Pinnasängystä lastensänkyyn - tilanne katastrofaallinen
Meillä on vuonna 2004 syntynyt tyttö, joka täyttää lokakuussa kolme vuotta. Tyttö on ollut aina melko hyvä nukkuja. Yöunet ovat jo pitkään olleet noin klo 20/20.30-6.30/07 ja päiväunia hän on nukkunut sekä perhepäivähoidossa että kotona noin klo 13/13.30-14.30/15.
Tyttö nukkui vanhassa kodissamme noin parivuotiaaksi pinnasängyssä vanhempien makuuhuoneessa. Puolitoistavuotiaaksi asti hän nukahti niin, että jompikumpi vanhemmista pötkötteli vieressä sängyllä ihan hiljaa. Tämän jälkeen hän oppi nopeasti nukahtamaan itsekseen.
Muutimme uuteen kotiin joulukuussa 2006. Tyttö sai oman huoneen, joka on aivan vanhempien makuuhuoneen vieressä. Hän oli innoissaan omasta huoneesta ja oppi nukkumaan sielläkin hyvin - edelleen isossa pinnasängyssään, jossa viihtyi hyvin. Keväällä 2007, kun tyttö oli 2,5-vuotias, aloimme puhua siirtymisestä " isojen tyttöjen sänkyyn" . Tyttäremme oli innoissaan. Siirtymisen aika tuli nyt kesälomalla. Olimme samaan aikaan saaneet tietää, että tytölle on tulossa helmikuussa pikkusisarus, joten ajattelimme, että siirtyminen uuteen sänkyyn kannattaa toteuttaa hyvissä ajoin. (Tyttö ei vielä tulevasta sisaruksesta tiedä.) Kun sänky sitten kasattiin, hän oli apuna ja sai myös valita kaupassa uudet lakanat.
Nyt tyttö on nukkunut uudessa sängyssä pari viikkoa. Uuteen sänkyyn siirtymisen jälkeen hän ei ole nukahtanut kotona kertaakaan päiväunille (on palannut viikko sitten perhepäivähoitoon ja siellä nukkuu kyllä). Yöunille nukahtaminen on myöhästynyt lähes joka ilta klo 21.30 tai jopa klo 22 saakka. Tästä huolimatta tyttö herää aamuisin klo 6.30-07. Esimerkiksi viime yönä hän nukahti vasta kymmeneltä aivan lopenuupuneena ja heräsi puoli seitsemältä. Arvaattekin, että aamu oli yhtä itkua ja parkua väsyneen tytön kanssa.
Tyttö ei selvästikään osaa rauhoittua laidattomaan sänkyynsä. Olemme yrittäneet kaikkea mahdollista, jotta tyttö rauhoittuisi nukkumaanmenoaikaan ja pysyisi sängyssään. Iltarutiinit ovat aina samat: klo 19 alkaen suihku, iltapuuro, hampaiden pesu, iltasatu (vanhempien sängyllä) ja sitten nukkumaan. Olemme yrittäneet nukuttamista vieressä olemalla, silittelemällä, rauhallisia satuja kertomalla, unilauluja laulamalla ja vieressä patjalla pötköttelemällä. Mikään näistä ei toimi. Tyttö malttaa olla paikallaan hetken aikaa, mutta sitten alkaa sängystä pois tuleminen. Rauhallinen paikallaan pitäminen ja samalla rauhoittava silittely ei näissä tilanteissa auta, tyttö vaan alkaa huutaa ja riehua.
Samoin olemme kokeilleet sellaista, että jompikumpi vanhemmista on viereisessä makuuhuoneessa ja palauttaa tytön heti ovelta takaisin omaan sänkyynsä. Tästä alkaa juoksentelu-show, joka päättyy huutoon ja parkumiseen ja tytön entistä pahempaan riehumiseen. Sänkyyn hän ei halua mennä, eikä varsinkaan nukahtaa sinne. Joksikin aikaa tyttö saattaa jäädä sänkyynsä pulisemaan ja leikkimään parilla unilelullaan. Hän ei kuitenkaan nukahda näihin leikkeihinsä, vaan saattaa jatkaa touhujaan tunninkin - ja aina välillä juosta pois huoneestaan hokien, ettei halua nukkua. Monesti tämän jälkeen on yritetty jälleen vieressä oloa, rauhoittelua ja silittämistä, mutta tyttö ei vain suostu nukahtamaan. Sängystä pois pyrkiminen alkaa kymmenessä minuutissa.
Olemme kokeilleet kaikenlaisia lähestymistapoja: äärimmäistä lempeyttä (jutellaan mukavia ja rauhoitellaan), lakonista sänkyyn palauttamista (" nyt on yö, nyt nukutaan, hyvää yötä" ), tiukkaa linjaa (välillä hermostumista ei voi estää ja tulee sanottua aika tiukkaankin sävyyn, että " nyt pää tyynyyn, täällä muidenkin täytyy päästä nukkumaan, muuten meistä kukaan ei jaksa aamulla herätä" tms.).
