2-vuotiaan nukahtaminen/nukuttaminen
Voi helv... näitä meidän iltoja.
Talossa on 2-vuotiaan lisäksi 3 kk vanha itkuinen vauva ja esikoisen nukuttamisesta on tullut todellista painajaista. Tarvitsen todella neuvoja ja tukea.
Ennen vauvan syntymää kaikki meni suhteellisen helposti, ensin iltapuuro, sitten katsotaan vähän teletappeja (ehkä noin 20 min. ), sitten tehdään iltatoimet ja sitten luetaan pojan itse valitsema kirja ja sitten omaan sänkyyn. Meillä on ollut tapana istua pojan sängyllä siihen saakka kunnes poika nukahtaa. No mutta eipä nukahda enää!! Pahimmillaan nukuttaminen kestää toista tuntia, poika pyörii sängyssään, sitten pyydetään vettä, sitten revitään tyynynpäällinen ja pussilakana pois, sitten hypitään sängystä pois tai muuten vaan huudetaan ja mesotaan. Ja ei auta kiellot ei. Kun poika nousee sängystään, laitan hänet takaisin ja se on pojan mielestä tosi hauskaa kun äiti laittaa sänkyyn. Tästä poika yleensä innostuu ja hän nousee uudestaan sängystä jolloin äiti taas nostaa pojan takaisin sänkyyn. Tätä saa tehdä niin kauan kuin jaksaa, poika siihen ei väsy, kokeltu on.
Jos koitan olla huomiomatta pojan sängystä karkaamista, niin poika menee touhuamaan, yleensä jotain kiellettyä, vaikka sitten meidän sängylle hyppimään.
Tiedän, että ollaan opetetttu poika nukahtamaan siten, että toinen meistä on siinä vieressä, mutta kun aikaisemmin nukuttamisessa meni se max puoli tuntia, niin en nähnyt siinä ongelmaa.
Tässä on lyhyen ajan sisään jäänyt tutti pois ja vauva tullut taloon, mutta tilannetta on kestänyt jo kuukausia eikä loppua tunnu näkyvän. Mikä ihme avuksi? Meillä päiväunet nukutaan klo 12-14 ja yöunia nukutaan 21-7, nyt on kyllä mennyt 22-7 koska tunti menee nukuttamiseen. Onko tuossa liikaa unta vai kuinka?
Eilen hermostuin tilanteeseen totaalisesti kun vauva kitisi sylissäni ja poika vaan temppuili sängyssään. Uhkasin pojalle, että jos hän ei rauhoitu, lähden pois. Ja eipä tietenkään rauhoittunut, joten laitoin oven kiinni ja lähdin vaihtamaan vauvalle vaippaa jolloin poika porasi ihan älyttömästi. Huuteli äitiä ihan epätoivoisena meidän sängyssä. Sitten menin pojan luo, laitoin hänet sänkyyn ja sinne sitten nukahti hetkessä. Tuntui kuitenkin tosi pahalta pelotella poikaa pois lähtemisellä ja sitten vielä mennä pois.( poika ei varmaan tiennyt että olin viereisessä pesuhuoneessa)
Mitä tässä voi tehdä? Ihanteellista olisi se, että poika nukahtaisi itse omaan sänkyynsä ilman että siinä päivystetään vieressä, mutta sekin auttaisi jos rauhoittuisi nopeammin nukkumaan.
Olen ajatellut, että villitseekö tuo videon katselu poikaa, kun yleensä kahdeksan jälkeen hän on tosi väsynyt. Toisaalta teletapit on sellaista aika lällyä kamaa ja poika osaa videot ulkoa joten siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Ja sen jälkeen kuitenkin luetaan kirja jolloin poika yleensä rauhoittuu.
Tilannetta ei auta vauva joka iltaisin itkeskelee ja jota täytyy kanniskella ja imettää aika tiheään.
Kellään neuvoja??
Kommentit (6)
Ilmeisesti tuossa iässä pitää kokeilla jotain rajojakin. Niin meilläkin.
Esikoinen oli ihan mahdoton. Hänelle tehtiin sitten sitä sänkyyn palauttamista. Esikoiselle se olikin kohtuullisen helppoa perustella, hän kun osasi puhua hyvin ja myös tingata vastaan. Kuopus ei vielä puhu, ymmärtää kyllä. Mutta perustelujen tekeminen on vaikeampaa, kun hän ei osaa kysellä asioita. En siis varmaankaan osaa perustella oikein.
Esikoiselle teimme niin, että palautimme aina sänkyyn. Jos hän huusi jotain huoneestaan, huusimme takaisin tyyliin: äiti tiskaa, silittää, siivoaa. Tai pelkästään, äiti on täällä.
