Lue keskustelun säännöt.
" ylisosiaalinen" lapsi?
09.08.2007 |
En nyt keksi parempaa kuvausta meidän tytölle. Hän täyttää syyskuussa 3v ja on aina ollut puhelias tyyppi. Lähes kaikki tutut ja tuntemattomat ovat kehuneet hänen kielellisiä kykyjä.
Tyttö ei vierastanut juuri ollenkaan vauvana eikä nykyäänkään ujostele vieraita. Hän juttelee KAIKILLE puistoissa, kaupassa, kadulla, eli ihan missä vaan.
Tämä on alkanut rasittamaan minua , koska kaikki ihmiset eivät selvästikään tykkää yli-innokkaasta tytöstämme.
Tyttö on lisäksi kohtalaisen vilkas. Hän ei puistossa katsele äidin perään vaan säntäilee omien ideoidensa perässä pitkin puistoa. Vahtiminen on siis varsin työlästä ja koko ajan saa olla tarkkana, että missä hän on.
Onko muilla yhtä eläväisiä lapsosia?
Kommentit (29)
ehkä hänellä onkin sitten niin hyvä itsetunto että ei pelkää sanoa ei, arempi saattaa alistua kaverien paineen alla
Vierailija:
Tyttö ei pelkää YHTÄÄN ja se on tosi pelottavaa, voin vaan kuvitella viimeistään miten innolla murkkuna uskalletaan kokeilla huumeita ja liftaamista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt isompana ei mene ventovieraille juttelemaan omasta aloitteesta. Naapurit kyllä puhuttelee ja kyselee kuulumiset. Pienenä oli vaikeuksia kuunnella toisten asia loppuun, kun ei malttanut olla hiljaa. Nyt osaa olla " fiksumpi" .
Osaa lukea laskea ja kirjoittaa sujuvasti. Päivälehdestä saatta lukea jotain ja kyselee jos saa käsiinsä.
Onhan se rasittavaa joskus se pälpätys. Ja yhden asian olen pannut merkille. Rakastaa vieraita. Ei ole väliä ketkä tulee kylään, se on kivaa.
Elämä on.
Ylisosiaaliset lapset on kyllä ärsyttäviä.
Inhottavaa kun puistoissa semmoiset tulevat utelemaan ihan kaikkea. Mutta, ehkä inhottavinta on, kun näiden lapsen vanhemmat kauempana ylpeänä katselevat, kun heidän lapsensa kyselee tuikituntemattomilta ihan kaikenlaista.
Toisaalta: Vaikeahan sitä on omaa lasta kieltää puhumasta, mutta ehkä olisi syytä opettaa, ettei ihan kaikille tarvi mennä juttelemaan.
Mun mielestä on aivan mahdotonta kieltää tyttöä puhumasta tuntemattomille. Hän on vielä niin nuori. Olen toki sanonut ettei kaikkien kanssa sovi jutella, mutta toisina päivinä hän sen uskoo ja toisina ei.
Toisaalta on tylsää että aikuiset ihmiset ovat niin tylyjä pienelle lapselle. Ymmärrän toki, jos 7-10v lapsi tulee utelemaan tms. mutta semmoisesta ei ole tyttöni kohdalla kyse.
Siitä aina puhutaan, että suomalaiset ovat tuppisuita. Jos joukossa sitten sattuu olemaan puhelias lapsi niin hänet pitää sitten heti " vaimentaa" Miksi ei mielummin kannusteta olemaan avoin?
Vierailija:
Mun mielestä on aivan mahdotonta kieltää tyttöä puhumasta tuntemattomille. Hän on vielä niin nuori. Olen toki sanonut ettei kaikkien kanssa sovi jutella, mutta toisina päivinä hän sen uskoo ja toisina ei.
Toisaalta on tylsää että aikuiset ihmiset ovat niin tylyjä pienelle lapselle. Ymmärrän toki, jos 7-10v lapsi tulee utelemaan tms. mutta semmoisesta ei ole tyttöni kohdalla kyse.
Siitä aina puhutaan, että suomalaiset ovat tuppisuita. Jos joukossa sitten sattuu olemaan puhelias lapsi niin hänet pitää sitten heti " vaimentaa" Miksi ei mielummin kannusteta olemaan avoin?
ylisosiaalisten (aikuisten tai lasten) turhia jorinoita aina.
Pahinta on, kun joku raahaa työpaikalle tällaisen ylisosiaalisen lapsen päiväksi. Työpaikoille pitäisi olla kielto tuoda muita kuin epäsosiaalisia lapsiyksilöitä. Ei tule töistä mitään, kun lapsi kiertää jututtamassa kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt tehdä sen viisaasti siten että poika ymmärtäisi että on OK ihmisenä, oli sitten hiljainen tai puhelias. Ihmisarvo ei siitä muutu.
Lapsi oppii sosiaalisten koodejen kautta yllättävän paljon missä raja kulkee.