Tuntuu, että olemme yrittäneet kaikkea mahdollista. Sekä isä että äiti ovat osallistuneet nukuttamiseen. Emme yhtään tiedä, olisiko tässä tilanteessa parempi jatkaa sinnikkäästi tuota lempeää läsnäolon linjaa vaiko ennemmin tyytyä palauttamaan huoneestaan karkaileva tyttö sen kummemmin satuilematta vaikka sata kertaa sänkyynsä.
Tällä hetkellä tilanne on se, että tyttö on aamuisin tosi väsynyt ja nukkuu sitten hoidossa pitkät päiväunet. Näin isolla lapsella pitkät päiväunet tuntuvat jo vaikuttavan siten, ettei tyttö illalla nukkumaanmenoaikaan ole edes riittävän väsynyt. Kuitenkin päiväunet hoitopäivinä ovat tärkeä juttu, eikä niiden pois jättäminen kokonaan ole vaihtoehto. Viikonloppuisin tyttö ei kotosalla useinkaan nukahda päiväunille. Silloin hän nukahtaa yleensä yöunille väsyneenä heti klo 20 ja nukkuu noin seitsemään aamulla. Päiväunien väliin jääminen kotipäivinä ei juuri haittaa, tyttö pärjää aika hyvin ilmankin.
Olen itse aika väsynyt tähän nukuttamisrumbaan, koska olen raskaana ja töissäkin pitäisi jaksaa käydä. Kaipaisinkin ajatuksia ja vinkkejä siihen, kuinka meidän olisi viisainta menetellä, jotta tilanne saataisiin taas hallintaan. Tyttömme on luonteeltaan herkkä ja älykäs, mutta uhmäiän myötä mukaan on tullut myös aimoannos kurittomuutta ja tottelemattomuutta. Näitä piirteitä emme ole mitenkään pyrkineet tukahduttamaan, vaan päin vastoin oma tahto muutoin niin säyseällä tytöllämme on otettu tervetulleena vastaan. Kiukutellakin saa, sehän on ihan normaalia. Tämä uniasia täytyy kuitenkin saada kuntoon, sillä olemme koko perhe aika uuvuksissa.
Kiitos kaikista kommenteista jo etukäteen!
Lumileopardi + pesue
Kommentit (17)
Voisiko hoitotädin kanssa keskustella että hän ei laittaisi lasta päiväunille olenkaan tai ainakin yrittäisi rajoittaa nukkumista korkeintaan tuntiin mielummin vain pienet torkut tai kokonaan valvella vietetty rauhallinen satuhetki että muut lapset nukahtavat. Tiedän että nukahtanutta lasta on mahdoton saada päikkäreiltä hereille ilman huutoa.
Kerrot että viikonloppuisin ei nukuta enää päiväunia ja silloin lapsi menee inhimilliseen aikaan nukkumaan mutta viikolla päiväunet sekoittaa jo illat kaaokseksi. Sovi että kokeilette päiväunetonta hoitoa ja katsotte kuin käy. Varmasti hoitajelle olisi helpointa että kaikki lapset nukkuu mutta eiköhän se ole lapsenkin kannalta paras kun ei sitten kotona tarvitse tapella nukkumisen kanssa. Jos päikkärit on hoidossa nukuttava niin sitten ei auta muuta kun siirtää yöunia myöhempään.
Meillä kolme isoita ovat jättäneet päiväunet pois noin. 2v-3v ja nyt 2v 1kk ikäinen tyttö on myös vähitellen luopumassa päiväunista. Yöunta nukkuvat sitten 11-12h. Muistelen että tuo 12h on myös se unen suositus tarve leikki-ikäisillä lapsilla. Jos yö uni jää vain 10h niin sitten nukutaan 1-2h päikkärit. Tämäkin tietysti on yksilöllistä ja uskon että näet lapsestasi jos hän nukkuu liian vähän tuskin sitä voikaan liikaa nukkua =).
nuttu
Voisitko pyytää tarhassa herättämään aiemmin päikkäreiltä? Noin iso lapsi " kestää" jo sen, että herätetään aiemmin, ja voisi sitten olla valmiimpi illalla nukkumaan = tarpeeksi väsynyt. Mä en ehkä lähtisi vaihtamaan pinnikseen takaisin, koska uskon, että pitää lasten kanssa on oltava määrätietoinen ja looginen, eikä seilata edes takaisin.
Meillä ei ole tätä juoksentelua esiintynyt kummankaan kanssa kuin hetken aikaa, eli menee varmasti ohi kun uutuudenviehätys menee ohi. Jaksamista!
Minä en kyllä ottaisi enää pinnistä käyttöön uudelleen, mutta minä olenkin jääräpää. ;0) Meillä kun jostain on luovuttu niin sitten siitä on luovuttu, vaikka lapsi alkuun protestoisikin asiaa (lohdutan tietysti ja kuuntelen, mutta kun jokin on päätetty niin se on päätetty). Minusta on ihan hyvä, että olette ajoissa liikenteessä sängynvaihdon kanssa niin esikoiselle ei tule tunne, että uusi vauva sitten ryöstää hänen sänkynsä, vaan pinnis ehtii unhotua ennen kuin vauva syntyy.
