Vauvaa yrittävät ! Miten tsemppaatte itsenne uuteen yritykseen ?

niin on jo tottunut kuukautisten alkamiseen. Ei tule enää yllätyksenä eikä pettymyksenä. Eipä siinä sen kummempia tsemppaamisia tarvita.

Vierailija:

niin on jo tottunut kuukautisten alkamiseen. Ei tule enää yllätyksenä eikä pettymyksenä. Eipä siinä sen kummempia tsemppaamisia tarvita.

Meillä aluksi jokainen kierto oli pettymys... Sitten tuli taantumisvaihe, jolloin asia vain oli jossain takaraivossa. Hyvä kun muisti mikä kiertopäivä on... Sitten lähdettiin hakemaan apua, tuntui että pakkohan tässä on kun kestää ja kestää. Syytä lapsettomuuteen (sekundaariseen) ei löydetty. Nyt yritystä on takana 3½ vuotta ja kyllä sitä alkaa olla niin väsynyt, että kyllä jokainen kierto on pettymys - jokainen kp 1 tulee itkukohtaus. Elämä on epäreilua... Erityisesti tuo vastaus tutkimuksiin " teissä ei ole mitään vikaa" toi yrittämiseen epätoivon leiman. Voi tuska kuinka pahalta tuntuu kun ei onnistu, vaikkei mitään ole vikana. *lyö päätään seinään*

Älkääkä hitto sanoko, että lopeta yrittäminen, niin kyllä se sieltä tärppää. Ei asia ole todellakaan näin ja lapsettomuudesta kärsivälle tämä on suunnilleen typerin lause minkä voi sanoa. Tärppää jos tärppää.

Minä olin ihan masiksessa, vaikka vasta yk 5 alkoi. Olen jo yrittänyt sulatella ajatusta, että sitä toista ei koskaan tulekaan.



t ap

Vierailija:

Minä olin ihan masiksessa, vaikka vasta yk 5 alkoi. Olen jo yrittänyt sulatella ajatusta, että sitä toista ei koskaan tulekaan.

t ap

Jostain sitä aina löytyy se into siinä viittä vaille ovulaation aikaan ja ovulaation jälkeen huomaa etsivänsä kuumeisesti niitä " raskausoireita" . Voi että miten useasti kroppa onkaan minua huijannut. Tai pikemminkin mieli. ;o)

Olen yrittänyt sopeutua siihen, että elämä on vuoristorataa: tulee se pettymyksen päivä, ne pari päivää jolloin kaikki ärsyttää ja sitten taas se uusi into, uusi toivo ja uusi jännitys. Ja sitten taas kaikki alusta. Elän vain toivossa, että jossain kierrossa me " ei vialliset" kuitenkin onnistutaan ja koska se mahdollisuus on olemassa, jatkan yritystä kuukaudesta toiseen. Yritän olla rento, ajatella mukavia. Etsiä uusia juttuja elämään: harrastuksia, matkustelua, ilonaiheita... Niitä jotka saisivat ajattelemaan muuta kuin uutta vauvaa ja raskautta ja samalla tekisivät tämän suurimman toiveen mahdollisemmaksi kun stressi asiasta puuttuisi. Yrittämättömyys ei kuitenkaan tuottanut sellaisenaan tulosta, sitäkin ollaan yritetty 8kk putkeen. *huoh* Mutta kyllä me joskus. :o) Nyt taas vaihteeksi on se vaihe kierrosta, että jännätään ja toiveet on huipuissaan. Merkit on positiivisia ja kesällä on tullut relattua. :o)

Toivottavasti ette joudu yhtä pitkään odottelemaan kuin me. Toivottavasti teillä tärppää pian!

T: 5

Minua aina jaksaa ihmetyttää, että miten joku voi pitää lapsensaantia niin itsestäänselvänä, että pitää esittää masentunutta, kun ei heti ekasta tärppääkään. On odotuksetkin silloin olleet melko epärealistiset.

Mulla tärppäs vasta 14 vuoden yrittämisen jälkeen. Ja tosi on! Vuosi tai kaksi ei tunnu musta miltään.