Onko ihmisiä, joita km ei hetkauta sen kummemmin?

kaikki ei miellä alkuraskaudessa että olis vauva mahassa.

Minulla oli varhainen keskenmeno viikolla 6 ja kyllähän se tietysti vähän kolahti, mutta parin päivän jälkeen olin taas töissä enkä ole tuota sen kummemmin sen jälkeen murehtinut. Tuota vauvaa ei ollut tarkoitettu syntyväksi, mitä sitä sen kummemmin pohtimaan.

Vierailija:

Itse sain keskenmenon n. vkolla 8-9, ja oli toivottu lapsi. Tottakai se tuntui pahalta, kun vuoto alkoi, mutta pystyin silti olemaan emäntänä veljelleni, joka oli kylässä, eikä siis tiennyt raskaudesta.



Pari päivää myöhemmin sikiö tuli ulos, ja kyllä siitä jo ihan niinkin varhaisessa vaiheessa näki, että ei ollut kaikki kohdallaan.



Töistä olin poissa yhden päivän, joka kului siihen, kun kävin sairaalassa keskenmenon jälkeen tarkistuttamassa, että kaikki oli poistunut ja verikokeissa.



Eli voin sanoa, että en ollut missään pahoittelujen ja sairasloman tarpeessa, tottakai olin alkupäivinä surullinen, ettei nyt voi sanoa, ettei ollenkaan hetkauttanut, mutta en nyt kovin järkyttynyt tms. ollut

Mulla oli sentään viikkoja ja olihan se toki surullista ja vaikea oli totutella ajatukseen etten enää ole raskaana. Mutta en minä sitä ole sen ihmeemmin miettinyt, sellaista nyt vaan sattuu eikä tuo ollut mitään järkyttävimpiä tapahtumia elämässäni. Mutta toki ihmiset kokee asiat eri tavalla.

Keskenmeno oli kivuton; vuosin vain tavallista runsaammin verta, vuodon mukana ei tullut klimppejä tms. vaikka olin rv:llä 7+4, kun vuoto alkoi.



Meillä on jo kaksi tervettä lasta; ajattelin vain siten, ettei se ollut nyt tarkoitettu - kaikella on aikansa ja paikkansa =).



Uusi yritys on päällä ;)

Viides ja kuudes raskaus päättyivät keskenmenoon, eka 8. viikolla, toka 12. viikolla (tuulimuna). Ei hetkauttanut kumpikaan oikeastaan yhtään, harmitti hetken, mutta sitten elämä jatkui ihan normaalina. En maininnut niistä kenellekään tutulle. Ekasta en käynyt edes lääkärissä, tokasta en käynyt jälkitarkastuksessa. Seuraava raskaus sujui hyvin alusta loppuun. Ehkä sitten olisin suhtautunut toisin, jos kyseessä olisi ollut kaksi ensimmäistä raskautta.

näin se vaan on, että elämä karaisee

Ja näiden jälkeen lähinnä ärsytti esim. miehen ylitunteellinen sisko, joka vouhotti ja väänsi itkua asiasta.

Jos jollekin tulee " keskenmeno" rv 4+1 niin eipä hetkauta (ellei ole hedelmöityshoidoissa tms lapsensaantiongelmainen).

Jos taas 8 lapsinen äiti saa keskenmenon rv 18 ja synnyttää kuolleen vauvan, niin kyllä kirpaisee.