Mitähän tuohon nukahtamisrumbaan sitten...Suosittelen, että valitsette jonkin toimintatavan ja pidätte siitä sitten johdonmukaisesti kiinni. Tuloksia ei varmasti synny yhdessä yössä eikä välttämättä viikossakaan, mutta lapsen on hyvä tietää miten toimitaan. Minä tekisin ehkä niin (ja teinkin esikoisen kanssa aikanaan), että lukisin iltasadun lapsen ollessa omassa sängyssä ja jäisin istumaan lapsen huoneeseen tuolille ja kun hän nousee vuoteesta, palauttaisin hänet sinne ihan ilman mitään ylimääräistä huomiota. Muuten en huomioisi lasta ollenkaan vaan antaisin hänen olla sängyssä rauhassa ja yrittää nukahtamista, mutta kun hän nousee pois niin tosiaan vähäeleinen palautus sänkyyn. Unilelut yms. tärkeät jutut antaisin lapsen kyllä pitää, vaikka niillä vähän leikkisikin. Myöhemmin kun lapsi on ymmärtänyt, että sängystä nousemista seuraa AINA sänkyyn palautus saman kaavan mukaan ja alkaa pysyä sängyssään, voi huoneesta alkaa pikkuhiljaa hivuttautua pois tai sanoa vaikka, että " äiti menee tyhjentämään tiskikoneen, tulen kohta vielä katsomaan" .
Kakkonen oli siitä helppo lapsi, että kun hän siirtyi 1v 10 kk iässä jatkettavaan sänkyyn, hän karkasi sieltä ainoastaan yhtenä iltana 5 kertaa olohuoneeseen suukottamaan isiä, mutta kun kannoin hänet mitään sanomatta sen 5 kertaa takaisin, niin ei ole sen koommin karkaillut. (koputan puuta)
Meillä 2,5 v kakkonen nukkuu nyt kotihoidossa 1-1,5 h päikkärit, mutta nykyisin on hyvin tarkkaa, ettei puhu nukkumisesta hänelle vaan lepäämisestä. Isojen (tosi iso juu) tyttöjen kun ei tarvitse nukkua, mutta pitää levätä että jaksaa. Aina kyllä sitten nukahtaa, mutta näin saan sovinnolla aamupäivän ulkoilun ja lounaan jälkeen nukkumaan. Nukkumaan meillä mennään iltaisin klo 20 ja yleensä uni tulee hyvin.
Voisiko muuten ehkä päivähoitopaikkaan viestittää, että lapsi tuntuu nukkuvan liikaa päiväunia? Tai sitten suosiolla myöhennätte hieman iltatoimien alkamista ja nukkumaan käymistä. Jos vaikka tyttö olisi sitten sopivasti väsynyt käydäkseen nukkumaan sovinnolla?
Jaksamista!
Meillä on kanssa sellainen linja, että kun muutos pinnasängystä lastensänkyyn on nyt päätetty toteuttaa, niin ei auta ruveta enää vaihtamaan takaisin. Pidän myös tärkeänä sitä, että vaihto tapahtuu hyvissä ajoin ennen pikkukakkosen saapumista.
Olen itsekin miettinyt, että pitkät päiväunet hoidossa vaikeuttavat tytön nukahtamista illalla. Toisaalta taas hän on aamupäivän jälkeen todella väsynyt - juuri huonojen yöunien vuoksi - ja tarvitsee siis unta. Kamala kierre, joka täytyisi jotenkin saada katkaistua!
Kotona päiväunet saavatkin nyt jäädä väliin, koska tyttö kerran pärjää ilman ja nukkuu yönsä sitten paremmin. Sen sijaan hoidossa meno on sen verran vauhdikasta (vaikka lapsukaisia onkin vain neljä), että tyttö väsyy ihan eri tavalla ja tarvitsee kyllä unensa. Hoidossa hän myös menee aina tosi mielellään nukkumaan.
Otin kyllä tuon päiväuniasian puheeksi hoitajan kanssa. Hän oli vähän sitä mieltä, että unet hoidossa ovat ehdottomasti tarpeen, ja uskonkin sen kyllä. Lisäksi toivon jotenkin itsekin, että ainakin päivälepotraditio säilyisi meillä myös sitten, kun talossa on vauva. Ehkä voisimme yrittää kysyä hoitajalta, pystyisikö hän herättelemään likan päikkäreiltä vähän aikaisemmin. Mulla on sellainen tuntuma, että tyttömme unentarve on just se 11-12 tuntia/vuorokausi. Ihanteellista varmaan olisi, että yöllä tulisi unta se 11 tuntia ja sitten päivällä tunti huilia.
