Oon aivan lOPPU henkisesti... en jaksa enää
Nyt ei tuu edes yhtään järkevää ajatusta.
Mies käyttäytyy niin törkeästi mua kohtaan ja pitää pelkkänä kynnysmattona. voi kun jaksais tehdä asialle jotain-
Jollei olis lapsia, en tiedä mitä tekisin. Välillä kun mies kiusaa oikein kunnolla, en sitten jaksa lastenkaan kanssa.
Kamalaa puhetta mutta koska tää on raastanu jo kauan, välillä melkein toivon että mies kuolisi. Pitäkää vaan mua hulluna ja kaikkea muuta mutten voi ajatuksilleni mitään.
Kommentit (17)
Suosittelen pikaisesti eroamista ennen kuin tilanne riistäytyy lopullisesti käsistä ja sinulle käy huonosti.
En tiiä onko miehellä mielenterveysongelmia. mun mielestä on mut sen omasta mielestä kaikki on hyvin. Mä voin mennä hoitoon jos musta sille tuntuu mut hällä ei oo mitään tarvetta. milläs aikuisen äijän väkisin raahaa ja vaikka raahais ei varmaan oo mitään hyötyä ellei halua ottaa mitään vastaan.
sanotaan ymäripyöreesti et lapsia on enemmän kuin 1 koska puhunki lapsista ja ikä on alle 10v
voi kun voisin teille selittää miksen vielä oikein voi lähteä. eikä se oo pelkkää selitystä. En vaan tiiä mistä enään pystyn ammentaan voimaa olla jonkin aikaa vielä.
Ryhdistäydy ja tee asialla jotain. Lapset kärsii tuollaisesta perhehelvetistä niin kuin sinäkin.
Tilaa aika sosiaalityöntekijälle perheneuvolaan niin saat henkistä tukea. Lisäksi pistä asuntohakemus vireille vaikka kaupunkisi vuokrataloyhtiöön.
Saisitko tukea sukulaisiltasi niin henkistä kuin tarvittaessa taloudellistakin.
Sosiaalityöntekijälle aika soskuun ja hakemus toimeentulotuesta jos sitä tarvitset + takuuvuokra uutta asuntoa varten jos sinulla ei ole suuria tuloja .
Asiat järjestyy kun nyt päätät erota tuosta sairaasta ihmisestä. Jos olisit ystäväni auttaisin ja tukisin sinua.
Voimia toivottaen - vaikean eron kokenut.
takuuvuokran sekä apua muutenkin soskusta.
Jos rahattomuus on esteenä niin rahatonkin voi erota ja pärjätä. Sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus antaa harkinnanvaraista toimeentulotukea tällaisissa poikkeustapauksissa.
Kelasta saat asumistuen jos sitä tarvitset. Olin erotessa äitiyslomalla ja minulla oli kaksi pientä lasta, joten tiedän että sinäkin tulet pärjäämään.
Jos elät väkivallan pelossa ja tunnet olevasi kynnysmatto, niin lähdet turvakotiin heti. Jos jaksat huomisaamuun, niin sitten silloin. Muista että tilanne on lapsillesi vielä pahempi nyt kuin sinulle.
Sehän täs eniten rassaakin.
kerron yhden, joka on pienin kaikista. kai tää on vähän inhottava teko, mut aion maksaa ensin autoni ja tehdä siihen tän vuoden ison huollon yskinollessa en enään pysty.
tulkoot toinenki. tänään just kyselin tutulta, jonka mies tekee toiminimellä rakennushommia et tulisko tänne tekeen taloo valmiiks. talo on aina vaan vaiheessa ja siitä sais enemmän mitä valmiimpi se olis. ei jäis niin paljoa velkoja. suhteessa siihen et tekis lisää eteenpäin ja paljonko siihen menee niin enemmän saa myydessä. Varsinki ku tavarat on valmiina odottamassa. Mies ei vaan viitti tehä just eilen sano ettei tee piruuttaankaan viiteen vuoteen yhtään mitään.
Olet näköjään kuitenkin aika vahva, sillä olet tehnyt noin hienot suunnitelmat. Tuo odotusaika on taatusti raastava, mutta järjestä samalla sinulle ja lapsillesi uutta asuntoa. Usko tai älä, mutta sulla on jossakin vielä voimaa.
olet " onnesi" ansainnut.
Jos minulla olisi tuo kuvaamasi tilanne mitä avauksessa sanoit että olet ihan loppu henkisesti, mies kiusaa jne. , olisi taloudelliset seikat täysin toisarvoisia.
Mun on pakko ajatella tulevaisuuttakin. sen takia koitan suunnitella niin ettei jouduttais elään kurjuudessa lasten kanssa loputtomiin. velkaa on vielä ihan tolkuttomasti. toivon että talon myynnillä pääsis ees + - nolla tilanteeseen.
ja sit kolmas asia: haluaisin löytää itelleni jonkin työ mikä voikin olla vaikeeta kun ei oo ammatti
Ja neljäs. oon sairastanu vakavasti kevään. nyt olis yksi leikkaus tulossa ja haluaisin sen ensin pois. jos kaikki menee taas ihan päin mäntyä niinku keväällä meni eli olin vuoteenomana melki kolme kuukautta niin tarvin lastenhoitoapua.
En keväällä saanu kodinhoitajaa ku viideksi kuudeksi osapäiväksi vaikka kävin tiukkoja keskusteluja johtajan kanssa. kun ei kuulemma oo antaa. Ja mä olin kaikkien leikkausten ja komplikaatioiden jälkeen sinä kunnossa etten sängystä päässy ku vessaan, hyvä ku sinnekään. Ei auttanu vaikka kahteen kertaan olin sairaalassa, en saanu lapsille hoitajaa kunnalta.
Vähän on usko mennyt kunnan tapaan hoitaa asioita.
noin henkilökohtaisten asioiden kertomisesta.
Miehesi saa tietää ja sitten oletkin tosi kusessa.
Äasken kirjoitin mun sairaudesta. Jos nyt lähden, mulla ei oo ketään hoitaan lapsia, ei ketään kun meen leikkaukseen.
Nyt on anoppi luvannu tulla auttaan mut jos lähen en pärjää lasten kanssa. Isänsä ei ota jos lähen joten lastenkotiinko ne joutuu? Jos tosiaan kaikki menee päin honkia uudestaan (mikä muuten on paljon mahdollista) niin mihin lapsetr joutuu useaksi viikoksi? Lapsilla on kuiteski hyvä mummu eli anoppi. Mut se ei tuu muualle hoitaan lapsia.
Kyllä mä ajattelen lapsiakin nyt tässä tilanteessa.
Se tietää et tilitän nyt tuntojani ja kerroin sille et oon kysyny tuttua tekeen taloa valmiiks. Oon myös sanonu ettiväni vuokra-asuntoa ja töitä. Reilu tunti sit sanoin meneväni mahdollisimman pian kattoon Lohjan läheltä kämppää. Eiköhän se tiiä kaiken sen mitä nyt kirjotanki.
Dramaattisia yksityiskohtia tippuu pikkuhiljaa....*repee*
Etsi puhelinluettelosta numero ja soita anonyymisti vaikka ensin johonkin auttavaan numeroon. Siellä osaavat seuvoa eteenpäin. Kuulostat siltä, että apua on saatava. Suruttaa.