Haluaisin kotisynnytyksen....

kotisynnytys onnistuu kyllä suomessakin, vaikka onkin harvinaisempaa täällä.



itse en haluaisi synnyttää kotona, tiedän ehkä liikaa mahdollisista komplikaatioista, tässä asiassa tieto lisää tuskaa=)

Tähän vain lyhyt kommentti: Itselläni ensimmäinen(kin) raskaus sujui aivan ongelmitta, mutta hyvin todennäköisesti sekä vauvalle että minulle olisi käynyt huonosti, jos olisin kotona synnyttänyt pelkkien kätilöiden varassa. Ikimaailmassa en haluaisi synnyttää kotona! Ainakin Helsingin Kätilöopistolla on aivan ihana Haikaranpesä-osasto, jossa tunnelma on ihan tarpeeksi kodinomainen, mutta pääpaino on turvallisessa synnytyksessä. Ei kannata riskeerata omaa eikä vauvan terveyttä/henkeä turhan takia!

käytännön kannalta mahdollista, eihän laki sitä kiellä. Kannattaa perehtyä aiheeseen, Suomessa ainakin Bebes myy aiheeseen liittyviä kirjoja.

Eihän synnytys kestä kuin jonkun tunnin ja jopa parissa päivässä voi päästä takaisin kotiin. Kyllä sen kestää, kun ajattelee, että vauvalla sekä äidillä on nopeasti apu käsillä.

itse suhtauduin myöskin myönteisesti ajatukseen kotisynnytyksestä, kun olin raskaana. Myös minulla raskaus sujui todella hyvin ja vaivoja oli tuskin nimeksikään. Kuitenkin, tämän yhden synnytyksen nyt kokeneena sitä tajuaa, kuinka moni juttu synnytyksessä olisi voinut mennä pieleen (vaikka oma synnytykseni sujuikin hyvin). Mutta ne tiukat hetket siinä, sitä jälkeenpäin alkaa valkenemaan, miten voimakkaasti synnytyksessä on läsnä sekä elämä että kuolema - hyvin menneessä synnytyksessäkin siis. Tarvitsin myös lääkkeellisiä apukeinoja, loppuvaiheessa todella tarvitsin sen kohdunkaulanpuudutteen, muuten en olisi jaksanut, kipu oli niin rajua. JA: olen tosi luomumyönteinen ihminen, sitä ei silti voi olla miettimättä, mitä sellaisen kivun kanssa olisin kotona tehnyt, vesiallas ajatuksenakin melkein naurattaa. (ja tarkennus: olin altaassa, mutta kun edettiin tositoimiin, ei allas minun kipujani ainakaan lievittänyt tarpeeksi.)

Se että raskaus on sujunut ongelmitta ei aina kuitenkaan kerro siitä miten synnytys menee. Ja aina ei tarvitse edes mitään " vakavaa" tapahtua, mutta kotona pienikin asia voi olla vakava kun taas sairaalassa asiat menee rutiinilla.

Esikoiseni oli kakannut lapsiveteen ja se oli vihreää ja sai sitä vedettyä keuhkoihinsa. Sinänsä aika yleistä, mutta kyllä siinä tarvitaan lastenlääkäri imemään hengitystiet puhtaaksi ja tarkkailu heti osastolle hengitysarvoista. Eli kotona tuo olisi ollut ehkä vakavampi juttu.



Muutenkin lapsen vointia on vaikea ilman laitteita seurata synnytyksen aikana.

Eli itse en kyllä ymmärrä, miksi jotkut haluavat kotisynnytyksen.

Tama loytyi netista:

What is the relative safety of homebirth compared with hospital birth? Ole Olsen, a researcher from the University of Copenhagen, recently examined several studies of planned homebirth backed up by a modern hospital system compared with planned hospital birth. A total of nearly 25,000 births from five different countries were studied.