Kiitos myös Adalat ja muut vinkeistä tuon nukahtamisrumban rauhoittamiseksi. Ehdottomasti meidän pitäisi valita yksi toimintatapa ja toteuttaa sitä sitten johdonmukaisesti. Olen vain ollut jotenkin epävarma siitä, onko jommankumman vanhemman läsnäolo nyt tarpeen, vai pitäisikö sitä nimenomaan välttää, kun tyttö on kuitenkin nukahtanut jo pian puolitoista vuotta itsekseen. Mutta ehkä tämä muutos lastensänkyyn on sitten meidän likalle niin radikaali, että hän tarvitsee äidin tai isän avuksi nukahtamistilanteeseen. Täytyy varmaan ottaa tuoli tytön huoneeseen ja ruveta istuskelemaan siinä.
Olen kyllä ihan iloinen, että päätimme tehdä vaihdon jo nyt, että on aikaa totutella vaikka sitten pidemmän kaavan kautta. Toivon todellakin, että kun olen talvella viimeisilläni ison mahan kanssa tai sitten vastasyntyneen vauvan kanssa, niin nämä ajat ovat enää muisto vain.:)
Kiitos vielä vastanneille! Kommentteja ja kokemuksia otetaan vastaan edelleenkin.
Lumileopardi
Meilläkin lastensänkyyn siirto aiheutti nukahtamisen vaikeutumisen joksikin aikaa. Mutta itse olen kyllä vähän samoilla linjoilla kuin adalat ja sinä itsekin, että kun sänky kerran on vaihdettu, niin siitä pidetään sitten johdonmukaisesti (tai jääräpäisesti...;-)) kiinni. Meillä tosin ei olisi ollut vaihtoehtojakaan, kun tyttö rupesi kiipeilemään pinniksestä pois... =) Ja meillä on myös uusi vauva tulossa joulukuun alussa, joten siksikin oli hyvä hyvissä ajoin siirtyä pinniksestä pois.
Itse teimme vähän samoin kuin adalatkin tuossa mainitsi, että teimme selvät säännöt miten toimitaan (esim. että sängystä ei tulla pois ja sängyssä ei hypitä ym...) ja sitten pyrimme pitämään niistä johdonmukaisesti kiinni. Aluksi istuimme tytön vieressä hänen nukahtamiseensa saakka, kun touhu muuten meinasi mennä ihan raivoamiseksi ja huutamiseksi. Aluksi nukahtamisessa näinkin kyllä kesti varsin kauan ja alkuun yritti nousta sängystä pois, mutta pikku hiljaa tilanne rupesi rauhoittumaan.
Sitten pikku hiljaa rupesimme totuttamaan tyttöä siihen, että vieressä ei välttämättä olla koko aikaa ja nyt jo taas nukahtaa pääasiassa hienosti sänkyyn itsekseen. Aluksi pyrki kyllä poistumaan sängystä, kun vierestä poistuttiin, mutta silloin vain sitkeästi huomiota antamatta kannettiin takaisin sänkyyn.
Tuossa kesäloman aikana nukahtaminen sujui tosi hienosti, mutta töihinpaluu elokuun alussa hieman taas sotki nukahtamista ja viime viikolla istuinkin iltaisin vähän enemmän tytön vieressä, kun selvästi tuntui sitä kaipaavan ja meinasi nukahtaminen muuten taas mennä vähän hulinaksi. Tällä viikolla onkin sitten jo taas sujunut paremmin.
Meillä tuo hulinavaihe kesti kyllä toista kuukautta eli varsin pitkään meni ennenkuin homma alkoi toimia, mutta jaksamista vaan niin eiköhän se siitä ajan kanssa helpota. Tiedän tosin, että varsinkin raskaanaollessa touhu voi olla varsin rankkaa, joten toivottavasti teillä tilanne rauhoittuu nopeasti!
mutta eräs kolleegani sanoi vastaavassa tilanteessa antaneen tytön hilpasta - ei kuitenkaan vanhempien huoneeseen.
Yhden käytävän lattialla nukutun yön jälkeen lapsi oli sitten kuulemma ruvennut kiltisti sänkyynsä nukkumaan.
Minusta kaikki asiat eivät kuulu ryhmään " kun on päätetty, ei enää jousteta" . Monet asiat kyllä toimivatkin näin: Kun vanhemmat vaikka päättävät että tänään ei osteta karkkia / pipo on laitettava päähän / autossa laitetaan turvavyö kiinni, niin kyse on aivan yksiselitteisesti siitä, että on vain ja ainoastaan lapsen turvallisuuden, terveyden tai mukavuuden parhaaksi tehty päätös, joka ei miellytä lasta mutta siiitä ei siltikään jousteta.
