Mun naapurissa asuu aivan ihana äiti.

=)

Sillä puistossa jossa me käymme, niin siellä valehtelematta KAIKKI äidit ovat tällaisia ap:n kuvailemia. Siis aivan ihania.

Ja kävisiköhän siinä meidän puistossa n. 10 äiti lapsineen säännöllisesti, ja kaikki ovat tällaisia. :)

Ja lapsiluvut vaihtelee yhdestä viiteen, ja ikähaitari taitaa olla hieman päälle parikymppisistä päälle kolmekymppisiin. Eli kymmenen vuoden ikähaitarista puhutaan, mutta käytännössä eroa ei huomaa. :) Yhtä ihania kaikki.

Ja kuin puistoon tulee ns. uusi, jota ei ole ennen nähty, niin heti aletaan jututtamaan jne. jotta " uudelle tulokkaalle" tulee heti rento ja kodikas olo.

Ja puistossa käy myös 5 perhepäivähoitajaa lapsineen, hekin aivan uskomattoman ihania ammattilaisia.



Aivan mahtavaa porukkaa, ihanaa että " meidän" puistossa on näin mahtava porukka ja hyvä henki! Kiitos kaikille!





Olen aina ihmetellyt, että MISSÄ niitä parjattuja äitejä oikein majailee, kun av:n mukaan niitä on joka toinen äiti, mutta itse en ole tavannut livenä yhtäkään.

kerrankin jotain myönteistä naapureista :)

Vaikka tunnettaisiin sama äiti.

iloinen, mutta osaa suuttuakin jos on tarpeen. Se on rento, lukee lehteä tuolla, mutta on kuitenkin koko ajan lapsilleen läsnä. Sen lapset on ihan tavallisia lapsia, ihanissa kesämekoissa ja hellehatuissa, leikkivät tuolla, käyvät välillä istumassa äitinsä sylissä ja sitten leikkivät taas.



Olen jutellut sen äidin kanssa, eikä se nipota mistään.



Ehkä ihaninta on justiin se kun se ei nipota mistään.



ap

että itselleen pitää voida antaa anteeksi, ja kaikki äidit tuntevat syyllisyyttä, ja heilläkin (vaikka aina ovat näyttäneet niin täydellisiltä minun silmissäni) riidellään ja huudetaan, jopa paiskotaan ovia (oho!) ja että normaalissa perheessä kaikkea tätä PITÄÄ olla. Ollaan puhuttu siitä, miksi kaikilla äideillä on niin paljon paineita, miksi on täydellisyyden tavoittelua, mikä sen tekee? Miksi äideillä on paha olla?



Näistä keskusteluista olen saanut jotain niin vaikuttavaa, että olen voinut nyt irtaantua LIIAN voimakkaasta syyllisyydestä.



Siis nämä asiat olen tavallaan tietysti tiennyt ennekin, mutta tunnetasolla on ollut toisin.



Olen myös saanut kivoja vinkkejä kodinsisustukseen, leikkeihin ja ruoanlaittoon.



Hän oli ensimmäinen ja tähän mennessä ainut äiti joka sanoi hiekkalaatikolla kaikkien kuullen ihan vapautuneesti, että ostakaa purkkiruokaa, niin pääsette helpolla. Pääasia ei ollut tuo sisältö, minusta tuollaisia asioita vain harvat sanovat ääneen ikäänkuin sen pelossa, että joku jyrää yli.



Osaankohan selittää miä tarkoitan?



Mutta ihana, aivan ihana äiti, lapset ja perhe.



ap

korjaus edelliseen

Sussakin on paljon hyvää, kun osaat nähdä positiivisia asioita ympärilläsi ja imeä niitä itseesi. Paljon tyypillisempi, suomalaisempi ja av-maisempi tapa olisi yrittää etsiä suurennuslasilla virheitä tuosta kivasta äidistä, kyräillä ja olla kateellinen.



Pisteet siis sulle, ottakaa muutkin oppia!

kuinka monta lasta hänellä on?