Olen varmaan tosi pinnallinen, mutta mua surettaa tosi paljon tyttäreni ulkonäkö.

Katsokaapa missien lapsuudenkuvia: monet ovat tosi kolhon ja kummallisen näköisiä lapsia. Ne söpöt piirteet, joita lapsessa pidetään kauniina, ovat aikuisena korkeintaan sieviä. Todelliset kaunottaren piirteet ovat muuta.



Onko tällä sitten mitään merkitystä, se on ihan eri asia. Liian silmiinpistävä kauneuskaan ei ole välttämättä pelkästään positiivinen asia.

Siitä seurasi se, että olen aina arvottanut itseäni ulkonäön perusteella. Ja nyt keski-ikäisenä, lievästi ylipainoisena olen aika hukassa. Kun kukaan ei enää sano kauniiksi, miehet eivät katso perään jne.



Jos olisin kokenut olevani hyvä jollain muulla alueella kuin ulkonäöllä, olisi itsetuntoni nyt varmasti paljon parempi.



Sitä paitsi ne luokan tavallisen näköiset tytöt ovat nyt keski-ikäisinä lähes aina tyylikkäämpiä kuin ne luokan missit.....

rumia ja rumina pysyvät. Sanomalla, että kyllä lapsesi kaunistuu, annatte vain ymmärtää, että se olisi tärkeintä. Jos ap:n lapsella on lähekkäin olevat silmät, pottunenä ja lyhyet jalat, niin ei fakta siitä muutu. Totta on kuitenin se, että huonommallakin ulkonäöllä pärjää maailmassa hyvin, jos itsetunto on kunnossa.

Haukkujia löytyy molemmista sukupuolista ja aivan kaiken ikäisistä.



Uskomattominta on, että muistan lapsena myös aikuisten päivitelleen rumaa ulkonäköäni. Se sattui eniten, kun tajusin, etten kelpaa aikuisillekaan. Heidänhän piti olla viisaita ja oikeudenmukaisia.

Usein käy ihan päinvastoin. Ap:n tytär toivottavasti löytää miehen, jolle ulkoinen kauneus ei ole pääasia, vaan muut, tärkeämmät ominaisuudet!

itse olen ollut sellainen ihaltu lapsi ja kaiketi olen ihan mukiinmenevän näköinen aikuinenkin, ainakin palautteesta päätellen.



Olen kuitenkin kärsinyt tuosta kehumisesta -- olen kasvanut odottamaan sitä ja tuntemaan oloni mitättömäksi jos sitä ei tule ja mielellään koko ajan enemmän. Vasta nyt lasten jälken olen oppinut ajattelemaan ulkonäöstä toisin. Se ei enää määritä minua. Olen myös oppinut katsomaan ihmisiä toisin enkä äkkiseltään osaa ajatella ketään tuttua, jossa ei olisi jotain kaunista. Vaikka sitten kädet tai jalat, mutta jotakin on.



Tamperelainen viestinnäntutkija Esa Reunanen kirjoittaa nettisivuillaan aika osuvasti kauneudesta -- luonnossa ei ole kauneusvajetta, ihmisissä sen sijaan saattaa olla vajetta sen havaitsemisessa :)

kannattaa muuten käydä hänen sivuillaan - siellä on vajeet aakkosissa ja puutteet puntarissa, fiksuja ajatuksia kymmenistä eri sloganeista ja trendeistä.

Voidaksemme tutkia kauneuden vajeita on ensin hieman pohdittava kysymystä mitä kauneus on. Arvovajeita pohtineessa luvussa todettiin kauneus yhdeksi antiikin ajan kolmesta arvosta hyvyyden ja totuuden ohella. Tämäkään ei kuitenkaan vastaa kysymykseen mitä kauneus on.



Kauniin vastakohdaksi on yleensä mainittu ruma. Tuskin silti voimme sanoa, että kaikki mikä ei ole rumaa, on kaunista. Suomalainen sananlasku sanoo jopa, että se on rumaa, jos mies on koree. On myös sanottu, että jokin on niin ruma, että se on miltei kaunis. Edelleen on sanottu, että kauneus on katsojan silmässä.