Minusta isojen sänkyyn siirtyminen ei kuulu tällaisten päätösten joukkoon. Jos lapsi kerran tuntee olonsa turvalliseksi pinnasängyssä ja nukkuu siellä hyvin kun taas isojen lasten sängyssä sekä nukuttaminen että pahimmassa tapauksessa koko yö menee aivan sirkukseksi ja tunnelma hirveän kireäksi kun yritetään keksiä miten lapsi saataisiin pysymään sängyssään, niin miksi sinne pinnikseen ei voisi mennä nukkumaan vielä vaikka kahdeksi viikoksi tai kuukaudeksi? Sitten voi kokeilla uudestaan ja mitä todennäköisimmin aika tekee tehtävänsä ilman että vanhempien on tästä syystä saatava harmaita hiuksia.
Meillä kahden ekan lapsen kohdalla ensimmäinen siirtyminen isojen sänkyyn epäonnistui juuri noin että lapsi tuli aina vaan pois sängystä eikä saanut nukuttua siellä. Ei alettu mitään nukutusrumbaa, takaisin kantamisia tai vieressä istumisia harrastamaan vaan parin illan jälkeen sanottiin lapselle, että isojen sänkyyn pääsee nukkumaan sitten kun siellä osaa pysyä. Toisella kokeilukerralla esikoinen alkoi pysyä sängyssään ihan normaalien iltarutiinien jälkeen, keskimmäinen tarvitsi kaksi kokeilukertaa kunnes kolmannella kerralla jäi sänkyynsä nukkumaan. Kolmannen kohdalla aion piakkoin toimia aivan samalla tavalla.
a) palata joksikin aikaa pinnasänkyyn - ja antaa lapsen itse valita, koska haluaa ja ' osaa' nukkua isojen lasten sängyssä tai b) pysyttävä nykyisessä valinnassa ja löydettävä ratkaisu nykytilanteen rauhoittamiseen.
Itse en kannata jääräpäistä asioiden käsittelyä, ainakaan jos se ei näytä tuottavan tulosta - nykytilanne kuulostaa lähinnä siltä, että lapsi pompottaa vanhempieen miten tahtoo, eikä lapsi koe oloaan ilmeisestikään kovin turvalliseksi...
Lapsen tarpeita tulee mielestäni kunnioittaa, jos niiden toteuttaminen ei sodi hänen turvallisuuttaan vastaan. Kysy lapselta, kummassa hän haluaa nukkua - jos isossa sängyssä, on siellä oltava sit pois sieltä tulematta eli yritä tehdä sopimus asiasta. Jos haluaa olla pinniksessä, niin kerrot että saa itse sanoa kun haluaa sieltä isojen sänkyyn tai sit pääsee isojen sänkyyn kun osaa siellä pysyä. Jos huoneeseen mahtuu voivat molemmat sängyt olla esillä yhtä aikaa - pinniksessä nukutaan ja iso sänky on opettelua varten paikalla ja houkuttimena samalla.
Meillä sängyt on olleet yhtä aikaa esillä ja lapsi on itse ilmaissut koska on valmis siirtymään isojen sänkyyn. Esikko siirtyi omasta tahdostaan 1v10kk (yritin siirtoa jo 2kk aikaisemmin, mutta se ei onnistunut ollenkaan vaan meni valvomiseksi. tyttö tahtoi pinniksen takaisin ja tilanne rauhoittui entiselleen. kun siirto tuli omasta tahdosta, onnistui se hyvin.) Kuopus siirtyi pinniksestä omasta tahdosta 1v4kk iässä.
Eikö lapsen turvallisuutta nimenomaan horjuta, että hän joutuu tekemään itselleen liian isoja päätöksiä? Ehkäpä tämä missä haluat nukkua on jollekin lapselle liian iso päätös, ja kun hän tänään on innoissaan pinniksestä ja huomenna isosta sängystä, niin mitäs sitten tehdään? Ymmärsin ap:n kirjoituksesta, että lapsi nimenomaan oli intona uudesta sängystä. Pois sängystä tuleminen ei luultavasti liity mitenkään turvallisuuden tunteeseen, vaan uutuuden viehätykseen, siihen, että lapsi tajuaa pääsevänsä itse pois sängystään ihan vaivattomasti. Itse pysyisin nimenomaan jääräpäisenä tällaisissa päätöksissä! Pienet pari vuotiaat voivat päättää minkävärisen puseron aamulla haluavat, tai minkä nallen haluaa kainaloonsa tai mikä kirja tänään luetaan, ei sen suurempia asioita!
Minusta väliin tuntuu, että tässä lapsen kunnioittamisessa mennään liiallisuuksiin, ja sitten aiheutetaan lapselle stressaavia tilanteita, kun hänestä tuntuu, että pitää päättää asiasta, jota ei ihan kokonaan ymmärrä. Sängyn valinta kuullostaa minusta tällaiselta - eihän kaksi vuotias vielä ymmärrä, miten pitkä aika on " tästä lähtien nukun isojen tyttöjen sängyssä..." Lapsen mieli on häilyväinen, ja aikakäsitys heikko, joten vaikka tänä yönä uusi sänky houkuttaa, ensi yönä voi tilanne olla toinen.
