Huomataanhan päiväkodissa lapsen masennus??!
Epäilen, olen aina epäillyt, että ystävättäreni nyt 1v 2kk ikäinen tytär on masentunut. Jo vauvasta lähtien hän on ollut jotenkin " erikoinen olemukseltaan" . Ei katso silmiin (ketään, ei myöskään vanhempiaan), on todella ilmeetön kasvoiltaan (ei hymyile jos hänelle hymyillään, katseessa sellaista " tyhjyyttä" , että saattaa tuijottaa jonnekin muttei kohdista kuitenkaan katsettaan minnekään), ei juurikaan jokeltelua, lisäksi todella huonotuulinen ja huonouninen, syö ja juo huonosti. Ei pidä mistään kosketuksesta, ei pukemisesta, vaipanvaihdosta jne. Vedestä kyllä pitää, hän harrasti ihan pienenä vauvauintia.
Olen keskustellut ystäväni kanssa aina silloin tällöin hänen lapsestaan ja olen ymmärtänyt että myös äiti on ollut jotenkin masentunut. Hän ei ole kuitenkaan ollut kiinnostunut etsimään aiheesta lisätietoa (tai ainakaan myöntänyt sitä), vaikka olemme yhdessäkin joskus miettineet olisiko hän sekä tytärkin masentunut. Mielestäni lapsen oireet täsmäävät aika hyvin, vaikka voihan olla kyseessä jokin muukin tai sitten vain ihan hänen oma luonne.
Nyt tyttö aloittaa ensi kuussa päiväkodin ja mietin josko siellä huomattaisiin lapsen mahdollinen masennus? Onko täällä ketään joka voisi vähän auttaa ja kertoa (ehkä lastentarhanhoitajana tms tai ihan vanhempana tai muunakin) näkyykö lapsen masennus ulkopuolisen silmään tuntematta lasta aikaisemmin?
Tilanne surettaa minua, koska lasta käy sääliksi. Ja mielestäni enempää en voi puuttua tilanteeseen, koska viimeiseksi haluan että tämä ystäväni pahoittaa mielensä jos puutun näin arkaan aiheeseen enää enempää. Olo on voimaton.
Kommentit (11)
vuorovaikutuksen erikoisuuteen tai erityisyyteen kiinnitetään päiväkodissa varsin herkästi huomiota. Ohjaavat sieltä kyllä hakeutumaan tutkimuksiin, ainakin mikäli ammattitaitoista henkilökuntaa on. Masennuksen lisäksihän kyseessä voi olla jokin autismikirjon sairaus. Neuvolassakin tähän kyllä pitäisi kiinnittää huomiota, erityisen tarkasti, mikäli vanhempikin on masentunut.
-aranja-
Syy minkä takia neuvolassa ei olla huomattu mitään on kai se, että joissain paikoissa missä on virikkeitä, lapsi on " normaalimpi" . Lisäksi neuvolantädin uudet kasvot saavat hänet varmasti katsomaan herkemmin myös silmiin. Ja jos ei äiti sano ettei lapsi katso kotona ketään silmiin, niin sitähän ei minnekään kirjata.
Kotona on minusta pahimmillaan/huonoimmillaan. Sen takia vähän uskonkin myös äidin masennukseen, koska hän ei juuri leiki lapsen kanssa eikä jaksa (?) tarjota mitään virikkeitä. Lapsi on varmasti luonteensa vuoksi imenyt äidistä kaikki mehut, mutta mikä on johtanut mihinkin.. sitä en tiedä.
Kiitän teitä avustanne ja rohkaisuistanne. Toivon sydämestäni että tarhassa asia huomataan. Siis jos jotain epänormaalia on. Itselläni on yli neljävuotias poika, joten mitään vertailukohtaa minulla ei ole, joten paljon pistin aluksi ihan luonteen piikkiin. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän huolestun tuosta pikku tytöstä.
nimenomaa kiinnittää huomiota äidin ja lapsen vuorovaikutukseen.
Jos lapsi ei ota mitää kontaktia kehenkään ihmiseen, niin aika vahvasti tuo viittaa autismityyppiseen suuntaan, lasta voidaan hyvinkin paljon päiväkodissa, jossa on erityisosaamista auttaa. Suomessa onneksi autistiset lapset saavat hyvin terapiaa, ei ole vanhempien varallisuudesta kiinni.
Voihan toki vauvoillakin olla masennusta, mutta ennenkaikkea minulle tulee kuvaamistasi oireista mieleen autismi...
Varmasti päiväkodissa hoitajat asian huomaavat jos oireet ovat kovin silmiinpistäviä.
