Lue keskustelun säännöt.
Tänään puistossa varsinainen natsiperhe!
30.07.2007 |
Heidän noin 1,5-vuotiaansa teki tuhmasti toiselle lapselle, jonka huomattuaan isä huutaa ja karjuu omalle lapselleen kurkku suorana (ihan kuin jossain armeijassa) ja pistää jäähypenkille. Lapsi (vauva) -rukka istuu jäähyllä ihan ymmällään varmaan 5-10 min, yrittää välillä pois, jolloin isä taas tulee lapsen eteen huutamaan pää punaisena.
Eipä paljon tuon ikäinen ymmärrä saamaansa rangaistusta, hirvitti katsella...
Kommentit (23)
Ja ei, niin pientä ei saa vielä rangaista tuolla tavoin.
Lukko ja avaimet taivaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi että se lapsi ei ollut 1,5 v. vaan 1 v 2 kk.
lasta armeijakurilla: lukekaa mitä tahansa nykyaikaista kasvatusopasta ja todetkaa, kuinka väärässä olette!
Armeijakurissa on tietty yksi pointti: se kyllä toimii (jopa 1,5 -vuotiaaseen ajan mittaan). Mutta perustuuko lapsen tottelevainen käytös tällöin omaan haluun vai vanhempien pelkoon?
turhan tiukalla kurilla, täysin joustamattomasti ja lasta nujertaen. Lapselle huudetaan pienestä pitäen ja häntä pakotetaan tekemään ihan järjettömältä tuntuvia asioita (esim. jäätelö on syötävä loppuun, koska ruokaa ei saa jättää) ihan tottelevaisuuden vuoksi.
Näissä tietämissäni tapauksissa etenkin isät kokevat olevansa kovin hyviä kasvattajia (rajathan on rakkautta nykymantran mukaan ja silloin mitä enemmän on rajoja, sitä enemmän on rakkautta).
Mielestäni nykyään puhutaan ihan liikaa siitä, ettei perheissä olisi kuria lapsille (ihan ilman mitään päteviä perusteluita). Se saa ihmiset ajattelemaan, että pakko olla kova kuri, ettei vain olisi huono kasvattaja.
Ja yksi havainto, joka saa varmaan monet suuttumaan: mitä alempi koulutustaso, sen kovempi kuri lapsille.
Mun mielestä kyllä rajat onkin rakkautta, mutta oikeudenmukaiset ja kuhunkin ikäkauteen sopivat, ei mielivaltaiset ja lasta nujertavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä en usko, vaikka uskonkin jonkilaisten rajojen olevan lapsille (kuten myös aikuisille) hyväksi.
Millä kivikaudella te elätte?
Meillä kasvatus aloitetaan heti, vaikka sitten jo sille puolivuotiaalle (kuten siinä yhdessä pitkässä ketjussa)
JA toimii....
t: kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terv. Kasvatustieteiden maisteri, joka kasvattaa teidän lapsianne koulussa myös huutamatta
Vierailija:
Millä kivikaudella te elätte?
Meillä kasvatus aloitetaan heti, vaikka sitten jo sille puolivuotiaalle (kuten siinä yhdessä pitkässä ketjussa)
JA toimii....t: kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ottamatta sen enempää kantaa, kyse ei ollut läimyistä.
Jo puolivuotias ymmärtää mitä EI tarkoittaa! Sori vaan!
Meilläkin on jo vauvalle sanottu " ei" ja siirretty pois kielletystä tilanteesta/irroitettu hellästi käsi siskon hiuksista jos repii, jne. Siitä lapsi sitten vähitellen alkaa oppia. Mutta pikkulapselta on täysin turha vaatia täydellistä käyttäytymistä tilanteessa kuin tilanteessa. Eikä karjumisella saavuteta mitään, on tehokkaampiakin keinoja opettaa lapselle oikea ja väärä.
Vierailija:
Millä kivikaudella te elätte?
Meillä kasvatus aloitetaan heti, vaikka sitten jo sille puolivuotiaalle (kuten siinä yhdessä pitkässä ketjussa)
JA toimii....t: kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivätkä oo kertaakaan sen jälkeen edes yrittäneet tehdä mitään pahaa, koska ovat oppineet kerrasta XD
Kukaan ei usko tuota, sorge vaan.
Vierailija:
Ja ottamatta sen enempää kantaa, kyse ei ollut läimyistä.
Jo puolivuotias ymmärtää mitä EI tarkoittaa! Sori vaan!
Kyllä ymmärtää, jo puolivuotias tietää että EI tarkoittaa jotakin negatiivista.
t: kolmen äiti, naimisissa oleva rouvashenkilö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaa vituttaa kun toiset osaa kasvattaa lapsensa ja toiset ei?
Lapsi ei voi luottaa vanhempiinsa/hoitajaansa/opettajaansa, jos he menettävät malttinsa.
Jos huutaa hetken pää punaisena, niin oletko menettänyt malttisi?
Koska huutaminen voi olla (tai fyysinen rangaistus) ihan harkittua.
Ja luulenpa että tuon ikäinen lapsi nimenomaan tietää paremmin tehneensä jotakin pahaa, kuin että piipitetään naaman edessä hetken.
Sitä voi sitten rauhoituttuaan pyytää lapselta anteeksi, tyyliin: " anteeksi kun äiti huusi sinulle niin kovaa, mutta suutuin kun et totellut" jne...
Mutta jos ihan tietoisesti valitsee kasvatusstrategiakseen huutamisen, ollaan metsässä. Ja reilu yksivuotias ei tosiaankaan paljon jäähypenkistä vielä tajua. Eli rangaistukset täytyy suhteuttaa lapsen ikään!
Miltä tuntuu, jos lapsi kirjoittaa ensimmäisellä luokalla kouluvihkoonsa, että " Joskus pelkään äitiäni, kun se huutaa" ? Tunnet itsesi varmaan hyväksi äidiksi ja kasvattajaksi. Tiedätkö, että näillä huutamalla kasvatetuilla lapsilla on usein sosiaalisia ongelmia?
Kyllä 1,5-vuotiasta saa rangaista ja pistää vaikka jäähylle, mutta ihanko totta teistä 5-10 min on hyvä aika? Ja sen 10 minuutin jälkeenkinkö pitää vielä huutaa lapselle päin naamaa? Kun se pieni ei vaan ihan oikeasti ymmärtänyt ollenkaan... Ja tuo isukki ihan selvästi piti jonkinlaista kasvatusnäytöstä koko puistolle, niin kovaa se huusi.
Toki itsekin välillä pimahdan ja huudan, kun pinna menee lopullisesti, mutta tässä ei nyt ollut siitä kyse.