Minä väitän, että avioero on käytännössä aina lapselle huono asia.
Huolimatta siitä, että lapselle voi olla parempi, että perhe hajoaa, niin avioero aiheuttaa lapselle lukuisia erilaisia vaikeuksia loppuelämäksi. Tiedän mistä puhun, koska olen itse eroperheestä. Minä ajattelin vuosia, että olipa hyvä kun vanhempani erosivat, mutta vasta aikuisena uskallan katsoa totuutta silmiin. Mitä hyvää siinä on?
Lapsuuden ydinperhe meni. Lapsuudenkodin merkitys perheen paikkana meni. Lopulta talokin myytiin. Yhteiset juhlapyhät perheen kesken ovat historiaa. Sukujuhlat ovat historiaa. Monet sukulaiset isän ja äidin puolelta eivät mahdu saman tilaan. Minne menen jouluisin, tai missä vietän pääsiäisen? Joudun luopumaan häistä sukulaisten sopeutumattomuuden takia ja menen maistraatissa naimisiin. Isälle en voi enää jakaa äidin asioita enkä äidille isän asioita. Sukuuni on tullut isäpuoli ja äitipuoli ja heidän sukunsa, jota en tahtoisi.
Jne jne. Olen haavoittunut niin monella tasolla ja niiin syvästi, että olen tullut tulokseen: avioero vaurioittaa lapsen pysyvästi ja lopullisesti.
Kommentit (27)
Kuulitko vanhempiesi moittivan toisiaan?
Vanhempieni ero oli parasta mitä siihen riitojen ja väkivallan uhan alaiseen elämään saattoi tulla.
sama koskee alkoholismia, turvattomuutta jne. Mutta silti - yhtä kaikki, se on kahdesta pahasta pienempi, mutta silti paha ja vaurioittava asia lapselle.
Tarinan opetushan on, että valitkaa huolella kumppaninne!
ap
Jos esim. perheen isä on väkivaltainen alkoholisti, niin et kai tosissasi voi väittää, että lapsille on parempi, ettei vanhemmat eroa?
sitä joutuu ratkomaan tilanteita, kun ne eteen tulevat. ja joutuu välilä valitsemaan kahdesta pahasta sen pienemmän pahan.
Sinulla on ap liian kiiltokuvamainen kuva elämästä. Elämä nyt vaan oN täynnä vastoinkäymisiä ja erilaisia yllätyksiä.
t. avioerolapsi itsekin ja asian vanhemmilleen ajat sitten anteeksi antanut
nykypäivän eroissa on paljon turhia " en jaksa enää miestä/vaimoa" eroja, joissa lapset aivan varmasti kärsii. Sitä en epäile hetkeäkään.
Mutta kyllä asia on niin, että alkoholismista/väkivallasta (sekä henkisestä että fyysisestä) kärsivässä perheessä lapsille on loppupeleissä ero parempi vaihtoehto. Toki asia täytyy myös em. tilanteissa hoitaa lastenkin kannalta fiksusti, kyse on kuitenkin heille isosta muutoksesta, mutta kodin rauhoittuminen pelastaa monelta.
T. yksi, jonka alkoholistivanhemmat eivät eronneet ja siitä on kärsitty
Minun vanhempani erosivat vasta kun olimme aikuisia. Samatilanne nyt kuin sinulla. EIvät mahdu samaan juhliin. EI ole lapsilla isovanhempia. Ei voi vhingossakaan lipsauttaa mummia tai ukkia toisen kuullen. Aivan kamalaa.
Vielä kamalampaa olisi ollut jos he olisivat eronneet minun ollessanini lapsi. Nyt en sentään joudu kestämään äiti- ja isäpuolia. Luojan kiitos.
