Menee hermo 4-vuotiaan vinkujatytön kanssa!!

Voimia=) Joskus kyllä harmittaa isolla veellä, kun ei mitään näkyvää syytä vinkumiseen!

onneksi ei sentään vingu!

Mutta meidän kuopus oli ja on välillä vieläkin. Hän on nyt 5-vuotias. Muut tytöt eivät kitisseet ja vinkuneet juuri koskaan. Kärsivällisyyttähän tuo vaatii. Eniten meillä meinaa teinit hermostua " prinsessamme" kitinöihin.

Vaikka sisällä kiehuu. Tekisi mieli paiskata likka seinään.



Pitäisköhän näistä hetkistä ottaa videokuvaa, sekä tytöstä että itsestäni? Kun vauvakuume pääsee muutaman vuoden päästä yllättämään voisin miettiä asiaa videonpätkien avustuksella. Esikoinen ei mielestäni ollut enää 4-vuotiaana noin kova parkuja. Tämä on selkeästi sitkeämpi tapaus tämä plikka.



Saanko vielä kirota ennenkuin taas menen jatkamaan vanhemmuuden ihanuuden toimittamista? Kiitos. Stna, vttu ja prkl!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!





ap

Siinä tämä kasvatusneuvoja (en muista mikä oli koulutukseltaan) neuvoi, että et kuuntele ollenkaan vinkumista. Ilmoitat vaan, että kuuntelet sitten, kun puhut ilman vinkumista ja jatkat omia touhujasi.



Kokeilin tätä oman 3,5v vinkujan kanssa ja tehokas tuntuu olevan. Aluksi kesti pidempään ennen kuin puhui normaalisti, mutta nyt ei mene kauaakaan. Ja vinkuminen on vähentynyt huomattavasti.

Minä sanon aina meidän vinkujalle, ettei äiti kuule vinkunaa, puhu tavallisella äänellä. Yleensä toimii. Jos ei niin sitten parin varoituksen jälkeen arestiin. T O D E L L A rasittavaa kyllä toi vinkuminen.

Vierailija:

Siinä tämä kasvatusneuvoja (en muista mikä oli koulutukseltaan) neuvoi, että et kuuntele ollenkaan vinkumista. Ilmoitat vaan, että kuuntelet sitten, kun puhut ilman vinkumista ja jatkat omia touhujasi.

Arvaapa onko näin juuri toimittu AINA? Toistan satakaksi kertaa päivässä vaikkapa näin: " puhupa rauhallisesti ja vinkumatta, niin kuuntelen sinua. Äiti ei ymmärrä tuollaista puhetta" Ja annan kiitosta kun osaa hienosti vinkumatta kysyä apua vaikka olisi hermostumassa (esimerkiksi kun pikkuhousut/sukat/sukkahousut on huoooonooooostiiiii!).

Tämä meidän tapaus tuntuu olevan erityisen sitkeää sorttia. Jaksaa ulvoa vaikka kumpikaan meistä ei anna vinkujalle periksi.

Kiitos kolmonen kiroiluluvasta, lisää tulee; stnanvttujaprklnkettuhlvetaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh!!!!!!!

No niin, ja eikun iloisin mielin (grrrr) ulkoilemaan. Pikkupripmpsempssa sai selätettyä sukkahousut ja kiukkunsa toistaiseksi.

Mukavaa lauantai-päivää kaikille vinkutrinssien ja trinsenssojen äideille ja isille :)

ap