, kesämökin ja kaikin puolin rikkaan elämän (tarkoitan lähinnä henkisesti rikkaan).

Mutta kait sinä sen tiedät parhaiten.. minä vaan lässytän ja sinä säälit vanhempiani kun heillä on niin hitsin kurja elämä.

Vierailija:

jeesustelemassa JA mikä tärkeintä sinun vanhempiesi elämä olisi todennäköisesti tänä päivänä ihan eri näköinen.

ja jatkan vielä.. Äitini oli rv 8+ kun sai tietää raskaudestaan.

Olisi siis halutessaan voinut tehdä abortin. Olivatkin isäni kanssa sitä harkinneet, mutta päätyivät sitten jatkamaan raskautta kuitenkin.

Olivat pyytäneet apua mummoltani -isäni äidiltä- että saako äitini muuttaa heille, jotta voivat pitää lapsen. Mummoni suostui ja auttoi nuoret vanhemmat alkuun.



Minun mielestäni tälläisessä ei ole mitään hävettävää. Tekisin näin omankin lapsen kohdalla, jos poikani/tyttäreni saisi lapsen nuorena. Auttaisin ja tukisin, jos vauvan haluaisivat pitää.



terkuin 4 / 7

Itselläni on siitä samanlainen lapsuus, että äitini äiti asui kanssamme. Se oli todellinen rikkaus, kun oli monta syliä ja huolehtijaa.

Muutenkin mukava kuulla ns teinivanhempien lapsen kertovan lapsuudestaan, yleensä täältä kuulee vain nuorten vanhempien haukkumista...

Aborttia ei heidän ainakaan sen takia ettei apua olisi tarvitse tehdä.