The results: There was no difference in survival rates between the babies born at home and those born in the hospital. However, there were several significant differences between the two groups. Fewer medical interventions occurred in the homebirth group. Fewer home-born babies were born in poor condition. The homebirth mothers were less likely to have suffered lacerations during birth. They were less likely to have had their labors induced or augmented by medications or to have had cesarean sections, forceps or vacuum extractor deliveries. As for maternal deaths, there were none in either group.

On toki tosi, että hyvin harvoin kotisynnytyksessä esim. äiti kuolee. Suomessa ja yleensäkin pohjoismaissa äiti-ja lapsikuolleisuus on maailman pienin. Tilastollisia eroja ei varmasti näin pienissä ainoista saa, koska jos Suomessa vuodessa kuolee 3-4 äitiä synnytykseen eikä Tanskassa varmasti kuolee yhtään enempää ja vaikka kotisynnytyksiä olisi muutama tuhatkin vuodessa, niin ei niihin luultavasti mahdu yhtään ainutta äitikuolemaa. Ei ainakaan jos synnytys hoidetaan ammattilaisen läsnäollessa.



Eihän suurimassa osassa sairaalasynnytyksiäkään tarvita onneksi suurempaa lääketieteellistä puuttumista.

Mutta ehkä täällä Suomessa ollaan aika varovaisia ja konservatiiveja. Monissa muissa maissa suurin osa synnytyksistä hoidetaan rutiinisti sektiolla vaikka se voidaan tilastollisesti osoittaa " vaarallisemmaksi" kuin alatiesynnytys.



Suomessa on myös monin paikoin niin pitkät matkat sairaalaan ettei kotisynnytystä voisi varmasti turvallisesti harkita kuin suurimmissa kaupungeissa.



Synnytyssairaaloissa olisi varmasti paljon parantamisen varaa. Eli haikaranpesän tai tammisaaren kaltaisia paikkoja ja asenteita pitäisi kehittää entisestään. Sairaaloissa pitäisi olla mahdollisuus synnyttää " luomuna" , ilman että kokee painostusta mihinkään suuntaan. Paitsi silloin, jos äidin tai vauvan henki alkaa olla vaarassa.

Yhden kerran synnyttäneenä en muista synnytyksen kulkuun kovin paljon lääketieteellisesti vaikutetun. Vauvalla ei ollut pinniä päässä, sydänääniä toki kuunneltiin, mutta niitäkään ei muistaakseni koko aikaa. En ole mikään fanaattinen luomuihminen ja synnytyksessä olin mukana sillä asenteella, että se mitä tarvitaan otetaan, mutta jos ilman selvitään niin parempi. Ilokaasua hengittelin ja kohdunkaulapuudutuksen sain, siitä ei ollut mitään apua ja nyt toisen synnytyksen lähestyessä, olen ajatellut olla kokeilematta sitä.



Haluan kuitenkin synnyttää sairaalassa, koska jos jokin menee vikaan, apu voi olla äidin tai lapsen kannalta liian kaukana. Haluaisin kuitenkin mahdollisimman pian sairaalasta kotiin ja se onnistuu täälläkin parin tunnin päästä synnytyksestä, jos kaikki on kunnossa.



Olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja siitä, miksi synnyttää kotona eikä esim. kodinomaisella osastolla. Koska itsekin työskentelen sairaalassa, ei sairaala ole minulle missään määrin " pelottava" paikka. Enkä ole kokenut, että siellä joutuisi omasta päätösvallastaan luopumaan.

Lisään tuohon omaan aiempaan kommenttiini vielä sen, että en tosiaan haluaisi kotianikaan sellaiseen kuntoon, kuin mihin synnytystila sairaalassa joutuu! En muista yhtään, kuinka sottainen synnytyshuone oli synnytyksen jälkeen, mutta voin vain kuvitella...



Hannele9 rv 39+5

Eka raskaus sujui ihan ongelmitta, mutta huonosti olisi käynyt, jos olisin kotona synnyttänyt. Normaalisynnytyksessäkin voi tulla eteen yllättäviä tilanteita.



