Jos kuolet ennen miestäsi miten olet järjestänyt asiat? Onko sulla testamentti vai

On testamentti ja avioehto, mutta lapset ne perii silti mun omaisuuden ihan kuin testamenttia tai avioehtoa ei olisi (ne testamentin kiemurat on vain hienosäätöä siis). Miehelle jää oikeus jäädä yhteiseen kotiin (ellei hänen omaisuudessaan ole muuta kodiksi sopivaa), kuten leskellä nyt yleensäkin.

Ei siis ole testamenttia, ei avioehtoa. Naimisissa olemme, en ole perehtynyt mitä toisen kuollessa tapahtuu.

Tai ehkä sit kun äitin kuolee, on minulla asuntokin, jota voi periä.

Mies ei peri mua milläänlailla.

No eihän se mitään välttämätöntä ole ja yleensä ydinperheessä asiat menee suht ok.



Eron suhteen olisin enemmänkin huolissani - aika helposti tulee epäoikeudenmukaisia tilanteita, jos vaikka toinen on perinyt vanhempansa ja sitten erotaan, jolloin toisen perinnöt menee osituksen piiriin ja toisen ei.

Ollaan naimisissa, ei entisiä puolisoita, yksi lapsi, mulla ei sisaruksia. Ei ole ollut tarvetta testamentille tai avioehdolle.

ja mies edunsaajana. Sama toisin päin. Pankissa ei ole muuta kuin velkaa, joten lapsen aion yrittää saada sivuutetuksi perillisenä, ainakin nykytilanteessa. Oliko se mahdollista? Vai oliko se niin että kuoleman sattuessa perillisen pitää itse olla ottamatta perintö vastaan?

Eli jos normaalisti pariskunta on avioliitossa ja on lapsia ja toinen kuolee, puolet omaisuudesta siirtyy lapsille. Eli autosta puolet, talosta puolet jne..



Mutta kun on tehtynä se hallinnnonjakotestamentti, puolisosi kuoltua sinulla on oikeus kaikkeen omaisuuteen. Ja vasta sinunkin kuoltuasi lapset saavat mitä jäljellä on.



Me päätettiin tehdä tuollainen sopimus varalta, niin on mahdollisesti sitten helpompi 'hallita' omaisuutta, kun ei kaikkiin tarvita myös jonkun lastenedunvalvojan lupaa tms...

Olemme toistemme edunsaajina. Plus henkivakuutukset molemmilla.

tai mitään mitä jäis jäljelle kun kuolen. Kaikki on arvotonta krääsää.

Eli jos normaalisti pariskunta on avioliitossa ja on lapsia ja toinen kuolee, puolet omaisuudesta siirtyy lapsille. Eli autosta puolet, talosta puolet jne..

Mutta kun on tehtynä se hallinnnonjakotestamentti, puolisosi kuoltua sinulla on oikeus kaikkeen omaisuuteen. Ja vasta sinunkin kuoltuasi lapset saavat mitä jäljellä on.

Me päätettiin tehdä tuollainen sopimus varalta, niin on mahdollisesti sitten helpompi 'hallita' omaisuutta, kun ei kaikkiin tarvita myös jonkun lastenedunvalvojan lupaa tms...

Onhan testamenttinne lakimiehen tekemä? Jos näin on, ota häneen vielä yhteyttä ja pyydä selvittämään se sinulle tarkemmin. Tuossa tekstissäsi on jo niin monta väärinkäsitystä, että en ala niitä tässä oikomaan, mutta kannattaa ilman muuta selventää käsitteet ja asioiden merkitys kunnolla, ettei tule yllätyksiä!! Jos testamentti on itse tehty, ota yhteys vaikkapa asianajajaan ja hoida asia kuntoon. Väärinkäsitys voi tulla lopuksi todella kalliiksi ja mutkistaa asioita.

Eli jos normaalisti pariskunta on avioliitossa ja on lapsia ja toinen kuolee, puolet omaisuudesta siirtyy lapsille. Eli autosta puolet, talosta puolet jne..

