Voiko olla uskovainen kuulumatta mihinkään yhteisöön?

mutta arvelisin minäkin noilta kaduilta löytyvän El:n seurapaikkojen..?





Ap

vaikka en olekaan ollut vl vaan vapaakirkollinen.



Uskossa siis olen, mutta seurakuntayhteisöt tuntuvat vieraalta - en vain istu niiden muottiin.

Jep -minäkään en ole koskaan kokenut (tai tunne kokeneeni) sitä ns. uskonyhteyttä samaan yhteisöön kuuluvien kesken. Monesti on tuntunut,että pahimmat erimielisyydet olen kokenut näiden uskonveljien-ja sisarien kanssa ja pahin "susi" on ollut se uskonystävä... Enkä tunne saaneeni vaikeilla hetkillä tukea yhteisöstä. Pelottavinta silti uudessa elämässäni tuntuu olevan se,etten kuulu mihinkään. Hassua! Se on sekä parasta että pelottavinta. Mutta luulen,että pelko johtuu vain ja ainoastaan siitä,että olen aina kuulunut johonkin ja tässä tapauksessa aika tiukkaankin yhteisöön,jossa ollaan aika tiiviisti tekemisissä vain oman uskonyhteisön jäsenien kanssa.



Ap

ja se vielä,että lähinnä ns. uskonyhteys on vain ahdistanut minua. En ole mikään supersosiaalinen kaikkienkaveri ja sellaisen elämä sosiaalisesti vilkkaassa yhteisössä ei arvatenkaan ole aina helppoa - siis ohi näiden kaikkien uskonnollisten asioiden. Uskon,että tämä sosiaalisuus estää montaa sydämessään oikein uskovaa tulemasta esim. seuroihin tai muihin yhteisiin kokoontumisiin.



Ap

vaatiiko se aktiivista "uskonnollista toimintaa" muiden kanssa?



Vai tarkoittaako se sitä, että uskonto merkitsee tavallista enemmän - vaikkei siihen liittyisikään kirkossa käymistä yms?



Vai peräti sitä että on ylipäänsä kristitty?



Suomessa tuntuu olevan kahtiajako kristittyjen keskuudessa: ne jotka kuuluvat kirkkoon ja uskovat jokseenkin kirkon oppeihin, sekä pitävät perinteistä, sekä ne jotka ovat poikkeuksellisen aktiivisia uskonsa ilmaisussa ja toimivat uskonnollisissa ryhmissä. Eikö ole kuitenkin niin, että "uskovaisella" tarkoitetaan tavallista suurempaa uskon ilmaisua?



Oli "uskovainen" tai ei, ja kuuluipa sitten yhteisöön tai ei, olennaista on se miten kukin toteuttaa käytännössä kristinoppien mukaisia elämänarvoja, ja on hyväksi niin itselle kuin muillekkin. Arvoja voi toteuttaa kaikkien ihmisten kanssa eikä siihen vaadita mitään yhteisöä; yhteisö on vain yksi ilmaisutapa muiden joukossa. Se että joku turvautuu uskoon ja mahdollisesti vouhottaa siitä joka päivä, ei tee hänestä välttämättä yhtään sen parempaa ihmistä. Usko on siis aina omakohtainen mutta on jokaisen oma asia, miten sitä haluaa toteuttaa ja ilmaista - yksin tai yhdessä.

ja se vielä,että lähinnä ns. uskonyhteys on vain ahdistanut minua. En ole mikään supersosiaalinen kaikkienkaveri ja sellaisen elämä sosiaalisesti vilkkaassa yhteisössä ei arvatenkaan ole aina helppoa - siis ohi näiden kaikkien uskonnollisten asioiden. Uskon,että tämä sosiaalisuus estää montaa sydämessään oikein uskovaa tulemasta esim. seuroihin tai muihin yhteisiin kokoontumisiin.

Ap

Jos ei ole muutenkaan sosiaalinen on vaikeaa tuosta vain mennä johonkin sosiaaliseen yhteisöön, vaikka onkin uskossa, siksi olenkin toistaiseksi jäänyt ajelehtimaan ilman seurakuntayhteyttä. Kirkossa käyn välillä ja Tuomas-messuissa, koska niihin on helppo mennä.

mutta toisaalta olen hyväksynyt tämän "erilaisuuteni" ja uskon myös, että kaltaisiani on paljon muitakin. Eihän tällaisesta viitsi hirveästi huudella seurakunnassa, saati seurakunnan ulkopuolella.



Minusta johonkin toiseen uskonyhteisöön meno ei välttämättä ratkaise ongelmaa. Kaikissa seurakunnissa on omat ongelmansa, niin kuin hyvätkin puolensa. Jonkinlaiseen epätäydellisyyteen pitää aina suostua, jos aikoo käydä seurakunnassa. :)



Minä en muuten voi suositella Nokia Missiota tai Patmosta, kuten joku aikaisemmin teki. Mene mieluummin johonkin vähän maltillisempaan porukkaan tai vaikka Tuomas-messuun, jossa saa vain olla ja ihmetellä.