Suomessa on jonkin verran kotisynnytyksiä, mutta harvinaista se on. Tässä kesällä kohistiin kotisynnytyksessä kuolleista kaksosista, mutta se nyt oli tietysti ääritapaus.



Hollannissa käsittääkseni kotisynnytykset ovat tavallisia, mutta synnytyksen aikana on ambulanssi valmiina kiidättämään sairaalaan, jos on tarvis. Siitä huolimatta lapsikuolleisuusluvut ovat Länsi-Euroopan korkeimpia.



En kyllä ymmärrä, miksi riskeerata tuollaisella asialla. Pääseehän sieltä sairaalasta vaikka heti synnytyksen jälkeen pois, jos haluaa.

Mistä lie olet lainannut tekstin, mutta minä en sitä usko alkuunkaan. Kyllä 25 tuhanteen synnytykseen mahtuu komplikaatioita, joita ei kotona voida hoitaa.

itse en ikimaailmassa haluaisi kotisynnytystä.



Toinen raskauteni eteni täysin normaalisti viikoille 33+1, jolloin sitten lapsivedet menivät aivan yllättäen ja vauva syntyi vajaan neljän tunnin kuluttua rytinällä. Heti synnytyksen jälkeen oli todella kriittiset hetket, ja vauva olisi menehtynyt ihan varmasti jo jos olisimme olleet muualla kuin NKL:lla... Todella sekunneista oli kyse. Ja reilu kolme kuukautta vauva oli sairaalassa, niistä reilu 2kk teholla.

Nyt kotona suureksi onneksi 5,5kk ihana poika.



Eli en missään nimessä liputa kotisynnytyksen puolesta. Ellei sitten tietoisesti halua ottaa sitä riskiä, että jokin meneekin yllättäen pieleen, sillä se riski on AINA olemassa, oli raskaus sitten edennyt miten hyvin ja normaalisti tahansa. Onneksi tietysti suurin osa raskauksista ja synnytyksistä sujuvatkin hyvin, mutta itse en voisi elää sen tiedon kanssa että omalla valinnallani aiheuttaisin vauvan kuoleman.

Ehkä mielipiteeni on vähän jyrkkä, mutta totuus on että meillä ei toista lasta olisi elossa, ellei olisi ollut käytössä maamme huipputekniikkaa ja osaamista heti ensi sekunneista lähtien.

Mutta pakko sanoa, että oman kokemuksen jälkeen en mistään hinnasta suostuisi synnyttämään kotona.

Esikoisen koko raskausaika meni hyvin. Synnytyskin meni hienosti, tosin kipu oli melkoista, ei sitä etukäteen osannut kuvitellakaan. Ilman epiduraalia olisi varmaankin loppuvaiheessa taju lähtenyt silkan kivun takia. (Meinasi mennä jo ennen epin laittoa...)

Pian synnytyksen jälkeen kätilö pani merkille, että pojan hengitys hieman rohisi (minä en kyllä huomannut mitään kummallista) ja alkoi antaa happea vauvalle ja seurata mittarilla hapetusastetta. Huonommaksi tilanne meni koko ajan ja lastenlääkäri otti pojan osastolle happikaappiin ja aloitti antibiootin, mutta vauvan tila huononi tosi nopsaan ja hän joutui sitten Lastenklinikan teholle.

Pointti tässä on se, että ikinä ei oltais kotona huomattu ajoissa, että jotain on vialla ja muutamassa tunnissa tilanne meni tosi pahaksi. Kotisynnytys jos olisi ollut, tuskin meillä poikaa nyt olisi.

Tämän toisen kanssa olen saanut käskyn mennä sairaalaan heti, kun edes vähääkään tuntuu siltä, että synnytys alkaa, jotta ehtivät aloittaa antibioottitipan ajoissa.