Mutta kun on tehtynä se hallinnnonjakotestamentti, puolisosi kuoltua sinulla on oikeus kaikkeen omaisuuteen. Ja vasta sinunkin kuoltuasi lapset saavat mitä jäljellä on.

Me päätettiin tehdä tuollainen sopimus varalta, niin on mahdollisesti sitten helpompi 'hallita' omaisuutta, kun ei kaikkiin tarvita myös jonkun lastenedunvalvojan lupaa tms...

Nyt kuule sulla on aika puutteelliset tiedot. Se ei todellakaan mene noin.....

***

Meillä henkivakuutus pariturvana, lisäksi avioehtosopimus.

Ihan sen takia vaan, että asioita on helpompi hoitaa sen jälkeen. Meillä tilanne oli se, että isäni kuoli( yllättäin), olivat äidin kanssa naimisissa. Mitään testamentteja yms. ei ollut ja kaikesta meni puolet meille lapsille. Jopa yhteisestä pankkitilistä jne.. ja jokaiseen lappuun ja lippuun piti allekirjoitella nimiä ja lähetellä niitä ympäri Suomena meidän lasten välillä. Eli äiti tarvitsi kaikkien asoiden hoitoon luvan meiltä lapsilta. Ei siinä, tullaan kaikki sisarukset hyvin juttuun ja kaikki toimi hyvin.. tuntui vaan pahalta esim. se pankkitilin tyhjennys, heidän yhteisiä rahojahan siellä oli ja kaikki se muu. . Äiti on kuitenkin vasta 50 vuotias. Asioiden sujuvuuden takia kannattaa tehdä selvät kuviot asioista.. se paperiviidakko on melkoinen vaikka on aikuisia kaikki lapset, saati sitten jos ovat alaikäisiä...

Eli jos toinen kuolee niin velatonta omaisuutta on. Rintaperilliset tietysti saavat mitä kuuluu, sitten kun sen aika on. Asuminen kuitenkin turvattu.

Naimisissa ollaan. Meillä on keskinäinen henkivakuutus, joka kattaa asuntolainan ja jää ylikin. mitään huomattavia perintöjä ei ole tulossa (okt molemmilta puolilta ja muitakin jakajia on). Lapset perivät sen kuolleen, asumisoikeuds jää lekskelle, vaikka itse ainakin hankkisin helpommin huollettavan asunnon, jos mies kuolisi.

perintönsä avio-oikeuden ulkopuolelle. :) Miksi jättää raha-asiat toisten riideltäviksi, kun ne voi hoitaa asiallisestikin ja osoittaa perintö juuri sinne ja heille, kelle se on tarkoitettukin.

Eron suhteen olisin enemmänkin huolissani - aika helposti tulee epäoikeudenmukaisia tilanteita, jos vaikka toinen on perinyt vanhempansa ja sitten erotaan, jolloin toisen perinnöt menee osituksen piiriin ja toisen ei.

että rintaperilliset eivät peri mitään ennen kuin toinenkin pariskunnasta (tässä tapauksessa mieheni) on kuollut. Näin olemme suojanneet lesken oikeudet, mikäli joku lapsistamme kasvaisi vinoon ja ryhtyisi ahneeksi.

kuolemantapauksessa avio-oikeus toteutuu. Meillä omaisuuden epäsuhta on kuitenkin sen verran suuri että jos minä kuolen niin eiköhän melkein kaikki mitä mulla on, mene lapsille.

Meillä on yhteisiä lapsia, jotka perivät, ja vanhemmillani on testamentti jossa rajaavat lastensa aviopuolisot perinnöstä.

Jos toinen kuolee, toinen saa siis hallita hänen omaisuuttaan, esim. autoa ja osakkeita, ja käyttää omaisuuden tuotot. Omistusoikeus siirtyy luonnollisesti lapsille, kuten aina.



Lisäksi molemmilla on henkivakuutukset, joissa edunsaajana ovat tasaerin lapset ja puoliso.

että rintaperilliset eivät peri mitään ennen kuin toinenkin pariskunnasta (tässä tapauksessa mieheni) on kuollut. Näin olemme suojanneet lesken oikeudet, mikäli joku lapsistamme kasvaisi vinoon ja ryhtyisi ahneeksi.