Päiväkotia pitäisinkin neuvolaan huomattavasti tärkeämpänä paikkana lapsen kehityksen arvioinnissa kuin neuvolaa. Terveydenhoitajat tapaavat lapsia niin harvoin eikä kukaan lapsi ole oma itsensä neuvolassa. Toiset ovat liian arkoja toiset tavallista reippaampia. Oma lievästi autistinen lapseni ei koskaan herättänyt mitään epäilyjä neuvolassa. 5-testitkin menivät hyvin - mutta päiväkodissa ja kotona huomattiin jo aiemmin ja puututtiin asiaan. Mitä tapahtuukaan lapsille, jotka eivät ole laadukkaan varhaiskasvatuksen piirissä.
et todellakaan oon kauheen hyvä asiantuntija, kyllä masentunutkin lapsi varmasti silmiin katsoo. lapsella on kaikki autismin piirteet.
kuvaus lapsesta sopii täydellisesti autismiin.
tuntuu kauhealta, että puhut lapsen olevan masentunut, vaikka et tiedä ja mitään muuta vaihtoehtoa et ole ottanut huomioon.
t. äiti jolla kehitysvammainen lapsi autistisilla piirteillä.
En vain pysty ymmärtämään kommenttiasi. En myöskään ymmärrä miten sinusta voi tuntua kauhealta että epäilen masentumista??!! Eikö masentuminen olisi kuitenkin helpommin hoidettavissa kuin esim. autismi? Tottakai toivon, ettei lapsessa olisi mitään vikaa, ja jos on, toivon sydämestäni ettei ole mitään vakavaa. Olen todella pahoillani jos jotenkin Sinua loukkasin. Minä en todellakaan vain tiedä mistään mitään ja siksi tänne kirjoittelin! Netistä löysin äskettäin oheiset oireet vauvan masennukselle ja minusta siinä vain täsmäsi niin moni asia. Lisäksi kun epäilen äidinkin olevan masentunut, ajattelin lapsen oireilevan myös sitä. Mutta tässä nämä oireet:
" Vauvan masennusta arvioitaessa tulee arvioida varhaista vuorovaikutusta sekä tunnistaa puutteellisen vuorovaikutuksen piirteet.
Vauvan masennuksen ilmenemismuotoja:
*Oireina ilmeettömyys tai surullinen tai tyhjä ilme
*Katsekontaktin välttely
*Iloton ilme
*Ympäristöön suuntautuva innostus ja uteliaisuus puuttuvat
*Vuorovaikutusjokeltelu vähäistä tai puuttuu
*Ikätasoinen hymyily vähäistä tai puuttuu
*Runsasta itkuisuutta
*Valitteleva tai kitisevä itkuääni
*Ärtyvyys tai jatkuva tyytymättömyys
*Epäsäännöllinen nukkuminen (liian vähän tai liian paljon unta)
*Syömiseen liittyvät vaikeudet
*Heikentynyt lihasjänteys
*Hidas motorinen kehitys tai taantuma kehityksessä"
pomo:
et todellakaan oon kauheen hyvä asiantuntija, kyllä masentunutkin lapsi varmasti silmiin katsoo. lapsella on kaikki autismin piirteet.
kuvaus lapsesta sopii täydellisesti autismiin.
tuntuu kauhealta, että puhut lapsen olevan masentunut, vaikka et tiedä ja mitään muuta vaihtoehtoa et ole ottanut huomioon.
t. äiti jolla kehitysvammainen lapsi autistisilla piirteillä.
Eihän täällä kenenkään tarvitse olla asiantuntija, tuskin meistä kukaan on... ja ihan muut kuin me täällä netissä tehdään niitä diagnooseja ONNEKSI ;-)
Totta että moni piirre sopii myös masennukseen, mutta autismi ehkä selittäisi tilannetta paremmin.
Tuo kumpi sitten olisi diagnoosina parempi, onkin sitten vähän vaikea kysymys. Autismi ei tietenkään siinämielessä parane ikinä, mutta toisaalta vauvan masennus tarkoittaisi sitä, että perheessä on jotain TODELLA PAHASTI pielessä. Vauvat eivät kuitenkaan ihan vähästä masennu... Onko kuvioissa myös isä? tai muita lähiaikuisia? Vaikka äiti olisi pahastikkin masentunut, mutta vauvalla on toinen läheinen aikuinen joka pystyy luomaan hänen kanssan hyvän vuorovaikutussuhteen, sen pitäisi riittää. Äidinkin paikan voi joku muu korvata.
Masennusta tavataan esim. lastenkotilapsilla tai todella pahasti laiminlyödyillä (lähinnä henkisesti) lapsilla, harvemmin kuitenkaan ihan suht normaalissa perheessä elävillä vauvoilla (isommat lapset ovat asia erikseen).