Meillä toimittiin näin: lapsen tullessa ensimmäisen kerran pois sängystä kannettiin takaisin, toisella kerralla annettiin " varoitus" ja kolmannella kerralla siirrettiin takaisin häkkisänkyyn. Viikon verran mentiin tällä kaavalla ja sitten lapsi jäikin jo omaan sänkyyn tulematta välillä pois.
Minustakin olisi ihan eri asia jos lapsi selvästi vaikuttisi turvattomalta tms. uudessa sängyssään ja esim. itkisi kamalasti nukkumaan menemistä. Silloin ottaisin toisen lähestymistavan. Tässä tapauksessa kuitenkin minusta tuntuu enemmän, että kyse on uutuuden viehätyksestä ja ehkä vähän myös uhmasta. Lapsi on keksinyt, että nyt hän pääseekin pois sängystä ja hänen ei ole pakko siellä siksi pysyä jos hän ei tahdo. Johdonmukaisuudella ja selkeillä pelisäännöillä uskoisin tilanteen rauhoittuvan.
Minusta päätökset perheessä on tehtävä lasta/lapsia kuunnellen, mutta vanhempi sanoo viimeisen sanan esim. syömistä ja nukkumista koskevissa jutuissa ja ylipäätään lapsen yleistä hyvinvoinita koskevissa asioissa. Minun 2,5 vuotiani ei ainakaan olisi kypsä pättämään missä nukkuu, vaan illoista tulisi härdelli tyylillä " tuonne, eipäs kuin tuonne, ei sittenkään haluan tuonne, enpäs haluakkaan vaan tuonne......" Välillä kun ei meinaa onnistua edes sen valinta ottaako punaisen vai sinisen mekon, niin ei kyllä näin isot jutut kuulu meillä lasten päätettäviksi.
Heippa vaan!
Kiitos kommenteistanne ja kokemuksistanne!
Itse olen vähän sitä mieltä, ettei siirtyminen takaisin pinnasänkyyn ole meillä vaihtoehto. Tyttö oli kuitenkin jo ennen lastensänkyyn siirtymistä ilmaissut moneen otteeseen halunsa tähän muutokseen, ja alkaa muutenkin olla niin iso (kohta 3 v.), että siirto olisi täytynyt tehdä pian joka tapauksessa. Tyttö on myös silmin nähden ja korvin kuulleen ylpeä uudesta " ison tytön sängystään" . Lisäksi tyttö opettelee kovasti yökuivaksi ja on pollea, kun pääsee uudesta sängystä itse potalle. Pinnasänky majailee tällä hetkellä meidän vanhempien makuuhuoneessa odottamassa uutta tulokasta, eikä tyttö ole osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa sitä kohtaan.
Uskoisin siis, ettei kyse ole turvattomuudesta, vaan siitä, että likka on villiintynyt mahdollisuudesta tulla sängystään itse pois. (Tuo kaikenlainen kurittomuus ja vallaton tottelemattomuus on muutenkin ollut viime aikoina tosi pop, kun peruskuuliainen tyttö on keksinyt, ettei vanhempia aina tarvitsekaan totella.;) Niinpä jatkamme harjoituksia - lempeällä otteella toki.
Kiljander: Heh, ei hassumpi ajatus. Harmi vaan, että tytön huone on ikään kuin meidän vanhempien makuuhuoneen " peräkamari" (50-luvun kerrostaloissa on mielenkiintoisia ratkaisuja), eikä sieltä siis pääse lainkaan pois kulkematta meidän huoneen kautta. Vakavasti puhuen tuo " peräkamari" on ainakin näin pienen lapsukaisen kanssa oikein hyvä ja turvallisen tuntuinen ratkaisu.
Täytyy muuten vielä lisätä, että päästäisimme mielellämme tytön myös meidän sänkyymme nukkumaan, mikäli hän tuntisi sellaiseen tarvetta, mutta hyvin hyvin harvoin, ihan vain muutamia kertoja, sellainen tilanne on tullut eteen. Valitettavasti näinä kertoina on myös aina käynyt niin, ettei tyttö ole nukkunut silmäystäkään eikä niin ollen kukaan muukaan. Tyttömme ei yksinkertaisesti ole vieressä nukkuvaa sorttia, vaan villiintyy täysin vanhempien sängyssä (vaikka olisi tullut sinne kesken unien klo 3 aamuyöllä), eikä osaa nukahtaa. No, edelleen on kyllä voimassa lupaus, että vanhempien sänkyyn saa tulla _nukkumaan_, jos siltä tuntuu, mutta tyttö ei ole halunnut tätä optiota käyttää.