Ihan kivat vanhempani olivat. Isä oli kuulemma pettänyt äitiä yms., mutta olivat halunneet kuitenkin pysyä yhdessaä. Erosivat vasta kun minä javeljeni olimme molemmat yli 20v. Minusta ei mikään paska vaihtoehto. Joskus kyllämuistan huonon ilmapiirin kotoani, mutta sen olen osannut aikuisena käsitellä. Ihan hyvä, että sain edes lapsena olla normaalitapaus, oli serkut ja suku.
Ja minä olen ollut sitä mieltä koko elämäni että heidän olisi pitänyt!
Väitteesi ei pidä paikkansa, jos ongelmat ovat suuria, silloin pitää erota!
...kun sitten onneksi itsekin tajuat, ettei se ero aina todellakaan ole huonoin vaihtoehto. Tonttukin tajuaa, että lapselle olisi parasta elää ydinperheessä, mutta jos isä hakkaa tai äiti dokaa päivittäin, niin se ero lienee itsestään selvästi parempi vaihtoehto.
että kumppanin voisi valita nuorena välttämättä oikein. JOtkut ihmiset muuttuvat ja sitä ei voi etukäteen tietää.
Aina se kristallipallo ei vain näytä tulevaisuuteen tarpeeksi hyvin. Ehkä siis kannattaa jättää avioitumatta ja tekemättä lapsia kokonaan?
Ei meillä sukujuhlat eroon loppuneet! Ei ollut riitainen ero, vanhempani ovat olleet rippijuhlissani ja lapseni nimiäisissä jne.
Siis on tilanteita, jolloin on PAREMPI erota, mutta se ei poista sitä, että se on silti lapselle huono asia. Älkää nyt koko ajan jauhako sitä, että joojoo mutta entäs väkivaltaisissa ja alkoholistiperheissä jne kyllä mä sen tiedän kun sellaisesta tulen itsekin. Mutta älkää tulko mulle väittämään, että on kaikkein paras vaihtoehto, että vanhemmat eroavat. Ei ole. Parasta on terve ydinperhe, jossa asiat ratkaistaan aikuismaisesti!
ap
Tietysti aikusmaisesti käyttäytyvät yhdessä olevat vanhemmat ovat lapselle kivempi kuin lapselliset avioeroajat. Ihan samalla tavalla lapselle on parempi olla terve kuin sairas. Mutta jos lapsi on sairas, on parempi että saa hoitoa tautiin. Samalla tavalla on parempi, että jos vanhemmat eivät kykene olemaan säällisesti yhdessä, he tekevät asialle jotain. Joskus ero on paras ratkaisu.
Terv. Vanhempani erosivat kun oli 8, olisivat saaneet tehdä sen jo vuosia aikaisemmin.
on myös aikuisuuteen kuuluvaa, että ymmärtää, ettei elämä ole yksiraiteinen rata. Että elämä vaihtelevaa ja muuttuvaa ja kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä. Myös omat vanhemmat.
Ja moni lapsi nauttii siitä että on kaksi kotia.
jotka eroavat riitaisasti, ovat ihan kelpo vanhempia - ennen eroa. Ero vaan laukaisee ihmisen vittumaisuuden esiin. Kun ei ole itsetuntoa ja kykyä käsitellä asiaa. Mutta ihan hyvät vanhemmat ovat olleet ennen eroa. En olis ikinä uskonut, että eroavat riitaisasti, en ennen kuin itse sen näin. Siinä meni sopu kaikin puolin. Helpompi olis ollut kun toinen olisi vaikka kuollut. Nyt ei ole enää hyviä muistojakaan. Pelkää riitaa ja toraa ja sovittelua.
Kyllä perheen hajotessa ihminen aina menettää NIIN paljon. Jokaisella lapsella on oikeus siihen, että hänen elämänsä tärkeimmät ihmiset ovat myös toisilleen tärkeitä. Erossa se yhteys menetetään, ja lapsi jää yksin pitämään suhteita yllä elämänsä tärkeisiin ihmisiin ja toinen vanhempi irtisanoutuu niistä täysin.
esim. riitaisaa väkivaltaista perhettä parempi kasvuympäristö on rauhallinen yh:n koti