Kummassakin tapauksessa olisi kuitenkin syytä saada vauva tutkimuksiin... Onko niin, että sinä et pysty ottamaan asiaa puheeksi ädin kanssa? Jos et, niin sitten täytyy vain toivoa ja luottaa siihen, että päiväkodissa asiaan tartutaan...
kaikkea paskaa olen myös saanut itse kuulla, kun lapseni oli pieni. löytyyhän se vika aina äidistä.
itse kyllä tiesin, että vika ei ole minussa, vaan lapseni on pahasti sairas.
on rankkaa elää sellaisessa tilanteessa, kun äidille vihjataan kaikennäköistä.
lisäksi sä puhut julkisesti toisen perheen asiasta. uskon kuitenkin vakaasti että lapsella on autismi.
varmasti äiti voi ollakin masentunut, koska vuorovaikutus ei varmasti toimi lapsen kanssa.
itse katselin paljon telkkari, kun lapsi oli pieni, koska tuntui, että yhteys on lapseen todellakin huono, sitä kuule on varmasti lapsen äitikin ihmeissään, jos lapsi on esikoinen, niin kaikki voi olla kauhean sekavaa.
kaikki piirteet mitä luettelit ja lapsen ongelmat sopivat autistiselle lapselle.
tuskin perheessä nyt asiat niin huonosti on, että vauvana jo lapsi on ollut jotenkin erikoinen, autistinen on ( monesti).
jos tietäisit autismista, niin epäilisit todellakin sitä ensiksi. moni on sulle sanonutkin, että todennäköisesti autismi.
miksi aina syytä etsitään äidistä, eikä lapsesta.
eiköhän asia lähde selviämään, kun lapsi pääsee päiväkotiin. monet autistiset eivät jää kiinni vielä 1v. neuvolassa.
varmasti lapsen kanssa ei leikki onnistu, siinä ehkä syy miksi äiti ei leiki lapsensa kanssa.
monet autistiset on kehitysvammaisia, alhainen lihasjäntevyys.
nyt on mentävä nukuttamaan toi meidän kehitysvammainen poikamme.
Pahoittelen jos loukkasin Sinua, pomo. Mielestäni pyrin kuitenkin etsimään syytä lapsesta, en äidistä. Äidin masennus ei ole likimainkaan varmaa, vain omaa epäilyäni, mutta lapsen oireet ovat kuitenkin olemassa.
Toivon, että päiväkodissa kiinnitetään tähän tulevaisuudessa huomiota ja lapsi saa tarvittaessa apua. Olen itse yrittänyt sulkea mielestäni tuon autismin. Tottakai olen sitäkin miettinyt, mutta ajatellut ettei se näy vielä pienenä ja toivonut ehkä niin kovin ettei se olisi sitä. Mutta ehkä se on sitten yksi vaihtoehto..
Nyt on kuitenkin aika päättää tämä ketju ja toivoa, että asia selviää jossain vaiheessa. Itse en voi asiaan enempää puuttua ja tämän ketjun lukeminenkin sai aikaiseksi sellaiset supistelut, että en pysty tätä enää enempää lukemaan enkä käsittelemään. Mieli on muutenkin niin herkkänä ja huoli ystävän lapsesta pinnalla.
Kiitos kaikille mielipiteistänne ja avustanne ja parhainta jatkoa Teille!
Meiju
kyllä päiväkodissa varmasti kiinnitetään huomiota mikäli lapsen käytös on ns. " normaalista poikkeavaa" . Kuvaamasi olemus ei ole normaalia ja sen olet huomannut sinäkin niin tottahan toki sen huomaa myös lasten hoidon ammattilaiset jotka tulevat viettämään lapsen kanssa monta tuntia päivässä useana päivänä viikossa.
Ensin hoitajat todennäköisesti kiinnittävät huomion lapsen olemukseen, sitten alkavat seuraamaan ja keskustelevat keskenään ja sen jälkeen ottavat sen tod.näk puheeksi vanhempien kanssa. Jos tämä ei tuota tulosta(lue:äiti ei itse hae apua tilanteeseen)niin jossain vaiheessa päiväkodin henkilökunta konsultoi alan ammattilaista jotka päättävät miten asian kanssa edetään.
Ihmettelen vain että eikö neuvolassa ole asiaan puututtu?
noh, joka tapauksessa, ihan varmasti joku puuttuu tilanteeseen mikäli se puuttumista vaatii...
Niin, ja sanon nyt vielä tähän loppuun, kun tämän palstan kävijöitä olen oppinut tuntemaan, että äskeinen vastaukseni perustuu omiin näkemyksiin ja maalaisjärkeen sekä himpun verran sivuaa tietopohjaakin oman ammattini kautta, joten tämä ei missään nimessä tarkoita että vastaukseni olisi ainoa oikea tai etteikö jollain toisella olisi erilasta näkemystä asiasta!
Ap:lle vielä: hienoa että olet huolissasi ystäväsi lapsesta, voimme kaikki vain toivoa että jokaisella meillä olisi joku joka huolehtii silloin kun emme itse siihen pysty tai emme näe hätää.