Viimeksi mainittu lausahdus johtaa ajattelemaan, että kauneus on jotain silmin ja näköaistin avulla arvioitavaa. Kauneutta voidaan kuitenkin kokea muillakin aisteilla kuin näköaistilla. Voimme kuuloaistimme avulla nauttia kauneudesta musiikissa ja muissa miellyttävissä äänissä. Voimmepa kokea kauneutta siinäkin kuinka joku kohtelee toista ihmistä. Tämä koetaan varmasti aistien yhteisvaikutuksena. En muista, että olisin itse yleensä saanut erityistä kiitosta omasta käyttäytymisestäni, mutta tähän sopivana esimerkkinä mieleeni on jäänyt seuraava tapaus. Olin hammaslääkärin odotushuoneessa odottamassa omaa vuoroani, kun aiempi asiakas, iäkkäämpi naishenkilö, tuli vastaanotolta hakemaan odotushuoneen naulakolta päällysvaatteitaan. Nousin tuoliltani auttamaan takkia hänen päälleen. Kun minut vuorollani kutsuttiin käsittelyyn, sanoi hammaslääkärin apulaisena toimiva hammashoitaja heti sisään astuttuani, että hän oli juuri nähnyt jotain hyvin kaunista. Kun olin ymmälläni mitä hän tarkoitti, sanoi hän nähneensä vastaanottohuoneen monitorista odotushuoneen valvontakameran välittämän kuvan siitä kuinka ojensin iäkkäälle naiselle takkia.



Sanonta, että kauneus on katsojan silmässä, tarkoittaa myös, että kysymys on makuasioista. Sama taulu on toiselle hyvin kaunis, toiselle taas mitäänsanomaton tai epämiellyttävä. Samoin musiikissa. Musiikin eri lajeilla on omat faninsa eikä toinen millään haluaisi kuunnella musiikkia, jota toinen kuuntelisi lakkaamatta. Kauneusmaku taas voi olla seurausta aikaisemmista vaikutteista. Useimpien kokemus lienee se, että lapsena ja nuorena opitut laulut ja kuultu musiikki tuntuvat miellyttävämmiltä kuin myöhemmin opittu ja kuultu musiikki. Kuvaamataiteissa on varmaan ainakin joiltakin osin samoin.



Kauneus liitetään makutottumuksista huolimatta luonnostaan taiteisiin. Tieteessä kauneus luetaan kuuluvaksi estetiikkaan, johon kyllä sitten kuuluu paljon muutakin yleenä taiteeseen luettavaa. Kauneutta ei kuitenkaan voi mitenkään rajoittaa vain taiteisiin kuuluvaksi. Ensimmäiset kauneuskokemuksensa ihmiset varmaan ovat saaneet luonnosta, jonka yhteydessä puheet kauneusvajeista tuntuvat melkein sopimattomilta. Luonto on yleensä kaunis tai suorastaan sanomattoman kaunis, ellei ihminen sitä toimillaan turmele. Ja taiteessakin suurin innoittaja varmaankin on ollut ja on edelleen luonto. Luontokin näyttää kyllä erilaiselta eri paikoilta nähtynä.



Paikka on silloin hyvä, kun sanomme, että meillä on kaunis näköala tai että näemme kauniin maiseman. Valitettavasti on myös paljon paikkoja, joissa näköalassa ja maisemassa on kauneusvajetta ihmisen toiminnan seurauksena. Maisemaan on tullut rumia arpia.



