Mies vuoden kriisinhallintajoukkoissa Kosovossa... Miten on teillä kotona sujunut?

Eka oli Venäjällä, sitten 2x Italiassa. Ekan ja tokan reissun välissä oli 4vkoa kotona, Italian reissujen välissä 6 päivää.



Meillä on 1 lapsi, nyt 3-vuotias tyttö. Ekan reissun aikana tyttö täytti 2v,



Ikävä oli tietenki kova puolin ja toisin, mutta mitään isompia ongelmia ei ole ollut.

alkoi mennä huonosti ja kun komennus loppui ei tullut kotiin lainkaan eikä vastannut puhelimeen, oli kotilomalla löytänyt jonkun toisen. Kiva kokemus kaikin puolin.

Se taitaa olla riskinä missä hommissa vaan, jopa täällä kotisuomessa. Olemme asiasta puhuneet ja ajattelimme laittaa oma suhteemme kuntoon ennen lähtöä, ihan jo senkin vuoksi että kaikilla olisi helpompi olla.

Mutta uusissa suhteissa kun on aina niin monta tekijää, että eipä niihin pysty välttämättä valmistautumaan...

Harmi juttu kun teillä kävi noin!



ap

puolen vuoden ulkomaankomennuksen aikana paikallisen naisen. Siihen loppui sitten yli 10 vuotinen suhteemme, jota luulin hyväksi...=(

eli en tiedä, onko tää nyt ihan verrannollista... Mutta mieheni on ollut kohta vuoden ulkomailla töissä (on muuten ennen ollut kaks keikkaa kosovossa, mutta tää tapahtu ennenkuin alettiin seurustelemaan), ja voin sanoa että on tosi vaikeaa välillä. On hirveä ikävä ja ärsyttää esimerkiksi mesessä juttelu. Toisaalta, olen itsekin asunut ulkomailla ja olemme molemmat sellaisia ihmisiä, jotka on niin sanotusti luotu kulkemaan, eli ymmärrys toisen ratkaisuja kohtaan on kova. Olen itsekin varmaan lähdössä töihin ulkomaille keväällä, eri maahan tosin kuin mieheni.





En osaa sanoa, onko se millaista, riippuu niin ihmisestä. Toki hyviä puolia on ne ihanat romanttiset lomat Venetsiassa ja Milanossa=) No ei vaan, onhan se toki niinkin että se sitten se aika yhdessä on aivan ihanaa.

Itse en olisi miehestäni erossa vuotta. ½ vuotta on maksimi, siinä ajassa tulee löytää jokin pysyvämpi ratkaisu. Ja tämäkään ajanjakso ei saa tulla yhtämittaisena, vaan on tavattava noin joka toinen viikonloppu.



Itse alan erakoitumaan pitkän eron jälkeen. Itse asiassa alan nauttimaan ysinolosta (tai lasten kanssa olemisesta) "liikaa", mikä ei tietenkään ole hyväksi suhteelle. Erojen jälkeen miehen levälleen jääneet sukat/alushousut harmittavat suhteettoman paljon, ja on iso työ taas tottua miehen aiheuttamaan työhön. Toki hän auttaaakin kotitöissä ja lastenhoidossa tms., mutta systeemit ovat hieman erilaiset miehen ollessa kotona, kun ei itse saa päättää kaikesta yksin.