Help! Voinko ilakoida vauvamme uusista taidoista lapsettomalle pariskunnalle?

Kato kun kaikki ei lapsia halua!

t. AP

Kun olis ihan kiva puhua vapaasti asioista.

Se vaan mietityttää, että miksi se on niin vaikea sanoa esim. että hei, me niin toivottais lasta mutta sitä ei vain kuulu. ja vaikka lisätä e ttä jos ei hirveästi puhuttaisi teidän lapsesta (josta en todellakaan kyllä liikaa puhu). Tota viimeistä ei välttämättä pidä ees sanoa, osaisin kyllä lukea jo siitä ekasta lauseesta jotain..

Mutta kun ei puhuta ei sanaakaan.. Onks se niin tabu? puhutaanhan muistakin vaikeuksista elämästä, niin miski ei tästä voisi puhua? Minäkin olen puhuunut hänelle/heille omista vaikeuksistani

Ärsyttää mammat jotka pätee lapsillaan.



t: kolmen äiti

ei sun ap:ta tarvi tollai komennella.

kato taidat itse olla vähän tollo kato

Ehkä toinenkaan ei oikein tiedä, miten olla.

etkö voisi ihan reilusti kysellä että suunnittelevatko/haluavatko lasta?

ja pyytää vaikka sanomaan, jos puhut liikaa lapsista.

mua ei kyllä kiinnostanu vauva- ja lapsijutut ennenkuin nyt kun on oma lapsi. ei siis vaan kiinnostanut, en kärsinyt lapsettomuudesta. oli joskus TYLSÄÄ kuunnella niitä juttuja..

on sillä tavalla aika julma luonne. Mut ystäväni silti.

Ja sinä kolmen lapsen äiti: en nyt niin hehkuta lapsestamme ja hänen taidoillaan. Mutta kun elämäni on nyt täällä äitiyslomalla ollessani aika pitkälle tuota lasta ja lastenhoitoa, niin pitää todella varoa jokaista kuulumista kertoessani etten nyt mainitsisi mitään lapsestamme jos tolle linjalle lähtis että mitään ei saa puhua. Ja hei, lapseni tuottaa mulle käsittämätöntä iloa, välillä aivan pakahdun onnesta, niin miksi ylipäätään ei saisi näistä tunteista puhua, eli lapsista jotka nää tunteet saa aikaan. Vaikka nyt jollekin muulle kuin tolle lapsettomalle pariskunnalle?

Tiedät että molemmat haluaa lapsia, ja ehkäisyä ei käytetä, tunnut tietävän niin paljon heidän asioistaan jo nyt, että ehkä voit sitten kysyäkin lapsettomuus asiasta.

mutta mielestäni tahditonta on hehkuttaminen ja " ilakoiminen" asiasta. Ilakoi lapsestasi muille ihmisille (jotka jaksaa kuunnella, kannattaa muistaa että kukaan ei jaksa kuunnella loputtomiin sellaista....)

Sinä et osaa puhua muusta kuin lapsistasi, koska sun mielestä maailmassa ei ole mitään muuta mielekästä kuin ne ihanat lapsesi. Ja tähän kuvioon eivät sovi ihmiset, joilla lapset eivät ole elämän keskipiste.



Yritä nyt vaan opetella puhumaan muistakin aiheista. Kyllä sullakin pitäisi olla elämässä muutakin sisältöä kuin lapset. Lataat tuolla asenteellasi lapsiisi aikamoisia odotuksia, sillä kaikki onnesi on lastesi varassa. On heillä hommaa, kun pitää äitikin pitää onnellisena.

