Lue keskustelun säännöt.
mies energiasyöppönä
06.08.2007 |
Tuntuuko kenestäkään muusta että mies imee kaiken energian. Itselläni tuollainen tunne jatkunut jo pitkään. Mies ei muuta tee kuin alkaa valittamaan kun tulen kotiin, huokailee raskasta työpäivää ja makaa sohvalla. Varmasti sillä on ollut raskasta, mutta niin myös minulla ja silti jonkun pitää hoitaa kotityöt. Mies on lisäksi aina kuin perseeseen ammuttu karhu, ei kestä yhtään mitään vaan ärähtelee lapsille ja minulle. On ihanaa ku välillä se pois. En tiedä, tekisi varmaan itsellenikin hyvää lähteä välillä tuulettumaan vaikka viikonlopuksi ni en jaksaisi koko ajan tarkkaila miestä ja elää sen elämää ja saisin virtaa omista jutuista...
Kommentit (4)
varsinkin just nyt. Valittaminen alkaa kun tulen töistä... hetki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä kaiken tuon lisäksi valittaa siitä miten asiat teen ja mitä en tee ja miten ne pitäs tehä! Kaiken tuon raivoamisen ja huonotuulisuuden lisäksi. Ilmapiiri on ihan seesteinen niin kauan kun mies tulee kotiin ja huuto alkaa heti ovelta, argh!! Ja silti ite makaa vain sohvalla tai on tietsikalla.
Se siitä ihanuudesta ja halusta saada monta mukulaa ja ihana perhe-elämä, siis miehen haaveet :( On kyllä muutaman vuoden aikana muuttunu ihan toiseksi ihmiseksi. Tai nyt vasta paljastunu millainen tosi paikan tullen on, kun en enää yksin pikkusten ja talon kans taho pärjätä... elämä on....
piti käydä rauhoittelemassa itkevä lapsi että väsynyt mieheni saa nukuttua. Onhan sillä aikainen herätys (no niin on minullakin mutta mitä sitten).
Meillä valitus on sitä että " mä en oo mitään, mä oon surkea, en osaa mitään, mistä saatais tähän taloon mies jne" . Vuosia yritin kehua ja kiittää, mutta enää en jaksa. Olen sen sijaan pitänyt tiukkasanaisia puhutteluja, että muistaa etten minä ainakaan ole haukkunut, itse keksii juttunsa. Varmaan väärä tapa kohdella masentunutta (uskon että on juuri masentunut) mutta kun tosiaan alkaa oma energia olla lopussa... Musta on paljon helpompi olla lasten kanssa ilman sitä.
Mieheni on pahimmillaan todella negatiivinen ihminen. Naapurit on hulluja, sukulaiset on rasittavia, työkaverit ne vasta sekopäitä onkin... Aina löytyy vika maailmasta - ei koskaan peilistä. Sitten on vielä nää fyysiset kivut, jotka tekee miehestä todella ärtyisen ja välillä jopa pelottavan aggressiivisen. Pahoina päivinä mies on todellinen energiasyöppö. Itse vain olen niin hullu, että unohdan hyvinä päivinä ne pahat ja jatkan vaan suhdetta. Ei pitäisi olla niin sinisilmäinen ja uskoa ihmisen vielä muuttuvan. Aina kumminkin vedetään matto jalkojen alta.