Kauneutta aistiessaan ihminen on päässyt kauneuden maailmaan ja kauneus voi vaikuttaa hänen sieluntilaansa. Luonnossa on paljon kauneutta, joka on erityisesti etsittävä esiin tai muutoin se jää huomaamatta. Erityisesti pienet yksityiskohdat, pienet kukat ja hyönteiset paljastavat kauneutensa katsojalle vain kameran tai suurennuslasin välityksellä. Kivissä on monasti suorastaan korumaista kauneutta rosoisen pinnan ja kasvillisuuden peitossa. Ilman taitavia luontokuvaajia sekä kivien keräilijöitä ja hiojia suurin osa ihmisistä ei koskaan löytäisi tätä luonnon salattua kauneutta. Luonnossa ei ole kauneusvajetta, mutta ihmisellä voi olla vajetta sen löytämisessä.



Valitettavasti kaikki kauneuskaan ei ole aitoa kauneutta. Sananlaskuissa tämä on ilmaistu esimerkiksi näin: " Moni on kakku päältä kaunis, vaan silkkoa sisältä" , tai näin: " Ei ole kaikki kultaa mikä kiiltää eikä kaikki hopeaa mikä hohtaa." Lauluntekijä kuvaa asian seuraavasti: " Se oli niin suurta ja kaunista se oli niin, mutta kaunista valhetta vainen." Homeros kuvaa Seireenit petollisiksi lumoojiksi, jotka kauniilla laulullaan houkuttelivat kuulijoita, mutta saadessaan heidät lähelleen imivät heidän vertaan. Tällaista epäaitoa ja vilpin välineenä käytettyä kauneutta voisi melkein kutsua peitellyksi rumuudeksi.

täysin värittömisksi massaan hukkuviksi taviksiksi. Rumat lapset yleensä muuttuvat isompana kauniiksi, kuten joku sanoikin aikaisemmin. Kukaan ei esim usko miten rumia Laineen sisarrukset olivat lapsina (asuvat melkein naapurissa). Ihan oikeasti olivat tosi rumia ja kukaan poika ei vilkaissutkaan heitä.

En voi ymmärtää tota, että rumista lapsista kasvaa kauniita aikuisia, ja kauniista lapsista rumia/vähemmän kauniita. Eihän se missään tapauksessa niin mene. Se on itsepetosta ajatella niin. Mulla on kolme kaunista lasta, saavat kehuja vierailtakin ihmisiltä, ja tuskinpa heistä rumia tulee isompanakaan.. Mutta, omat kauniit lapseni kasvatan niin, että tietävät ettei se kauneus ole pääasia. Pyrin korostamaan sisäistä kauneutta ym. " perussoopaa" , johon itse uskon..

kuten esim Laineen sisarukset joihin tässä viitattiinkin.

Mutta ei tietenkään aina. Meidän molemmat lapset olivat jo vauvasta saakka erityisen kauniita (varsinkin poika) ja ikä vain " parantaa" ulkonäköä.

tyttäreni on mitä ihanin nätti viisivuotias, tummanruskeat silmät ja reipas luonne. ruoka maistuu kovasti ja pelkään että hänestä tulee pullukka..vaivihkaa patistan liikkumaan ja tarkkailen syömisiään.



itse olin pullea lapsi, ujo ja kouluaikani oli lähinnä surkeaa selviytymistaistelua ja oksennuksen pidättämistä luokan edessä pidettävien esitysten kanssa. en halua samaa lapselleni!

Monissa maissa vitivalkoisia hiuksia ihastellaan aivan valtavasti. Tyttö saisi ihasteluista mukavasti itsetunnonkohotusta.

Mutta kävi kuten kakkonen sanoi, joutsen tuli:)

ole nyt aikuinen ja ota vastuu omista sanoistasi. Lapsesi on aina maailman kaunein. Pidä huolta, että myös lapsesi sen tietää. Lapsellesi on ihan sama kehutko hänen hymyään vai kauniita kasvojaan. Muista kehua! Ehkä olisi nyt itsetutkiskelun aika. Mitä se ulkonäkö oikeasti merkitsee? Miksi erinäköinen lapsesi ei ole mielestäsi kaunis? Miksi vain standardit täyttävä lapsi on? Onko sinulla jotain odotuksia lapsellesi, joita lapsesi ei voi täyttää ja nyt olet lapseesi pettynyt? Ole rehellinen, tee palvelus lapsellesi.

