Lue keskustelun säännöt.
Vihdoin viimein on myönnettävä: minulla on tyhmä lapsi.
29.07.2007 |
Olen uskonut poikaani, kannustanut häntä, kehunut maasta taivaisiin... mutta jos ei opi, niin ei opi. Vielä parivuotiaana mietin, ettei hänellä tule olemaan mitään ongelmia, koska kyllähän niistä olisi jo merkkejä. Poika osasi silloin kirjaimet ja teki ihan hyvin palapelejä.
Pikkuhiljaa olen alkanut epäilemään, että onkohan hän sittenkään niin suurenmoisen taitava lapsi, millaisena olen aina esikoiseni nähnyt. Hän unohtelee asioita, mitä on oppinut. Ei enää edes muista, mikä numero tulee kymmenen jälkeen....Vaikka osasi sen jo vuosi sitten.
Nyt poika täyttää 7 ja aloittaa koulun. Eilen sanoin, että nyt opetellaan lukemaan kelloa. Hän apinoi sitä hyvin. Illalla kyselin, mitä hän muistaa -ei muistanut mitään. Aamulla kyselin, eikä hän muistanut yhtään mitään. Taas kyselin niitä samoja asioita - eikä muistanut. ... Ei luulisi olevan kamalan vaikeata, ei.
Nyt kirjoituksestani kuultaa hermostuminen, mutta en ole ollut aikaisemmin hermostunut kuin nyt. Sitä paitsi olen kasvatustieteilijä... ottaa vain koville huomata, ettei poikani äo ilmeisesti ole niin korkea kuin olen toivonut... En ole häneltä paljoa vaatinut, mutta toiveeni on ollut vain sellainen.
Onko kohtalotovereita? Miten olette päässeet pettymyksestä yli?
Kommentit (32)
ei kyse ole vain kellosta... vaan monesta muustakin asiasta. En minä sitä epäile, etteikö hän oppisi kelloa - joskus. Mutta se vain ottaa koville, että äidin kullannupusta ei taida tulla ruudinkeksijää...ja tuntuu kamalalta, millaiseksi kiviriipaksi mahtaa koulu tulla...
Kamalaa on se, että 4 v pikkuveli tuntuu ihan yhtä taitavalta ja jopa fiksummalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- jokaisella lapsella on joku vahva alue.
Ps. Onnea lapsesi koulutielle.
Ei olla liian vaativia vanhempia- eihän:::)
T. Myös ekaluokkalaisen äiti
Enpä ole ollut vaativa. Luulen, että olisi pitänyt ehkä vaatia enemmän.
Juuri tällä hetkellä minulla on kello vieressä. Poika ei taaskaan muistanut, kumpi viisari osoittaa minuutteja. Kerroin sen hänelle. Minuutin kulutta hän muisti sen. Kaksi minuuttia myöhemmin hän ei muistanut, kumpi osoittaa minuutteja.... miten tämä on mahdollista?
...vai minkä sortin kasvatustieteilijä harrastaa tuon tyyppistä opetusta? Oletko kenties suorittanut appron avoimessa?
Hohhoi, ensinnäkin on älytöntä alkaa opettamalla opettaa kellonaikoja lapselle, joka ei ole vielä edes koulussa. Eri asia, jos lapsi on itse niistä kiinnostunut. Varsinkin poikalapsilla tuollainen oppi katoaa kuin vesi hanhen selästä. Toki on syytä pyrkiä herättämään kiinnostusta koulumaisiin asioihin, mutta opettamalla opettaminen ja varsinkin toistattaminen (erittäin vanhanaikainen opetusmetodi) on kyllä ajan hukkaa.
Toisekseen, kasvatustieteilijän suusta moiset kommentit pettymyksestä omaan lapseen tällaisen perusteella ovat kyllä pöyristyttäviä.
Terveisin kasvatustietelijä, vain KM, mutta oppimiseen kovasti perehtynyt
Sä luot kauheat paineet lapselles ja se menee kohta täysin lukkoon-Ja kun lapsi kasvaa niin sun vaatimustaso kasvaa ja lopulta sulle ei riitä mikään ja lapsi makaa mielisairaalassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 7-vuotiasta ei yhtään kiinnosta kello niin ei ne opetukset jää mieleen vaikka äiti kuinka jankuttaisi. Kyse ei ole älykkyyden puutteesta.
