Lue keskustelun säännöt.
Olen varmaan tosi pinnallinen, mutta mua surettaa tosi paljon tyttäreni ulkonäkö.
08.08.2007 |
Rakas tyttöpieneni on perinyt molempien sukujen kaikkein rumimmat piirteet: pienet lähekkäin olevat silmät, aiva vitivalkoiset hiukset, kulmat ja lyhyet ripset, pottunenä, lyhet jalat ja pitkä selkä, ohuet hiukset. Luonne on ihana, ujo ja herkkä. Isoveli taas on saanut ulkonäessä ne kaikkein parhaat palat ja on kuvankaunis lapsi. Toivottavasti tyttöäni ei kiusata, maailma kun on niin julma varsinkin pienille tyttölapsille.
Kommentit (23)
Jos lukisit vaikka kirjan itsetunnosta, niin voisit saada siitä hyviä ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei yleensä tule kauniita aikuisia...
Vanhempien tehtävä on tukea lapsen itsetuntoa ja kertoa lapselle niistä hyvistä puolista, mitä hänellä on. Olemalla rehellinen vanhempi ei saa aikaan yhtään mitään hyvää. Ulkonäköäkin voi kehua aivan rehellisesti. Jokaisesta löytyy jotain kaunista: hymy, iho, kädet, kynnet, jne. Mahdollisuuksia on lähes rajattomasti.
Ja samaan aikaan siitä ulkonäöstä ei tarvitse tehdä liian tärkeää asiaa. Mutta jos siitä puhumista yrittää vältellä, niin silloin asia juuri korostuu.