Pienissä lapsissa jotenkin huonot ja hyvät piirteet korostuvat, rumat ei olekaan kaikki rumia, eikä kauniit kauniita.

tyhmä (kuten ilmeisesti oletit) vaan tajuaa ettei ventovieraat koskaan kehu häntä.

Vierailija:

ole nyt aikuinen ja ota vastuu omista sanoistasi. Lapsesi on aina maailman kaunein. Pidä huolta, että myös lapsesi sen tietää. Lapsellesi on ihan sama kehutko hänen hymyään vai kauniita kasvojaan. Muista kehua! Ehkä olisi nyt itsetutkiskelun aika. Mitä se ulkonäkö oikeasti merkitsee? Miksi erinäköinen lapsesi ei ole mielestäsi kaunis? Miksi vain standardit täyttävä lapsi on? Onko sinulla jotain odotuksia lapsellesi, joita lapsesi ei voi täyttää ja nyt olet lapseesi pettynyt? Ole rehellinen, tee palvelus lapsellesi.

Silti lihavilla ja laihoillakin on onnellinen elämä, on perhettä ja lapsia, ja latuskatissisillä naisillakin on miehiä ja lapsia. Ja joku joka rakastaa! Ei tieten kaikilla ole, ei kaikilla kauniilla naisillakaan ole miestä. Jos on ns bimbo.

Suotta suret lapsesi ulkonäköä! Aikuisena hän voi olla mitä kaunein nainen!!! Ja mitä sitten vaikkei olisikaan? Ehkä hän löytää jonku samanlaisen ja ovat onnellisia! Sehän on pää asia!

Ei minullakaan kaikki lapset ole niitä kuvan kauniita, mutta en minä sitä sure. Koitan vain kannustaa ja korostaa niitä hyviä puolia lapsessa. Kaikilla on jotain kaunista!



Minäkin kadehdin erästä hurjan ylipainoista naista, jolla on tosi kauniit hiukset! Ja pelkstään se tekee hänestä kauniin! Käytös tekee ihmisestä kauniin.

Opeta lapsesi kunnioittamaan itseään. Älä vain sano häntä ikinä rumaksi! ÄLÄ IKINÄ! Ettet latista hänen itsetuntoaan!

Sinä olet se johon lapsesi turvaa! Älä petä häntä siinä asiassa!

sanot vaikka kaverillesi, joka kehuu poikaasi, että meidän neiti-xxx:llä on universumin kaunein suu ja kun sen pistää hymyyn on koko maailma kirkastunut. Oletko itse vähän hölmö, kun oletat kaiken olevan niin totaalista. Myös sinä voit vaikuttaa, mitä lapsesi kuulee. Ole rohkea ja pidä lapsesi puolta.

Kyllä se tyttösi varmasti vielä muuttuu edukseen kun kasvaa. Tämä ei nyt varsinaisesti liity tähän, mutta kun oma tyttäreni syntyi, niin hän oli aivan erinäköinen, mitä olin jotenkin hassusti kuvitellut. Mielestäni todella sievä pieni tyttö, mutta ihan eri tavalla sievä, mitä olin kuvitellut. :)

Olin pienenä ohut hiuksinen, kalpea ja en todellakaan mikään kaunis lapsi. Nykyään jopa mieheni kaverit ihmettelevät miten olen voinut synnyttää kolme lasta ja olla yhä hoikka kuin nuori tyttö. Myös muuten olen ihan katseen kestävä, monien mielestä jopa kaunis. Olen rakenteeltani siro ja meikeillä saa pienetkin silmät näyttämään isommilta. Itse en luokittele ihmisiä ulkonäön perusteella, mutta ymmärrän toki huolesi lapsen kiusaamisesta. Itse olin kauhun partaalla, kun erikoiseni kaatuessaan löi hampaamsa niin, että ne tummuivat.