Onko tyonhaussa merkittavampaa, etta hakee/tekee uran kannalta johdonmuksesti oman alan toita vai etta ylipaataan tekee toita " missa tahansa" pahkailee taalla eras tyonhakija.

Eipä kuulu kutsua haastikseen, ei :(

Hiljaisuus vain syvenee.

itsetuntoa " poljetaan" pitäisi osata antaa hakemuksissa parasta itsestään, saatikka sitten jos joskus onnistuu haastatteluun pääsemään...

voitteko tehdä niistä jotenkin mielenkiintoisempia?



Tehkää alkuun omanalanne ei niin arvostettua työtä. Edetkää sitten johdonmukaisesti. Matkalla putoaa ne, joilla ei ole riittävää koulutusta. Näin mä ainakin olen edennyt/ajatellut jatkavani uraani. Teen alani töitä ja jatkokoulutuan itseäni. Töissäni tiedetään minun tulevaisuuden suunnitelmani. Jos mielivät minun pysyvän talossa on parempi tarjota aina vapautuessa parempaa paikkaa tai lähden. Katselen jatkuvasti myös muita alani töitä. Teen myös alaani sivuavia opintoja.

johon hakee, laskee päiviä hakuajan päättymiseen ja miettii miten järjestäisi elämänsä jos pääsisi siihen ja siihen työhön ja lopulta mitään ei kuulu. Lasten takia (esikoinen aloittaa juuri koulun) en haluaisi vuorotyöhön. Miehellä ajoittain paljon ylitöitä. Pattitilanteelta tuntuu... On se kumma kun kaikinpuolin hyvä työntekijä oisin, mutta töitä ei mulle kuitenkaan suoda. Pakko purkaa johonkin näitä ajatuksia... Tsemppiä muillekin kohtalotovereille! ap

Haet sitten parempiin hommiin, kun niihin törmäät. Ei kannata odotella yksittäisiä yhteydenottoja. Vähän volyymiä tuohon työnhakuun.

Ilman oman alan työkokemusta ei pääse kovin korkeisiin hommiin, sillä työelämässä vaaditaan sektorista riippumatta korkeaa tuottavuutta heti. Yleensä muihin kuin harjoittelijan paikkoihin haetaan ihmisiä, joilla on jo jotain näyttöä. Vähän alasta riippuen suosittelen tyvestä puuhun metodia. Eli miettikää mihin haluatte päästä, ja sitten tavalla tai toisella hakeutukaa sellaiseen " vähäpätöiseenkin" tehtävään, josta tavoitteeseen on loogista edetä.



Itse katson hakemuksesta ihan ensin sen, että se on " tehtävänannon" mukainen, siisti ja kustomoitu käsillä olevaan tarkoitukseen. Jos ei ole, siitä jää paha sivumaku vaikka edessä muuten olisi huipputyyppi. Sitten katson, että hakemuspaperi ja cv ovat synkronissa: kaksikymppinen jolla on plakkarissa pari harjoittelujaksoa ei minusta voi olla rautainen alan ammattilainen. Seuraava vaihe on katsoa, työuraa - että työpaikoissa on pysytty, ei ole selittämättömiä katkoksia ja että urassa olisi jonkunlainen nousujohteinen trendi. En pane pahakseni vaikka olisi käyty välillä ihan muitakin tuulia haistelemassa, kunhan halutun alan kokemus on kuitenkin painavaa.



On iso plussa, jos hakemuksessa on ajatellun tuntuinen maininta siitä, miksi haluaa juuri tähän työhön tähän putiikkiin ja mitä itse haluaisi tällä työllistymisellä saavuttaa ja antaa. Ei mikään jenkkioppaasta luettu juttu vaan tosiaan aidon oloinen perustelu.

Kahdesti työnantaja on vaivautunut kiittämään kauan jäljistäpäin vaivannäöstä ja hakemisesta.



En tosiaan tajua, miten hakemus pitäisi kirjoittaa.



Kun ei viitsi kirjoittaa jotain hevonperseen lässynlässyä, että tässä teille superitsetunnolla ja suurilla luuloilla varustettu erikoisasiantuntija. Kun minä olen ammattilainen hyvää keskitasoa ja selviän kyllä työssä useimmista tilanteista ja jos en selviä, kysyn pomolta neuvoa.



Kyllähän työhönottaja osaa cv:n lukea ja sieltä näkee ammattitaidon ja kokemuksen tason. Minua työhönottajana ärsyttäisivät katteettomat höpötykset.



Kuitenkin kai etsitään työlle tekijää - eikä sen kummenpaa.



Ja töitä olen aina löytänyt. Ei pidä paikkaansa väite, että kotoa ei tulla hakemaan. Minut on haettu monesti.

kysyn vaan