48

Kuten varmaan vl-seurakunnassakin on opetettu, usko tulee kuulosta. Siis Sanana kuulosta. Ja sen kautta että katuva pyytää syntejään anteeksi ja toinen jo uskova ihminen toimii Jumalan sijaisena ja saarnaa synnit anteeksi. Silloin voi usko syntyä sydämeen jos Jumala sen uskon haluaa antaa.

t. el

ei siinä mitään välikäsiä tarvita. Suora yhteys on paras yhteys.

Saahan sitä tietysti rakentaa itselleen sellaisen uskon kuin haluaa. Jos sillä pääsee taivaaseen, niin hyvä, jos ei pääse niin turha ruikuttaa.

Kuten varmaan vl-seurakunnassakin on opetettu, usko tulee kuulosta. Siis Sanana kuulosta. Ja sen kautta että katuva pyytää syntejään anteeksi ja toinen jo uskova ihminen toimii Jumalan sijaisena ja saarnaa synnit anteeksi. Silloin voi usko syntyä sydämeen jos Jumala sen uskon haluaa antaa.

t. el

ei siinä mitään välikäsiä tarvita. Suora yhteys on paras yhteys.

"suun tunnustuksella pelastutaan" (=ei sittenkään uskolla)

"tehkää työtä pelastuaksenne" (=pelastus ei tulekaan armosta)

"kaste on teidät pelastava" (=ei usko, ei suun tunnustus eikä toisen ihmisen julistama synninpäästö)



Ja sitten kaupan päälle vinkki: Raamattua kannattaa lukea kokonaisuutena eikä takertua liikaa yksityiskohtiin - varsinkaan niiden asiayhteyttä tuntematta.

hyvät välit, mä keskustelen suoraan ilman välikäsiä. Ehkä kaikilla ei sitten ole niin hyvät välit yläkertaan, että tarvitsevat jonkun välittäjän?

suoraan, ilman mitään välikäsiä kuten Raamattua. Raamattu on niitä varten, jotka tarvitsevat vahvistusta uskolleen.

lukekaa evankeliumeja, rukoilkaa johdatusta. Usein kun tuntuu, että ei tiedä minne suunnistaa ja on epävarma olo, niin katsokaa silloin Kristukseen, älkää itseenne.



Jeesus on meidän Pelastajamme ja Vapahtajamme ja ainoa tie taivaaseen,



Usko on sitä, että uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen eikä sitä, että kuuluu johonkin seurakuntaan.

Jos alamme kuulla jotakin jumalan ääniä sisältämme, voi olla että ne äänet eivät ole lainkaan Jumalasta.

Vai miksi vänkäät vastaan?

Jos alamme kuulla jotakin jumalan ääniä sisältämme, voi olla että ne äänet eivät ole lainkaan Jumalasta.

alkukielessä niitä ei ole.



siksi kannattaakin perehtyä Raamattuun ja tutkia sitä sekä kuunnella raamatunselitysohjelmia, esim. Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen-ohjelmat,joita voi kuunnella myös netissä ovat hyviä.



Raamatussa ei muuten sanota, että pelkkä kaste pelastaa, vaan "Joka uskoo ja kastetaan pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen"



Vain usko pelastaa.

Ne meidän sisäiset äänemme voivat olla vaikka itse Perkeleestä.

Ap:han kysyi seurakuntayhteydestä, ei Raamatun lukemisesta...

ja kun ihmiseen on syntynyt usko, hän yleensä haluaa oppia tuntemaan paremmin Jumalaa, alkaa lukemaan Raamattua ja Raamattu alkaa avautua, lukemaan hengellisiä kirjoja, kuuntelemaan hengellistä musiikkia. Kaiken tämän saa usko.



Usein uskovat myös hakeutuvat toisten uskovien yhteyteen, toiset haluavat sitoutua kiinteämmin ja etsivät sitä omaa seurakuntaansa, toisia syystä tai toisesta aristaa (kuten minua) mennä seurakuntiin ja etsivät sitä hengellistä yhteyttä muulla tavoin.



Tärkeintä on kuitenkin rukoilla Jumalan johdatusta ja lukea Raamattua. Uskossa kasvaminen on hidas prosessi, Jumala kasvattaa meitä vähitellen.

ja alkaa lukea sitä/kuunnella raamatunselitysohjelmia. Jeesushan puhuu Raamatussa, miten me voisimme oppia tuntemaan Jeesuksen, jos emme kuuntele mitä Hän sanoo.



Kuten jo aiemminkin sanoin, usko on henkilökohtainen suhde Jeesukseen, koska Jeesus Kristus on ainoa tie taivaaseen.