Kuopukselle ei voi oikein huudella takaisin, sillä esikoinen heräisi sitten siihen meidän huuteluun. Kumma kyllä hän pystyy nukkumaan, vaikka kuopus huutaisi ;-) Mutta jos vanhemmat korottaa ääntä vähääkään, hän herää.
Kuopus oli ennen ns. helppo nukutettava. Hänet vain vietiin sänkyyn ja hän nukahti iltasadun jälkeen. Mutta kaksivuotissyntymäpäivän alla hänen kohdallaan tapahtui muutos. Enää hän ei nukahdakaan tosta noin vain. Meillä on nyt ollu se käytäntö, että hänen vierellään istutaan n. 10-15 minuuttia. Ellei hän nukahda sinä aikana, lähdetään pois ja sanotaan, että nyt käyn pesemässä hampaat tms. Ja jossain vaiheessa huoneeseen mennään takaisin. Sitten taas 10 min päästä pois, vaikka tiskaamaan tms. Joskus kuopus nukahtaa ihan tuossa ekan poissaolon aikana, joskus huutelee tai karjuu sieltä. Harvemmin tarvii tuon pitempään " temppuilla" . Minulle nukahtaa huonommin kuin isälleen...
meidän tilanteesta, kun kaksivuotiaalla lapsella on kaksi kotia ja kolme eri nukuttajaa.
Meillä lähivanhempien kotona nukkumaanmeno on ollut melko helppoa (kop kop), jopa tutin lähtemisen jälkeen. Lauletaan tai luetaan noin kymmenen minuuttia, sitten lähdetään pois huoneesta ja lapsi jää sinne nukahtamaan itsekseen. Välillä jos huutelee meitä niin vastataan että " mamma tiskaa" tai " äiti siivoaa" tmv.
Isänsä luona, tai jos isä sattuu olemaan meillä käymässä nukkumaanmenoaikaan tai ollaan samalla mökillä tmv. meno on aivan erilaista. Päiväunille nukuttamisessa saattaa mennä puolitoista tuntia, yöunillekin yli tunti.
Tämä johtuu meidän analyysimme mukaan siitä, että isä on nk. " pomppivaa tyyppiä" eli suostuu siihen, että lapsi tulee pois sängystä, vaihtaa nukkumapaikkaa koko ajan (" isin sänkyyn! omaan sänkyyn!" jne..), komentaa missä isä saa milloinkin istua tai maata, vaatii laulamaan kymmeniä erilaisia tuutulauluja..
Ollaan yritetty sanoa, että helpommalla pääsisi kun ei antaisi lapsen määrätä, ja on isä myös yrittänyt lopettaa " täyden palvelun nukutuspakettia" , mutta huonolla menestyksellä. Kohta uhmaikäinen kaksivuotias kun jaksaa kyllä huutaa sitten oikein pohjanmaan kautta, jos saavutetuista eduista yritetään tinkiä, ja isällään on pehmeä kohta siinä, missä pitäisi olla järjestelmällisyys ja johdonmukaisuuskeskus.. ;)
Toistaiseksi lapsi on hyvin sopeutunut siihen, että eri paikoissa on eri systeemit ja että meillä ei suostuta samaan ruljanssiin kuin isällä. Myös päiväkodissa on mennyt ihan hyvin nukkumaan ilman suurempia venkoiluja.
Eli muuta neuvoa en osaa antaa kuin että teidän on jotenkin saatava lapsi suostumaan uudenlaiseen nukutussysteemiin, mikä voi vaatia tosi tiukkaa otetta - saavutetuista eduista ei tuossa iässä, eikä varmaan muutenkaan, nurinoitta tingitä..
esikoinen oli aina helppo...häntä nukutettiin kyllä, ei tykännyt saduista ym. niin yleensä istuttiin ja paijattiin n. puoli tuntia...jos ei nukahtanut niin " äiti menee käymään pissalla" ja jää yleensä sille tielleen....
hyvin toimi, pojalla oli aina sama " turvalelu" mukana, tämä kyseinen pikkuauto oli sellainen että ajeli makuulla pää tyynyssä hetken ja nukahti aina pikkuauto kädessä....
auto on muuten edelleen! poika nyt kolme ja puoli...
kuopus oli myös ihana niin pitkään kun oli pinnasängyssä, nukahti itsekseen tutin kanssa. nyt 1v8kk ei pysy sekuntiakaan sängyssä jos siitä viereltä lähtee ennenkuin hän nukahtaa, ja tässä menee päivästä riippuen 20min-2h... aivan järkyttävää....mutta minkäs teen, helppohan se on olla kova eikä juosta takaisin sänkyyn laittamaan, mutta se meinaa sitten sitä että tehdään kaikkea luvatonta....
melkein toivoisin että huutaisi tms. kunhan edes pysyisi vaikka päällään seisten sängyssä....!