Tuutupii rv 34+0

Onko kyse jostain sairaalakammosta vai miksi sairaalaan synnyttämään meno tuntuu vastenmieliseltä? Itseni on vaikea ymmärtää, mikä on sellainen seikka, että se menee syntyvän lapsen ja oman turvallisuuden edelle, kun oikeasti voi olla molempien hengestä kyse.

Ekassa synnytyksessä olis vammautunut lapsi hapenpuutteessa ja toisessa olisi kuollut äiti verenhukkaan (5 litraa). Olen iloinen että lääketiede on kehittynyt niin pitkälle että olemme kaikki hengissä.



Meidänkin kotimaassa kotisynnytys on mahdollinen, mutta ei tullut mieleenikään, vaikka molemmat raskaudet sujuivat tosi mallikkaasti.



Tosi hilpeä taskalaistutkimus: miksiköhän kotisynnytyksissä on vähemmän medicaaleja juttuja? Ettei vaan olisi syynä se ettei ole lääkäriä paikalla? :-D Ongelma- ja riskiraskaudet ovat jo ohjautuneet sairaalaahoitoon, joten nekään eivät ole tilastoja sotkemassa. Eikä lapsen tai äidin kuolema ole ainoa tekijä, mihin tuijottaa tilastoissa. Kertoiko tutkimus vammautumisista, traumoista ym?



Kun riski kuitenkin on olemassa, miksi sellaisen ottaa?

Vaikka riski on pieni, seuraukset ovat sitäkin raastavampia.

Tästä on olemassa tutkimuksia. En ala kinaamaan, mutta olen itse sitä mieltä että Suomessakin pitäisi olla äideillä valinnanvapaus synnytyspaikkansa suhteen. Jotenkin täällä tulee aina esille sellainen oletus että jos synnytetään kotona niin kotona ollaan sitten vaikka mitä tapahtuisi. Näin ei tietenkään ole vaan ammattitaitoinen kätilö kyllä tietää milloin on syytä lähteä sairaalaan. Ja kotonahan synnytetään vain normaaliaikaisia vauvoja jne., eikä mitään perätilakaksosia kuten tässä tapauksessa, jossa vauvat olivat menehtyneet.



Kakkoseni piti syntyä suunnitellusti kotona, mutta kätilöni ei päässyt paikalle ja jouduin sitten lähtemään sairaalaan. Toivon että 3.lapsemme saisi syntyä kotona. Täällä on taannoinkin ollut näitä keskusteluja ja aina se menee niin että muut teilaavat homman täysin. Turha oikeastaan edes yrittää saada aiheesta täällä keskustelua vaan kannattaa ottaa yhteyttä Aktiivinen synnytys ry:n. Vuokraavat esim. doppleria, altaita ja jakkaraa, myös yhdistyksen kirjastosta voi lainata aiheesta kirjallisuutta ja videoita.

eikö edellä ole tullut esiin jo monta ongelmitta sujunutta raskautta, joissa siitä huolimatta olisi synnytyksen aikana tai sen jälkeen käynyt todella kohtalokkaasti kotioloissa?? On moraalitonta väittää, että kotisynnytyksessä ei olisi enempää riskejä kuin sairaalasynnytyksessä, kun näin ei kerran ole! Ymmärrän kyllä, että kokenut kätilö osaa tilata ambulanssin paikalle ajoissa, mutta lähteä siinä sitten roudautumaan sairaalaan kesken kaiken kipujen ym. ongelmien kanssa... Ei kuulosta tarpeeksi houkuttelevalta minusta. Kyllä synnytys on mielestäni aivan tarpeeksi aktiivinen tapahtuma sairaalassakin! Ja oikeasti: mitä kotona synnyttämisellä voitetaan?

Oma normaaliraskauteni ja normaalisynnytykseni päätteeksi vuosin yhtäkkiä yllättävän paljon verta. Ei sitä olisi voinut mistään ennakoida. Ja aika usein kuulee tarinoita, joissa normaalisynnytyksessä vauvan sydänäänet ovat yhtäkkiä romahtaneet ja sitten ollaankin samantien leikkaussalissa. Oikeasti: mikä on se syy, että ottaa riski? Ei kai synnyttämisen pidä olla mitään elämysmatkailua, vaan tärkeintä on sekä lapsen että äidin terveys?