Lapsen kehitykseen kuuluu luonnollinen avoimuus. Se kyllä riisutaan sitten myöhemmin koulussa jos rippeitä on jäljellä. Monet lapset kääntyvät tuossa vaiheessa sisäänpäin. Osalle lapsista saattaa kehittyä ongelmia, kun tunteita ja ajatuksia ei saa ilmaista. Ärsyttää ja ketuttaa ympärillä olevat asiat. Suvaitsemattomuus ja tietämättömyys lisääntyy.
Elämä on.
Jotkut ei pidä vilkkaista ja avoimista pulputtavista ihmisistä kun taas toiset jumaloi moista ominaisuutta ihmisessä. Kaikkia ei voi eikä tulekkaan miellyttää. Tue lapsesi persoonaa ja sen kehitystä. Luo hyvä pohja itsetunnolle jotta jaksaa ympäristön suhtautumisen niin negatiivisen kuin positiivisen palautteen tiimoilta. Kuvaako se meidän aikuisien itsetuntoa kun yritämme tasapäistää lapsemme heti pienenä, laittaa lapsi käyttäytymään samalla tavalla kuin muut yleisen hyväksynnän merkeissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koitan rohkaista lastani olemaan juuri semmoinen ihanan elävä tyttönen kuin hän on :) Koitan opettaa ja selittää miten tulee toisten ihmisten kanssa käyttäytyä ja miten toisia puhutellaan.
Onhan hän vielä niin pieni ettei täydellisyyttä voi odottaa, mutta pikkuhiljaa..
Ap.
Luin kauhuissani minkälaista Kiinassa on lapsilla. Eivät saa itkeä, se kun tekee ihmisistä ruman! Muutenkin kaikki lapset ovat aina siististi, eivät pääse hiekkalaatikollekaan etteivät sotkeudu.
Suomessa taas ollaan tuppisuisempia. Täällä ei tykätä, että omaan joukkoon " tunkeutuu" joku, oli se sitten lapsi tai aikuinen. Minä rakastan lapsia, mutten siltikään pidä siitä että esim. viettäessämme perheen kesken aikaa puistossa (ei leikkipuistossa), paikalle tulee joku täysin vieras lapsi juttelemaan ja kyselemään niitä näitä. Sitten kun yrittää hienovaraisesti kysyä kenen kanssa lapsi on ja menisikö hän kohta äitinsä luokse.. jos se ei toimi, ei ole mitään muuta keinoa kun kuunnella lasta. Minusta vanhemmat tosiaan voisivat puuttua tähän. Ja jo lapsensa turvallisuudenkin takia sanoa, ettei kaikkien kanssa sovi puhua. Tietysti on vaikea selittää sitä, että jos tulee hätä, pitää mennä aina aikuisen luokse hakemaan apua. Mutta toisaalta taas kaikkiin aikuisiin ei voi luottaa eikä vieraiden matkaan lähteä, niin on kyllä aika vaikea lapsen ymmärtää..
Vaikeita juttuja. Mutta nykymaailmassa on vain hyvä jos lapsi ei mene kaikkien kanssa juttusille eikä lähtisi jokaisen ohikulkijan matkaan. Lapsi voi selittää esim. minä aikoina käy puistossa ja milloin on yksin omassa pihassa jne, joten joku sairas ihminen voi ottaa siitä onkeensa ja kaikki me tiedämme miten siinä voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset nyt vaan on semmoisia spontaaneja ! Useimmat juttelee vieraillekin. Miksi menet leikkipuistoon jos haluat ehdottomasti häiriöttömästi viettää aikaa perheen kesken ?? Se lienee vaikeeta ko paikassa.
Suomeen pitäsi kai perustaa jurputtajien puistoja - niitäkin lapsia (aikuisista puhumattakaan!) joskus näkee .. kyl se on geeneissä, valitettavasti, pitkälti.
miksi en halua muuttaa takaisin suomeen! Muutamaa kirjoittajaa lukuunottamatta, suomalaiset eivat siis pida siita, etta lapset tulevat juttelemaan heille puistoissa tai kaduilla?? Todella surullista!! =((
Noin nuorilta jo kytketaan pois sosiaalisuus...
Ap, kannusta vain tyttoasi olemaan oma puhelias itsensa! Siina ei ole mitaan vikaa! Ja tuollaisia ynseita mammoja varmasti tulee vastaan tyttaresi elamassa, puistoissa tai kaduilla, niin ainakin han tietaa, mita oma rakas aiti hanesta ajattelee; hyvaksyy hanet sellaisena kuin on!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen muutamat kerrat saanut melkein kyyneliä niellä puistossa, kun on niin pahasti sattunut joidenkin aikuisten suhtautuminen tähän vilpittömän iloiseen ja puheliaaseen lapseen. Hyvä, kun ei ole komennettu menemään pois ja olemaan hiljaa..niin ja lapsella on ikää vasta reilu 2-vuotta.
Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa??
kaikille vieraillekin. on aikuisen köyhämielisyyttä vaivautua sellasesta.
mä tykkään kun mulle höpöttelee mukula.
yksikin tyttö tarhassa:" moi pylyn äiti! ja plaa plaa..."
ja sen tytön äiti ei edes moikannu mua, vaikka itse yritin...
'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KIRJOITIN MIELESTÄNI SELVÄSTI, ETTÄ E-M-M-E VIETÄ AIKAAMME LEIKKIPUISTOSSA! MENEHÄN SILMÄLÄÄKÄRIIN VAI NÄETKÖ VAIN SITÄ MITÄ HALUAT NÄHDÄ?
Ja se oli vain minun mielipiteeni. Kai sellaisen saa sanoa, kuten kaikki muutkin täällä kun sananvapaus meillä on.
15
jostain syystä ulkomailla sukeutuu aina kauhean iloiseksi ja seuralliseksi vieraita kohtaan. Mahtaakohan asialla olla jotain tekemistä sen kanssa, että kaikkialla muualla on tapana noteerata pikkuisia ihmisiä positiivisesti. Suomessa tyttö on tottunut, että ilmekään ei vierailla värähdä, jos varovaisesti katsoo päin.
Te olette juntteja, kun haluatte latistaa lapset. Minua ei ainakaan haittaa, jos puistossa joku toisen mukelo tulee seurustelemaan. Jos pälpätys alkaa haitata, voin ohjata hienovaraisesti muualle, mutta missään tapauksessa ynseä ei tarvi olla ja iloisesti heilutetaan lähteissä perään.
Mutta No hätä: Kyllä tuo turha sosiaalisuus ja turhat luulot karisee nopeasti pois, jos asutte Suomessa.
On pienestä pitäen hurmannut kylänraitin mummut jutuillaan ja pitkillä räpsyripsillään. Ylivilkaskin on vielä ylisosiaalisuuden lisäksi...
Huomaa kyllä, miten tässä yhteiskunnassa sellaista ei hyväksytä. Olin venäjänkielisessä päiväkodissa, enkä siellä kokenut itteeni mitenkään poikkeavaksi. Suomenkieliseen kouluun mentäessä jäykkyys ja estoisuus oikein tulvahti vastaan.
Vaikka olen Suomessa syntynyt ja ihan suomalainen (noo, ehkä vähän tuolta Inkerin puolelta on sukua.. ;) ) en ole koskaan tähän kulttuuriin oikein sopeutunut. Mulle on tultu ihan suoraan sanomaan, esim. että " en olis uskonut, että me tultais toimeen kun sä olet tollanen iloinen ja avoin" . Ja useampaan otteeseen. Monet kokee uhkana sen, että on avoimesti oma itsensä ilmeisesti. Itselläni harvoin on mitään ketään vastaan ja tykkään uusista ihmisistä, mutta monia tällainen persoona jotenkin pelottaa. Tai en tiedä.
Mutta mutta..sanoisin, että älkää kuunnelko niitä latistajia vaan pitäkää lapsenne puolta! Jos jotakuta ärsyttää puheliaisuus, on se sitten niiden oma ongelma. Älkää kieltäkö lastanne käyttäytymästä oman persoonansa mukaisella tavalla!
Minusta on kyllä aikuiselta ihmiseltä aikamoista sosiaalista osaamattomuutta, jossei osaa lasten " uteluihin" vastailla, niin ettei tilanne vaivaannuttava kenellekään. Minä kyselen itse tälläsiltä " utelevilta" lapsilta juttuja. Jututan jostain siitä sun tästä.
Se " uteleva" lapsi haluaa vaan kontaktia, ei sille tarvitse ruveta omista asioistaan avautumaan. Se lapsi opettelee " small talkia" , muttei vielä osaa sitä muutoin kuin kyselemällä monesti aika henkilökohtaisiakin kysymyksiä. Aikuinen voi lasta opastaa tälläisessä jutustelussa ja johdattaa keskustelun yleisiin small talkiksi sopiviin juttuihin - lapsen iän tasoisiin tietysti.
Ja sitten nätisti hetken päästä tyrehdyttää jutun, mutta niin, ettei lapselle tule typerä olo. Voi sanoa jotain sellaista, että " oli kiva jutella sun kanssa, mutta nyt mulla on juttuja mun oman perheen kanssa, jotka pitää saada jutella ihan rauhassa. Mene sinä leikkimään tai oman äidin luo" .
Itse muutin maalle, pohjoisempaan Suomeen ja täällä - kauhistuksen kauhistus - saattaa jopa aikuiset tuntemattomat ihmiset kommentoida jotain, kun esim. jonottaa kassalle. Mieletön stressi päällä, kun koskaan ei tiedä, milloin joutuu PUHUMAAN jollekin - kauhistus :).
Tyttö ei pelkää YHTÄÄN ja se on tosi pelottavaa, voin vaan kuvitella viimeistään miten innolla murkkuna uskalletaan kokeilla huumeita ja liftaamista...