Meillä nukahtaminen/nukuttaminen helpottui kyllä huomattavasti, kun poika jätti päiväunet pois (n.2v3kk iässä). Sitä ennen meilläkin homma kesti helposti tunnin! Poika kyllä pysyi sängyssä, mutta vieressä piti olla... huoh. Edelleen kyllä ollaan vieressä, mutta nyt poika on niin väsynyt iltaisin, että nukahtaa nopeasti, eikä se haittaa vaikka sen ajan siellä vieressä onkin.
Joten jospa sitä unta voisi teilläkin jostain päin vähän vähentää..?
mietin kuin muutkin, auttaisiko päiväunien poisjättö? Olisi ainakin väsyneempi illalla ja nukahtaminen tapahtuisi varmasti nopeasti.
Meillä oli ihan samanlaista hurlumheita kun teillä viime kesästä asti jolloin tyttömme oli 2,5 ja osasi vaatia meitä vierelleen. Ennen sitä oli nukahtanut itsekseen. Sitten meilläkin meni nukutussessiot tunniksi jne. Sitten piti ottaa vaan tiukka linja, kerran sai vettä mutta sitten palvelu loppui. Yövaipan poisjättö, tutista luopuminen ja veljen syntymä tottakai aiheuttivat varmasti vaikeuksia nukahtaa. Sitten tuli mielikuvitus joka sai pelkäämään kaikkia mörköjä.
Mä sitten otin kasvatusopukset avuksi ja siellä oli pari ihan hyvää vinkkiä. Eka oli tarrakokeilu eli aina kun nukahti itsekseen iltasadun jälkeen niin että vanhemmat oli olkkarissa, sai aamulla tarran listalleen. Kun tarroja oli esim. kymmenen kasassa sai jotain todella kivaa. Meillä se oli uimahallireissu äidin kanssa kun ei ollut aiemmin käynyt. Tarrat menettivät tosin muutaman yön jälkeen tehonsa joten siitä ei ollut meille samanlaista apua kuin potalle opettelemisessa, siinä se toimi hienosti!
Toinen vinkki oli se että iltasadun jälkeen jätämme yövalon päälle ja jäämme oven suuhun istumaan tietokoneelle tai lukemaan lehteä niin että lapsi näkee meidät ja on turvallinen olo. Muutamia kertoja joutuu sanomaan että simmut kiinni, mutta nukahtaa aika pian siihen. Nyt kun tätä olemme jatkaneet muutaman kuukauden, olemme päässeet jos siihen asti että nukahtaa itsekseen ovi auki niin että olemme olkkarissa. Saas nähdä kauanko tätä iloa kestää! Mutta kannattanee kokeilla?
Sen huomaan myös että voisi äiti ja isä sopia samoista sanakäänteistä jota käytetään että ei yritä vedättää toista. Meillä ainakin isän kanssa menee pidempään kun hän jää neuvottelemaan. Minun kohdalla riittää usein se että sanon jämäkästi hyvää yötä, nyt nukutaan. Ja se toimii myös kun sanon että jos huutelet, pikkuveli herää ja äiti joutuu menemään sinne. Kehuminen auttaa tietty myös meillä.
Tsemppiä, tuo on vaikea ikä kun on niin paljon uuttakin! Niin ja vielä yks juttu, jossain sanottiin että jos lapsi ei saa tarpeeksi huomiota päivällä, ottaa se sen sitten nukkumaanmennessä. Mä ainakin koin tästä piston kun veli syntyi. Eli voi olla ihan sitäkin että ei vaan saa saman verran huomiota enää kuin aikaisemmin. Jos vaikka yrittäis yhden kirjan lisää lukea päivällä tms...;)
Meilläkin on nukkumaanmeno vaikeutunut huomattavasti aikaisemmasta, poika on nyt 2 v 2 kk. Ennen nukahti samantien omaan sänkyynsä, nyt haluaa milloin potalle, milloin maitoa, vettä, äitiä, ihan mitä vaan.
Eilen jouduin jossain vaiheessa ilmoittamaan kylmästi, että äiti menee nyt alakertaan ja tulee vaan, jos on todellinen hätä. Menin saunaan ja koitin olla välittämättä protestihuudosta. Vaikeaa oli, huuto loppui 20 minuutissa. Mutta jos tuohon leikkiin haluaa ryhtyä eli suostuu pompoteltavaksi, lapsi ei saa riittävästi unta (pitää herätä aamulla päiväkotiin) ja äidin ns. oma aika illalla (lue paikkojen siistiminen, pyykkihuolto jne) jää pois.
Katsotaan, mitä tuleman pitää.