Lue keskustelun säännöt.
Minä väitän, että avioero on käytännössä aina lapselle huono asia.
01.08.2007 |
Huolimatta siitä, että lapselle voi olla parempi, että perhe hajoaa, niin avioero aiheuttaa lapselle lukuisia erilaisia vaikeuksia loppuelämäksi. Tiedän mistä puhun, koska olen itse eroperheestä. Minä ajattelin vuosia, että olipa hyvä kun vanhempani erosivat, mutta vasta aikuisena uskallan katsoa totuutta silmiin. Mitä hyvää siinä on?
Lapsuuden ydinperhe meni. Lapsuudenkodin merkitys perheen paikkana meni. Lopulta talokin myytiin. Yhteiset juhlapyhät perheen kesken ovat historiaa. Sukujuhlat ovat historiaa. Monet sukulaiset isän ja äidin puolelta eivät mahdu saman tilaan. Minne menen jouluisin, tai missä vietän pääsiäisen? Joudun luopumaan häistä sukulaisten sopeutumattomuuden takia ja menen maistraatissa naimisiin. Isälle en voi enää jakaa äidin asioita enkä äidille isän asioita. Sukuuni on tullut isäpuoli ja äitipuoli ja heidän sukunsa, jota en tahtoisi.
Jne jne. Olen haavoittunut niin monella tasolla ja niiin syvästi, että olen tullut tulokseen: avioero vaurioittaa lapsen pysyvästi ja lopullisesti.
Kommentit (27)
mutta totta tietenkin on myös että väkivaltaisessa tai alkoholismin varjostamassa perheessä ei kenenkään ole hyvä elää. Silloin on hyvät perusteet erota, mutta helppoa se ei lapsille tule olemaan. Tiedän kokemuksesta, vanhempani erosivat isäni alkoholismin vuoksi kun olin 12-v, ja siteet isään ja isänpuolelle sukua jäivät sen jälkeen aika ohuiksi.
Mieheni erosi riitojen ja muun " yhteensopimattomuuden" vuoksi 1. vaimostaan aikoinaan, ja olen nähnyt hänen kipuilevan ja kärsivän poikansa vuoksi. Poika on nyt jo aikuinen ja sinänsä ihan kiltti ja kunnollinen, mutta takuulla hänkin kärsi riitaisesta erosta ja sen jälkeisistä sotkuista tapaamisten yms. kanssa. Itse tuskin olen ollut mikään ihanne isän uusi puoliso, vaan syrjäänvetäytyvä ja omissa oloissani.
Meilläkin nyt liitossamme on riitoja, kyllästymistä, seksittömyyttä tms ja välillä taas menee vähän paremmin. Lasten vuoksi ja muutenkin olemme päättäneet ettemme eroa. Meillä on kuitenkin luja liitto, yhteiset muistot ja suunnitelmat, talous ja jotenkuten rullaava arki sekä ihanat lapset! Ehdoin tahdoin en halua heille mitään lisäharmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta monissa avioeroissa lapsi myös voittaa, sillä perhehelvetti on ollut rassaava.
Miten sinä voit väittää tietäväsi asiat kun et heitä tunne?
Omat vanhempani erosivat kun olin 18vuotias, koko ikäni olin odottanut sitä päivää. Lapsena usein sanoinkin heille että miksette te eroa, vaistosin etteivät he rakasta toisiaan. Esittivät vaan " onnellista perhettä" . Lapsi vaistoaa asiat ja ihmettelee miksi vanhemmat ovat yhdessä kun paremmin olisi erikseen. Samanlaiset välit minulla nyt on vanhempiini kun aiemminkin, ero ei sotkunut kuvioita.
Paras ystäväni on eroperheestä, hänen vanhemansa erosivat kun ystäväni oli hyvin pieni. Hyvin onnellinen ja onnellisesta perheestä on tämä nainen, hänellä oli hyvä isä ja hyvä äiti tai siis on. Muistan kaikki ne kesät nuorena kun olimme välillä vk-loppu kylässä yhdessä hänen isänsä luona ja viikot leikimme äitin luona. Ei siinä kukaan kärsinyt, kaikki oli enemmän kun hyvin.
Muistan lapsena äidin ja isän riidat.. muistan äidin itkut, isän kovan äänen. Olin aina ahdistunut kun koko perhe oli kasassa. Tunsin ettei ollut hyvä olla.
Vanhemmat erosivat kun olin viisi. Ensimmäinen kommentti asialle oli: HYVÄ! Ja tänä päivänä olen samaa mieltä. Olisivat vaan voineet erota aiemmin.
En osaa sanoa mitä menetin, mutta sain elämääni entisten lisäksi; upean mummopuolen, kivan isäpuolen, ihanan äitipuolen.. Suku vaan laajeni mutta minulle se on ollut rikkaus. Nyt kun itselläni on lapsia, on ihanaa kun ympärillä on paljon välittäviä aikuisia. Isäpuoleni veli on mm lapseni kummisetä.
Suhteet omaan isään oli hienot niin kauan kuin isä eli. Nyt olen hänen vaimonsa kanssa tekemisissä viikottain ja hän haluaa tavata lapsianikin ja kohtelee heitä kuin omia lapsenlapsiaan :-)
En voi sanoa että olisin erosta kärsinyt. Harmitti että minun takiani olivat niinkin pitkään yhdessä.
Riitaisa väkivaltainen, alkoholiongelmainen suhdekin voi olla turmioksi myös lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on enemmän aikuisten ja joskus erolastenkin TOIVEESTA, että asiat nyt ovat hyvin kun ero tuli. Mutta syvällä, syvällä pohjalla lapsella on ihan_aina toive ehjästä perheestä. Että isä huolehtii äidistä ja äiti isästä ja he rakastavat toisiaan. Se toive sitten unohtuu, kun se ei näytä toteutuvan, sekin on ihan luonnollista. Luonnollista on myös se, että uusista elämään tulevista ihmisistä rupeaa välittämään, kuten äitipuolesta tms. mutta pidän linjani: lapsen perustoive on ehjä ja rakastava ydinperhe.
ap
Parastahan olisi elää ehjässä ja raastavassa kodissa.
Kuitenkin on tilanteita joissa vanhempien yhdessä jatkaminen on lapsille vielä huonompi asia, ja tällöin ero on oikeasti helpotus. Vaikka silloinkin jättää lapseen omat jälkensä, ei pitäisi jäädä noihin rypemään vaan keskittyä tarjoamaan lapselle paras mahdollinen elämä niillä korteilla mitä on käytettävissä. Ei kaikki saa traumoja huonoistakaan kokemuksista, tärkeää kuitenkin saada niiden ohessa myös niitä positiivisia ja hyviä asioita elämään.