Miksi on niin vaikeaa luottaa?

Eli tässä vähän taustaa: 7 vuotta sitten seurustelin yhden miehen kanssa ja olimme kihloissa ja meille oli tulossa vauva eli kaiken piti olla hyvin, mutta kun olin viimeisilläni raskaana sain tietää et mies oli pettänyt minua lähes vuoden ajan ja tämä toinen nainen odotti myös miehelle lasta mut kävi abortissa. Minä tyhmä annoin anteeksi ja mies lupasi muuttua, mutta tilanne jatkui ennallaan minun selkäni takana ja sillä välin kun minä olin sairaalassa synnyttämässä poikaamme niin mies muuttaa yhteisestä kodistamme pois tämän toisen naisen luo. Eli jäin yksin pienen vauvan kanssa ja elimme lapsen kanssa kahdestaan 5 vuotta kunnes tapasin nykyisen mieheni jonka kanssa menimme naimisiin reilu vuosi sitten ja meillä on 5kk ikänen vauva, mies on todella ihana, hyvä isä pojallemme ja touhuaa paljon myös isomman pojan kanssa ja melkein kaiken vapaa-aikansa viettä perheen kanssa, mutta kuitenkin minun on vaikea luottaa häneen vaikka hän ei ole tehnyt mitään miksi ei voisi luottaa. Kaikki on hyvin kun hän on meidän kanssamme, mut sit ku lähtee omiin harrastuksiin tai kavereitaan tapaamaan niin taas epäluottamus nostaa päätään. Pelkään, että omilla epäilyilläni pilaan suhteeni. Mies on monesti sanonut et hänestä tuntuu todella pahalta kun epäilen. Olen yrittänyt selittää et se varmasti johtuu menneistä, mut ei taida ymmärtää. Pelkään jatkuvasti että taas minut jätetään yhtä tylysti kun viimeksi. Joudunko lopun elämääni elämään tämmöisten pelkojen kanssa, tämä alkaa olla itsellekin jo kamalan raskasta. Pelkään luottaa, koska en halua pettyä taas. Voiskohan joku antaa rohkaisevia neuvoja, miten tästä eteenpäin!