Aasa:

Jotenkin täällä tulee aina esille sellainen oletus että jos synnytetään kotona niin kotona ollaan sitten vaikka mitä tapahtuisi. Näin ei tietenkään ole vaan ammattitaitoinen kätilö kyllä tietää milloin on syytä lähteä sairaalaan. .

voisi puolestani synnyttääkin kotona. Ja varmasti usein kaikki sujuisikin hyvin. Mutta kun sitä EI MITENKÄÄN voi tietää, tapahtuuko jotain yllättävää yhtäkkiä, eikä sitten sairaalahoitoon ehditäkään ajoissa. Mitäs sitten? Toivottavasti silloin äiti myös pystyy hyväksymään sen asian. Että se itse kotisynnytys on kaikissa tapauksissa se tärkein seikka, ei se pystytäänkö esim. vauvan henki pelastamaan vai ei.

Jos vaikka vauva ei saa henkeä ollenkaan kun syntyy, ja tätä asiaa ei ole voitu etukäteen tietää, ehtiikö siinä kohtaa apu tarpeeksi nopeasti perille? Ei ehdi. Jos tämän on valmis hyväksymään, niin siitä vaan kotona synnyttämään, mutta aika vahva ihminen saa olla etteikö siitä oma elämä järkkyisi lopullisesti.

Olisin itse halunnut synnyttää kotona, koska ajattelin, että synnytys sujuu parhaiten tutussa ja rauhallisessa ympristössä. Paikkakunnaltani on kuitenkin niin pitkä matka sairaalaan, että kätilöt ja lääkärit eivät halunneet ottaa sellaista vastuuta ja ymmärrän sen kyllä. Olen synnyttänyt kaksi lasta eri sairaaloissa ja uskoisin, että molemmat synnytykset olisivat onnistuneet kotonakin, jos apunani olisi ollut kätilö.

Ensimmäisessä synnytyksessäni sairaalassa kätilö ei vaivautunut tukemaan minua millään tavalla, kävi vain katsomassa että milloin hänen on pakko ryhtyä töihin. Unohdin kaikki hengitys- ja liikkumispäätökseni ja kätilö päin vastoin kannustikin minua olemaan paikallaan sängyssä. Tarvitsin sitten epiduraalin jonka jälkeen synnytys sujui ongelmitta. Paitsi että jälkikäteismielikuvani on, että kätilö leikkasi melko ronskisti minua auki. Leikkaushaavan paraneminen kestikin kauan.

Toisessa synnytyksessäni olin vesialtaassa lähes loppuun asti. Se auttoi minua valtavasti. Kätilö ei tälläkään kertaa ollut paikalla ennen kuin oli pakko ja silloinkin hän ainoastaan haki lääkärin antamaan kohdunkaulan puudutuksen. Sen jälkeen lapsi melkein tipahti lattialle, joten ilmankin olisin voinut pärjätä.

Vaikka käytin kivunlievitystä molemmilla kerroilla, ajattelen silti, että synnytykset olisivat sujuneet varmaan hyvin kotonakin, mikäli olisin saanut kätilön, joka olisi työskennellyt kanssani.



Varmasti Suomessa on kotisynnytys vieläkin enemmän pannassa tämän juuri sattuneen kaksosten kotisynnytyskuoleman takia. Kaksosia tai riskisynnytystä en missään tapauksessa lähtisi yrittämään kotona, mutta en ymmärrä miksi ongelmaton raskaus ei voisi päättyä onnistuneeseen kotisynnytykseen. Pistä hakusanaksi Aktiivinen synnytys ry. ja katso mitä mieltä he ovat, mikäli olet edelleen kiinnostunut.