Haluaisitko, että sulle vasttattaisi, että ehkä poikasi on jotenkin vammainen vai mitä haet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se olisi totta, niin tottakai sinä vaadit lapseltasi ihan kauheasti. Meillä on tokaluokalle menevä tyttö, joka pärjäsi koulussa ekan vuoden erittäin hyvin. Siitä huolimatta hän ei osaa vielä kelloa kunnolla. Nykyään tietää kyllä paljon kellonajoista ja on niistä kiinnostunut, mutta ei vieläkään hahmota kokonaisuutta kunnolla. Missä ap sinun lapsesi on lahjakas?
Vierailija:
En minä sitä epäile, etteikö hän oppisi kelloa - joskus.
Odotat, että lapsesi oppisi kaiken HETI ja muistaisi ensimmäisellä kerralla. Mutta sepä ei ole ollenkaan tarpeen, eikä mikään osoitus erityisestä fiksuudesta tai älykkyydestä. Kaikille meill kertaus on opintojen äiti jauseimmat ihmiset tarvitsevat vielä jonkun käytönnön yhtymäkohdan omiin tarpeisiinsakin oppimisensa tueksi - lapsi esimerkiksi ei edes keksi mitä väliä jollain kellonajoilla on, ennen kuin itse tarvitsee niitä johonkin.
Muisti ei ole sama kuin älykkyys. Siksihän professoreita sanotaan hajamieliseksi. Sitä muistaa vain ne asiat joita itse pitää tärkeinä. Lapsesi pitää tärkeinä eri asioita kuin sinä, hän muistaa ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä lapsi osaa lähteä kouluun ajoissa yms. jos ei osaa katsoa kelloa? Meillä kellon katsomista harjoiteltiin jo eskarissa. Siis perusjutut (tuntiviisari, minuuttiviisari, tasan, puoli jne.)
Aiheeseen palatakseni samanlaista hajamielisyyttä esiintyy myös meidän ekalle menevällä. Eli hän osaa kyllä katsoa kelloa jne. mutta ilmeisesti psyykkinen ja kognitiivinen kuormitus on niin kovaa näin koulun alun lähestyessä, että tuntuu ettei lapsi muista mitään.
Onko ap, lapsesi muistanut ihan normaalisti aiemmin juttuja? Siis kauemmin kuin minuutin-pari. Vai onko tämä ihan uusi ilmiö? Ei mun mielestä vaikuta niinkään siitä, että lapsi olisi " tyhmä" tai ei opi, jos ei muista. Enemminkin pitkäkestoiseen muistiin asioiden siirtämisessä voi olla ongelmaa!
emmi
itse en oppinut (lue:en halunnut oppia) lukemaan, kun vanhemmat yrittivät opettaa lukemsita 6-vuotiaana. opin lukemaan hitaasti, vasta ekan luokan keväällä, mutta siitä se lukeminen lähti ja loppua ei meinannut tulla. Olen aina ollut luokkani priimuksia ja akateemisesti koulutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hajua on asiasta voinut olla, mutta lapsemme luokalla oleva kympin oppilaskaan ei sitä kelloa osannut koulun alkaessa. Kyllä kouluunlähdöt ja muut täytyy hoitaa jollain systeemillä. Vaikka piirtää kellotaulun kuva siinä asennossa, kun pitäisi lähteä kouluun ja sitten soittaa vielä lapselle, kun tämän pitäisi lähteä. Ei ekaluokkalainen ole vielä kovin iso, ei voi olettaa, että osaisi yhtäkkiä kaikenlaista.
Näin se hommaa toimii pienten koululaisten kanssa. Jos lapsella on kännykkä niin siihen herätys muistutukseksi.
Omat on kyllä luokkansa parhaimmistoa ja opettelivat kellonaikoja kun ne oli koulun ohjelmassa.
Ei tuolla yksittäisellä asialla ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.
Olisin ap huolissani jos lapsi taantuu ettei enää osaa samoja asioita kuin ennen ja silloin kyseessä on vakava sairaus johon ei ole parannuskeinoja.
Kerro jotain tästä lapsesta missä asioissa hän pärjää. Mielestäni luot paineita lapsellesi aivan turhaan, jos on heikkolahjainen sinä et sitä voi miksikään muuttaa et todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 vuotiaana taantui, palikat ei enää mennetkään paikalleen. 4-vuotiaana sai diagnoosin ja nyt 13 v ei osaa kunnolla lukea, puheesta ei saa selvää ja kirjoittamisesta ei tule mitään.
Eikä asuta Porvoossa!
Sehän on tosiseikka jota ei ole poliittisesti korrektia lausua ääneen eikä tuoda esiin millään foorumeilla. Vähemmän älykkäät kansalaiset siittävät ja synnyttävät kaltaisiaan.