Joo, mutta nyt siis on takana yksi ilta " ryhtiliikettä" . Tyttö oli eilen nukkunut tietysti lyhyen yön jälkeen hoidossa parin tunnin päikkärit. Iltasatu luettiin ekaa kertaa nyt niin, että tyttö pötkötti omassa sängyssään. (Rauhallisemmin tuo on kyllä sujunut, kun ollaan luettu meidän vanhempien sängyllä. Saa nähdä, miten jatkossa tehdään.) Kun satu oli luettu, sammutin valon (pieni yövalo jäi) ja menin istumaan tuolille, joka oli oven vieressä. Kello oli tuolloin puoli yhdeksän, eli sänkyyn mentiin puoli tuntia myöhemmin kuin normaalisti. Tunti tuossa nukahtamisessa meni, eli klo 21.30 tyttö simahti jälleen kerran. Mutta sikäli kokemus oli myönteinen, että kun olin koko ajan huoneessa (istuin zen-munkkina kaikessa hiljaisuudessa, mitä nyt välillä kehotin rupeamaan nukkumaan), tyttö ei yrittänyt tulla pois sängystä kuin pari kertaa. Ilahduttavaa oli myös se, että tyttö oikeasti pysyi muutaman kumoamisen jälkeen vaakatasossa, vaikka pulisi ja leikkikin unileluillaan. Olin ihan varma, että nimenomaan se olisi ongelma.
Ihan lupaava oli tuo eka ilta, ja luulen, että jatketaan nyt tällä linjalla. Eilen illalla mies oli töissä, mutta uumoilen, että hänen kanssaan tuo nukahtaminen sujuu vielä joutuisammin - hänellä on jotenkin sellainen tatsi tytön kanssa.
Palailen taas jossain vaiheessa päivittämään tilannettamme. Tsemppiä kaikille muillekin nukahtamisen kanssa talkoileville!
Lumileopardi
Meillä myös 2004 syntynyt tyttö joka siirettiin " isojen tyttöjen sänkyyn" reilu 2-vuotiaana ja oli siitä tosi innoissaan. Pari yötä meni hyvin ja sitten alkoi hulina. Välillä jopa halusi nukkua mielummin lattialla joka sitten annettiin tytön tehdä (lastenhuoneessa siis) ja parin yön jälkeen halusi taas omaan sänkyynsä. Muuten pidettiin tiukka linja.
Meillä selvästi osa syynä oli päikkärit sillä nukkui usein vielä parikin tuntia hoidossa ja illat sitten venyivät ja aamuisin silti heräsi aina viimeistään klo 7. Kerroimme tarhaan, että haluamme tytön nukkua vain max yhden tunnin siellä. Siirtymävaihe oli rankka ja kesti parisen viikkoa ja sitten taas illat helpottuivat! Uskoisin, että teilläkin osa ongelmaa on nuo pitkät päiväunet sillä näin kesällä meidän tyttö ei ole nukkunut enää kertaakaan päikkäreitä, kun on ollut lomalla tarhasta!
Tyttömme nukahtaa nyt omaan sänkyynsä suht ok... äidin tai isän täytyy tosin olla usein vieressä lepäilemässä. Öisin kyllä hiipii väliimme useasti (harvemmin tosin nyt kuin vielä kuukausi sitten).
Meillä on harjoiteltu kaksosten 1v. 10kk kanssa nyt 5 viikkoa lastensänkyihin ja kyllä se melko epätoivoiselta tuntui. Olemme alusta pitäen pitäneet samaa linjaa eli tutut iltarutiinit ja lapset sänkyihin. Emme ole jääneet huoneeseen päivystämään vaan johonkin lastenhuoneen läheisyyteen valmiina palauttamaan karkulaiset sänkyihin. Aluksi nukahtaminen kesti jopa 1.5 tuntia, nyt ollaan päästy sellaiseen 10-15min ja lapset tarvitsee enää palauttaa 3-5 kertaa sänkyihin (alussa rallia sai harrastaa jopa kymmeniä kertoja)... Aamut vaan alkaa tosi aikaisin ja päikkärit lyhentyivät. Toivottavasti nyt tämä linja kuitenkin pitää. Isäntä meinasi jo luovuttaa ja kasata pinnikset takaisin, mutta minä en suostunut antamaan periksi. Meille on tulossa marraskuussa 3. lapsi ja toivon suuresti että siihen mennessä nuo lastensängyt kuuluvat jo tuplien " normaaliin kalustukseen" ;). Mutta voimia ja kärsivällisyyttä vaatii, itse olen ollut aivan puhki tähän rumbaan, mutta nyt on pikkasen alkanut helpottaa. Hirveästi kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta ja johdonmukaisuutta sinne teille, ihan varmasti aika tekee tehtävänsä :)!
Meillä 2,5 v tyttö, joka ollut nyt 1,5 kk isojen tyttöjen sängyssä. Viisi päivää meni hyvin, sitten alkoi juoksuralli. Olimme siihen varautuneet, koska isoveljellä meni aikanaan monta viikkoa hyvin ja sitten alkoi viikkoja ja kuukausia kestänyt ralli, mihin ei tuntunut mikään auttavan.
