Onpa orpo olo kun ei oo yhtään lähisukua :(
Onko muita samassa tilassa olevia?
Ei oo äitiä, ei isää, ei sisaruksia. Olis jotenkin niin kivaa, jos voisi lasten kanssa käydä mummolassa ja lapsia oppisi tuntemaan serkkunsa. Ja sitten kun on juhlia, niin minun puolen sukua ei siellä näy, kun en serkkujakaan tunne.
Onneksi miehen puolella on mummola ja muutenkin hyvät välit siihen sukuun. Mutta silti sitä kaipaa omaa sukua, kateellisena aina kuuntelen miten jotkut näkee viikottain vanhempiaan.
Kommentit (4)
Itse koen surua siitä ettei lapsillemme tule koskaan yhtään serkkua. Eli heillä tulee olemaan todella pieni suku.
Tai on mulla veli mutta se on mua 10 v. vanhempi eikä meillä ole mitään yhteistä. Tavataan ehkä kerran vuodessa jos niinkään usein. Vanhempani ovat kuolleet ja sedät, tädit ja serkut ihan vieraita. Miehellä on onneksi sukua, hekin valitettavasti asuvat kaukana mutta heitä on kiva nähdä.
On tosiaan orpo ja tyhjä olo. Me asumme minun kotipaikkakunnallani mutta on ollut aika rankka huomata että ei täällä ole ketään kenen kanssa voisin puhua suvustani tai taustastani. Tästä syystä haluamme itse monta lasta, että lapsillamme olisi sitten enemmän sukulaisia ympärillä.
Ottakaa varamummot itsellenne, jos kaipaatte sukua.
Niitä on tarjolla, kun kyselee.......
mun äiti on vielä elossa, mutta ei välitä pitää meihin yhteyttä(alkoholisti yms). Miehenkään sukua emme voi tavata juurikaan, vanhemmat sairaita ja vanhoja, eli jos käymme heillä pikaisesti sekin tuntuu vain rasittavan. Muita sukulaisia ei kummallakaan ole, joihin voisi yhteyttä pitää.
Olisi niin ihanaa vain istahtaa tervetulleena pöytään ihmisten keskelle, joista pitää, jotka välittävät sinusta sinuna. Vaan ne mummolan ajat ovat olleet ja mennet.