Eli katso peiliin, siellä se syy luuraa.
PS. AP, se että olet päässyt ilmeisestä heikkolahjaisuudestasi huolimatta opiskelemaan kasvatus" tieteitä" kertoo jotakin kyseisen " tieteen" alan vaativuudesta.
en ole spesialisti, mutta minuakin nimenomaan tuossa iässä pidettiin jollainlailla " tyhmänä" , esim. minut vietiin pianotunneille, mutta koska en pitänyt siitä harrastuksesta, opettelin aina kaikki kappaleet " ulkoa" , niin, ettei minun kuitenkaan tarvinnut tietää mitään nuoteista tai teoriasta, olin älyttömän nopea ja helposti seuraavaan asiaan siirtyvä lapsi ja lopulta sekä opettaja että vanhempani olivat vakuuttuneita siitä, että minussa on jotain " vikaa" .
Lukion läpäisin kiitettävillä papereilla, ja nyt olen filosofian lisensiaatti ja toimin tutkijana eli en nyt ainakaan mikään tyhmä lapsi varmasti ollut silloinkaan. Jos lapsi vaan ei ole niin kategorinen kuin muut lapset, on mahdollisesti lyhytjännitteinen, " apinoi" ja on salamannopea, se voi kieliä toki poikkeuksellisesta älykkyydestäkin.
Liika vaatimen voi aiheuttaa lapselle lukkiutumisen ja pienen paniikin. Hän näkee että petyt ja lukkiutuu vielä lisää!
Jokainen kehittyy omaan tahtiinsa ja oppii asioita omalla vauhdilla. Lukemani perusteella lapsesi on normaali tuon ikäiseksi. Vaikka itselläni onkin lapsi vasta alle 2v. eikä siis sen puoleen kokemusta, mutta tietoa kyllä.
On kurjaa, että tunnet lapsesi tuottaneen sinulle pettymyksen olemalla mielestäsi tyhmä.
Se että unohtelee nopeasti voi viestiä siitä että hänellä olisi keskittymisvaikeuksia. Tai hän tuntee nimenomaan lukkiutuvansa, kun tenttaat koko ajan häntä. Muistatko kiittää ja kehua, kun hän sanoo oikein?? Miksi pitää koko ajan kysyä?
Ihan kuin haluaisit nolata hänet sillä tavalla. Ja se ei helpota tilannetta vaan pahentaa!
Tämä ei ole provo, vaikka tavoitteenani oli esittää asiani siten, että saan keskustelua aikaiseksi. Tietoisesti olin provokatiivinen. Mutta enpä naura täällä partaani.
Olen samaa mieltä, että poika meni lopulta lukkoon. Korostinkin sitä jo aiemmin, että en ollut alkuun hermostunut, mutta pikkuhiljaa minä hermostuin. Samoin isä opetti sitä kelloa ensin, hän on vanha kouluttaja ja luovutti. Sitten minä astuin remmiin ja lopputuloksen tiedättekin.
Kaikki opettamismetodit siis käytettiin, niin behavioristiset kuin tutkivan oppimisen kysymyksenasettelut - niin ihmettelen vain, miksi asia ei mennyt päähän.
Korostan kuitenkin, että en todellakaan ole vanhempana vaativa. Poika on koko kesän vain kirmannut pikkuveljensä kanssa. Onko tavallista, että lapsi taantuu, kun häneltä ei vaadita mitään?
Eikö kellään ole kommentoitavaa siihen, että meistä äideistä jokainen odottaa lapsestaan jotain " suurta" ? Tälläkin palstalla aina kehutaan, kuinka oma lapsi on jotain osannut - entä jos hänestä ei sitten tulekaan mitään? Minäkin olen kehunnut täällä, että kyseinen poika etsi 1 v 10 kk:n iässä kirjaimia Hesarista ja teki ties millaisia palapelejä samoihin aikoihin.
Mitäkö? Jos ei sytytä niin ei voi mittään. Osasitko ekaluokalla kellon? Pieni epäonnistuja taidat tosiaan olla kasvattajana..
Lastasi säälin kun on tollaset " kasvattajat" jokka niuhottaa selän takana. :(
Meilläkin on opeteltu kelloa 7 v kanssa koko kesä ja 5 v siskonsa oppi sen nopeammin...
Ps.
Kuka kysyy 100 vuotiaana, kuinka nopeasti joku oppi tuntemaan kellon tai ei...