Isoveljen kohdalla ratkaisu oli lopulta matkasänkyyn siirto. Eli jos nousi kielloista huolimatta, tuli varoitus ja varoituksen jälkeen laitettiin kodinhoitohuoneeseen matkasänkyyn nukkumaan. Nukkui siellä useamman yön, ennen kuin alkoi pysyä omassa sängyssä. Kyse oli selvästi rajojen kokeilusta eikä turvattomuudesta. Pahimmillaan kannoimme 40-50 kertaa illassa omaan sänkyyn ja poika senkun nauraa käkätti joka kerta. Hermot alkoivat olla vanhemmilla niin riekaleina, että matkasänkyepisodi oli välttämätön.
Tytön kohdalla matkasänky tai pinnasänkyyn takaisin laitto ei käynyt, koska kiipesi sieltä yli. Meillä alkuun rangaistuksena toimi soittimen jäähylle laitto. Sai oman soittimen sängyn vaihdon myötä ja kuuntelee iltaisin äänikirjaa tai musiikkia. Tämä toimi alussa. Mutta muutaman viikon jälkeen piti ottaa jämerämmät keinot. Mietin mikä neuvoksi, kun ei oikein missään pysy paikoillaan jos ei halua. Auton turvaistuin sattui olemaan eteisessä, kun auto oli huollossa, ja laitoin tytön siihen. Istui ihan nätisti yksin, kunnes alkoi vartin jälkeen pyytää pois. Kysyin, pysyykö sängyssä ja lupasi. Ei noussut sinä iltana. Seuraavana iltana oli sama homma, varoituksista huolimatta nousi -> taas turvaistuimeen. Pari viikkoa meni hyvin, kunnes tänä iltana piti taas laittaa istuimeen. Meillä iltaralli liittyy minusta myös siihen, ettei ole riittävän väsynyt. Tästä johtuen päiväunia rajoitetaan max 1,5 tuntiin, jonka jälkeen herättelen.
Itse en jaksa enää lähteä siihen loputtomaan palautusralliin, mikä esikoisen kanssa käytiin. Illat menivät poikaa takaisin sänkyyn kantaessa ja kyselimme apuja jo neuvolaa myöten. Silloin neuvolakin piti matkasänkyä hyvänä ratkaisuna. Se ei ole paluuta vanhaan vaan selkeästi rangaistus juoksentelusta. Poika protestoi sinne laittoa, mutta toivotimme aina vain oven raosta hyvää yötä emmekä keskustelleet asiasta enempää. Ilta illalta rauhoittui nopeammin nukkumaan, kun huomasi ettei huuto tehoa. Sai matkasänkyyn mukaan oman peiton ja unikaverin.
Mutta jokaiselle lapselle sopii vähän eri keinot. Tärkeintä minusta on kuulostella omaa jaksamista ja tehdä ratkaisu, joka on johdonmukainen eikä rasita liikaa itseä, jotta sitä jaksaa toteuttaa tarvittaessa monta viikkoa tai ehkä jopa kuukautta. Tästä johtuen emme ole lähteneet esim. vieressä istumiseen vaan lapset ovat tottuneet nukahtamaan itsekseen. Pinnani ei veny pahimmoilleen 1,5 tunnin kädestä pitoon, kuten jollekin kaverille on käynyt.
Tsemppiä kaikille nukahtamisongelmaisille! Poika on nyt 4,5v ja satunnaista rallia esiintyy edelleen. Lähinnä silloin jos on nukkunut päiväkodissa eikä ole illalla riittävän väsynyt. Jos ei nuku päivällä, kopsahtaa aika äkkiä.
Eli pinnistakasin käyttöön, jos kerran se on paikka jossa tyttö haluaa nukkua. Ehditte vaikka vielä joulunakin totuttaa isoon sänkyyn, tai vaikka vatsa vauvan syntymän jälkeen (vauva nukkuu rattaiden kopassa, äitiyslaatikossa tms). usein mullakin menee hermot meidän tytön kanssa, ja jälkenpäin huomaan miten turhaa oli taas hermostua, kun kyse kuitenkin oli vaan " vaiheesta" joka kuitenkin on itsekseen mennyt ohi.
Teidän nykyiset iltarutiinit kuulostaa hyviltä, mutta unisadun lukemisen voisi siirtää omaan sänkyyn, ja ehkäpä ottaa unilelut pois? Meidän likka viedään sänkyyn, ja istutaan lattialla vierellä kunnes nukahtaa. Ylimääräiset tutit ja lelut on otettu pois, koska huomattiin että vaan innostui leikkimään niillä. Todella pahoina iltoina (onneksi niitä on harvoin), vaihdetaan nukuttajaa. Tällä hetkellä (kopkop) menee nukutukseen max 10 minuuttia, ja nyt on pari iltaa ollut niin ettei likka ees nouse polvilleen ja pydä päästä syliin. Hän siityi nukkumaan isoon sänkyyn keväällä, ja paikka josta uutti oli meidän sänky. Pinnis ei sopinut hälle ollenkaan kun pyörii niin paljon että laidat kolisi.
Eli mielen malttia vaan, ja kyllä sen pinniksen voi ottaa takasin!
t,sokeritoppa (12+1, luulisin)