Minulle sanottiin aikoinaan, etten pysty samaan lapsia, joita 10 vuotta myöhemmin ihme kyllä tuli kuitenkin. Tuolloin en uskaltanut juuri olla tekemisissä vauvojen kanssa, koska pelkäsin omia reaktioitani. En halunnut kärsiä enempää, enkä toisaalta loukata niitä, joilla vauva on. Miksi sitten lapseton ei puhu ongelmista? Sitä kuule oppii aika pian pitämään suunsa kiinni, koska vastaan tulee pelkkää sontaa, jos jotain yrittää puhua, esim. " onhan sitä elämässä muutakin kuin lapset" , " pitää sitten vaan yrittää nauttia elämästä muutoin" , " onko miehesi tuhkamuna vai miksei teille tule vauvoja" , " oletteko yrittäneet niin ja näin, laittaneet ties mitä sängyn alle, jne" , " Ei se elämä kuule lasten kanssakaan helppoa ole" . Ja täältä netistäkin saa lukea, miten lapsettomuudesta puhuminen on turhaa ruikutusta, itsekin sain kuulla olevani dramaattinen akka, joka turhaan valittaa, pitäisi vaan nauttia elämästä. Kommentoijien kannattaisi muistaa, että lapseton on saattanut kokea ties kuinka monta keskenmenoakin, mutta siltikään ei saisi surra. Aika nopeasti oppii pitämään suunsa kiinni. Ilakoi lapsistasi muille, ja kerro tälle lapsettomalle tavallisia kuulimisia, kai elämässäsi on vielä sellaisia.

Vierailija:

. Ja hei, lapseni tuottaa mulle käsittämätöntä iloa, välillä aivan pakahdun onnesta, niin miksi ylipäätään ei saisi näistä tunteista puhua, eli lapsista jotka nää tunteet saa aikaan. ?

Mutta jos vain sinun tunteillasi on väliä, koska sinulla on niin mahdottoman ihanaa, niin sitten voit tietysti puhua mitä lystäät. Vaan kun sinä et olekaan tämän maailman napa, joten muillakin on tunteita, niin voit vaikka vähän yrittää ottaa niitä huomioon. Vaikka susta se nyt näyttää olevan maailman suurin vääryys, että pitäisi olla huomaavainen.

Voin vielä lisätä, että samoja taitojahan kaikki oppii juu. En mä niitä taitoja vaan kertoile kavereilleni, En. Ei muakaan kiinnostais millon tulee neljäs hammas, miloin viides, jne.

Meidän lapsi ei oo mitenkään erikoinen, oppii tosiaan samat asiat mitä muut.

Mutta se, MITÄ ITSE KOEN LAPSENI KANSSA, mitä tunteita se herättää jne. MIKSI EN SAISI ? Mm. se, että lapseni on auttanut minua jaksamaan vaikeassa elämäntilanteessani, Enhän voisi puhua omasta vaikeasta elämäntilanteestani ollenkaan koska lapseni liittyy siihen aika voimakkaasti.

itseasiassa elämä on paljon rikkaampaa ilman lapsia, mutta sitähän lapsettomat eivät ymmärrä, heillä on ne vaaleanpunaiset lasit päässä

Lasten tehtävä ei todellakaan ole pelastaa sinua mistään vaikeasta elämäntilanteesta. Lapsilla on oikeus olla lapsi. Herranjestas sentään.

Yritän itse sitten vaisusti olla mukana, joo niin meidänkin lapset...



t: se kolmen äiti



ps. ei elämäsi saa olla pelkästään neljän seinän sisällä

Veikkaanpa, että ap ei muuta omaa näkemystään silti milliäkään.

ja kosketti täten minuakin. Ja en oikein ymmärrä tuota ylipätevää kommenttiasi, " anna lapsen olla lapsi" . Joo hei, eiköhän tuo pikkuvauva (3kk) saa olla ihan lapsi, ei ole vielä joutunut minua terapioimaan. Se vain, että hänen hymynsä jne. antaa minua aivan hirveästi lohtua. Ymmärrätkö??? Ei hänen tehtävänsä olekaan minua terapioida! Sattui vain aika oikeaan aikaan tuo meidän lapsi syntymään, toi elämääni iloa ja lohtua.

Joojoo, kyllä meni jakeluun etten hekumoi lapsettomalle pariskunnalleni lapsestani.

Ette ( tai osa teistä) ymmärtäneet kysymystäni oikein. Juuri tällaista kouluttamatonta kotiäiti paskasakkia, joilla ei oo älykkyyttä ei hiventäkään!

Ei siihen sanoja tarvita. Sinä lataat lapseen niin suuret odotukset onnestasi, että ihan hirvittää lapsesi puolesta.



Ja koulutuksesta sun on turha huudella, kun et voi yhtään tietää ketä täällä on vastaamassa. Vaikuttaako omat tekstisi mielestäsi jotenkin ylivertaisen fiksuilta? Sori vaan, mutta en näe niissä mitään viitteitä korkeasta koulutustaustastasi.