Perfektionistille ei oikein sovi tämä nykyinen työtahti.

on ammattitaitoa tehdä työt riittävän hyvin! sitä täydellisyyttä ei yleensä tarvita eikähän sitä voi koskaan saavuttaa! aina jää parannettavaa

Oletko ottanut esimiehesi kanssa puheeksi suuren työmäärän? Entä mitä muut työntekijät ovat mieltä työmäärästä? Voisit opetella jämäkkyyttä eli rajaamaan työtehtäviä ja keskittymään olennaiseen?

Sinulla on kasvun paikka. Ellet aio polttaa itseäsi loppuun.

Elämä on paljon mukavampaa kun ottaa vähän löysemmin rantein ja ajattelee suuria linjoja.



Ja valitettavasti työelämä ei kunnioita tuollaisia pikkunipertäjiä. Meillä oli juuri tuollainen assari, joka jaksoi nipottaa ihan turhista asioista. Naureskelimme sille siihen asti kunnes se sai kaksi lasta ja burn outin, jolloin sen lapset otettiin huostaan...



Yritä rentoutua ja jos tuntuu oikein pahalta - kognitiivisessa psykoterapiassa opetetaan ottamaan vastuu omista valinnoista.



Voimia!

ja katsoa, mikä on riittävän hyvä taso ja keskittyä tekemään sitä. Voihan sitä perfektionismia suunnata sitten omaan elämään työn sijaan. Harrastuksiin, kokkaukseen tai sisustamiseen.



Meillä on kyllä myös ollut jo kolme työntekijää burnout-lomalla perfektionismin takia...

että riittää että tekee asiat riittävän hyvin, täydellisyys on liikaa. Pikku hiljaa oppii näkemään ja valikoimaan ne asiat jotka tekee tosi hyvin (vain muutamia), loput riittävän hyvin ja jos on sellaisia hommia mitä voi hoitaa hieman huonomminkin niin niihin ei sitten sen enempää aikaa kannata käyttää...

Ongelma on se että rahoitus yleensä ei riitä niin pitkään joten kituuttavat köyhyydessä, ja valmistuminen kestää 10 vuotta ja tuloksena valtava tiiliskivi - joka toivottavasti ei ole vielä vanhentunutta.

Mutta noin periaatteessa, saa ainakin itse päättää koska työ on valmis.

On aidosti olemassa vielä ammatteja, joissa oman käden jäljestä saa olla ylpeä. Perfektionisti ei todellakaan kyllä sovi esimerkiksi assariksi johonkin suureen organisaatioon, sillä kyseessä on työsarka, joka ei koskaan tule valmiiksi, ja johon ei voi suuremmin vaikuttaa.



Älkäähän luokitelko kaikkea halua tehdä asiat hyvin nykyisen " kyllä se jo välttää" -mentaliteetin sijasta sairaudeksi.



Itse olen ylpeä työstäni ja todellakin hion lopputulosta.



Ammattiylpeys on tietysti nykyajan tukiorganisaatioissa täysin turhaa ja väärään paikkaan suunnattua. Toimistoympäristössä työhön tulisikin mielestäni suhtautua kylmästi ja tunteettomasti, varsinkin niissä organisaatioissa, joissa on olemassa irtisanomisen ja saneerauksen vaara.



Silti esimerkiksi monet tuntemistani ohjelmoijista ovat äärimmiäisiä perfektionisteja ja pärjäävät hyvin. Kysymys on lähinnä työnkuvasta. Jos olet työssä toteuttavalla puolella (=tunnistat toteuttavan puolen siitä onko työssäsi ulkoistamisvaara) voit tuntea ylpeyttä työsi jäljestä. Organisaation tukimtoimissa (vrt. projektipäällikkö, assistentti, account manager, noin esimerkiksi) tämä on turhaa ja myös terveydelle vaarallista, sillä itsesi ulottumattomissa olevia muuttujia on liian paljon.



Totuushan on se, että nykyinen tyelämän rakenne, jossa vähintään 90% työstä on varsinaisen tuottavan työn johdannaista suosii lyhytjännitteistä projektista toiseen hyppimistä ja ADHD-mentaliteettia, sosiaalista luonteenlaatua ja kykyä istua palaverissa ja mötessä toisensa perään. Nämä luonteenlaadut ovat ns. hyviä tyyppejä, joita työhakemuksissa haetaan. On valmiin organisaation merkki, että suurin osa työstä keskittyy organisaation ylläpitoon ja jatkuvuuden takaamiseen.



Perfektionistin tulisikin tällaisessa työssä keskittyä varsinaisen työn sijasta perfektionistisesti OMAN URANSA rakentamiseen. Varsinainen työ on vain väline, jolla rakennat taitavasti, suunnitelmallisesti, huolellisesti ja pitkäjänteisesti oman urasi kaarta.



Vaarallisinta nykyisessa työnteon ympäristössä kuvatun kaltaisissa duuneissa ja organisaatioissa on sitoutua henkisesti yhteen työhön, työnkuvaan tai työnantajaan.



t.3



PS, joo, on tullut oltua aika monessa organisaatiossa töissä.

Mielestäni tärkeimmät kriteerit työllesi ovat



1. Keskittyminen viimeisteltyyn laatuun toistettavassa suorituksessa, jonka pystyt hiomaan huippuunsa.



Vertaa yksinkertaistettuna esimerkkinä vaikkapa viuluntekijä. Työn kohteen tulisi olla sellainen, että huolellista paneutumista yksityiskohtiin, pedanttiutta ja viimeistelyä arvostetaan. Lähes kaikki jäljellä olevat tällaiset ammatit ovat taidekäsityöammatteja. Toisaalta voisit sopia esimerkiksi tilintarkastajaksi.



2. Pienien yksittäisten osaprojektien tai kokonaisuuksien suhteellisen nopeassa aikataulussa valmistuminen. Näin saat onnistumisen ja " käsistä laskemisen" kokemuksia ilman että jäät hiomaan loputtomiin.



Itse olen valokuvaaja. Vertaa yllä mainittuihin kriteereihin.