Nyt kertokaa, miten lapsen saa tajuamaan että aikusia ei saa keskyttää.

Vierailija:

Littyy yhteen minun aloitukseen lapseni käyttäytymisestä. 3,5-vuotias lapseni puhuu usein päälle kun meillä vieraita. Miten saan hänet oppimaan, että toisen puheen päälle ei puhuta? Kun " hyss, kuuntele tms" ei riitä???

Keskustelkaa kohteliaisuudesta, kerro hänelle satuja joissa petteripupu keskeyttää aina muut ja muut on sille vihaisia siitä, kehu kun ei keskeytä, älä anna huomiota kun keskeyttää rumasti, toista, toista., näytä hyvää esimerkkiä itse. Jos aikuiset aina keskeyttävät lapsen niin ei lapsi voi ymmärtää että siinä on mitään pahaa.



Älkää menkö liiallisuuksiin tässä asiassa kuitenkaan. Lapsi on lapsi ja joskus hänellä on asiaa joka ei vaan voi odottaa että aikuiset on jaaritelleet iankaikkisen pitkät juttunsa loppuun. Lapset saavat näkyä ja kuulua.

Mut musta tuntuu että sun lapsen kohdalla voi joutua jo tekemään enemmän töitä...

Onko aikuiset jotenkin tärkeämpiä ihmisiä? Onko aikuisilla jotain tärkeämpää sanottavaa?



Sen voi hyvin opettaa, ettei toista ihmistä saa keskeyttää, mutta jokaisen pitää antaa puhua vuorollaan, myös lapsen. Eiköhän se käy niin parhaiten, että lapsi saa sanoa asiansa ja häntä kuunnellaan, sitten kehoitetaan häntä olemaan keskeyttämättä kun joku toinen puhuu. Vaaditaan että lapsi toimii niin ja ohjataan häntä jos ei muuten osaa. Ei lapsen tarvitse jatkuvasti olla suunapäänä aikuisten luona, vaan voi ohjata myös omiin leikkeihin ja vaaditaan että niin myös tekee. Aika auttaa ja opettaa, ei se hetkessä käy. Lapsella on oikeus oppia omaan tahtiinsa.

Lapsellani oli sama tapa. Sanoin että ei puhutata toisten päälle, ei toiminut.



Paras tapa oli huomioida lapsi pöydässä. Lapsi ei välttämättä tajua milloin aikauisten juttu loppuu.. Jolloin itse ilmoitat sopivassa tilanteessa että nyt on sinun vuorosi.

Minusta se on todella huonoa käytöstä, enkä ole kertaakaan kuullut, että siskoni huomauttaisi lapselle, ettei niin saisi tehdä. Omalleni sanon, että odota hetki, äiti puhuu nyt tädin tms. kanssa.

Selittäminen on hyvä ja kannatettava tapa kasvattaa lasta, mutta joskus se ei vaan toimi. Joskus on vain parempi käskeä napakasti ja jättää selittelyt sikseen.



Olen lapselle selittänyt asian monta kertaa ja hän ymmärtää sen. Silti joskus vieläkin hän saattaa keskeyttää tai huutaa vieressä kun puhun puhelimessa. Silloin yksinkertainen ' Hiljaa, äiti puhuu nyt' on paikallaan. Toimii ja tapa on vähentynyt koko ajan.

Kolmen oman lapsen kokemuksella :-)



Jo pieni lapsi oppii siihen, että jokainen saa puhua vuorollaan ja häntä myös kuunnellaan ja hänen asiastaan ollaan kiinnostuneita. Jos vain aikuisilla saa olla " tärkeää asiaa" , jota lapsi ei saa keskeyttää tai jos aikuinen ei keskity kuuntelemaan, mitä lapsi (vuorollaan) sanoo tai jos lapsi keskeytetään ja hänen asiaansa vähätellään tms., niin aikuiset antavat lapselle väärän mallin. Silloin on turha ihmetellä, jos lapsi aina " keskeyttää" saadakseen joskus asiansa sanottua.



Ap:n tilanne ei ole välttämättä tää, mutta aika usein tämmöisiä aikuisia näkee.

puhuu tytön puheen päälle, vaikka tyttö olisi juuri mummolle jotain selittämässä. Mummo saattaa alkaa puhua minulle jotain ihan muuta. Tytön harmistuminen on ihan konkreettista, sen näkee oikein. Tai minä näen, mummo ei. Mutta tuttua sieltä omasta lapsuudesta!! Mikään ei ole muuttunut 30:ssä vuodessa!

Vierailija:

Kolmen oman lapsen kokemuksella :-)

Jo pieni lapsi oppii siihen, että jokainen saa puhua vuorollaan ja häntä myös kuunnellaan ja hänen asiastaan ollaan kiinnostuneita. Jos vain aikuisilla saa olla " tärkeää asiaa" , jota lapsi ei saa keskeyttää tai jos aikuinen ei keskity kuuntelemaan, mitä lapsi (vuorollaan) sanoo tai jos lapsi keskeytetään ja hänen asiaansa vähätellään tms., niin aikuiset antavat lapselle väärän mallin. Silloin on turha ihmetellä, jos lapsi aina " keskeyttää" saadakseen joskus asiansa sanottua.

Ap:n tilanne ei ole välttämättä tää, mutta aika usein tämmöisiä aikuisia näkee.

Hän yrittää saada huomiota ja välillä tietysti on innoissaan kun haluaa kertoa jotain. Mua ärsyttää se suunnattomasti ja harmittaa itseäni kun sanon hänelle rumasti että odottaa vuoroaan eikä puhuisi päälle.



Kolmonen laittoi kivan vinkin ketjuun, taidan kokeilla:)

Vierailija:

puhuu tytön puheen päälle, vaikka tyttö olisi juuri mummolle jotain selittämässä. Mummo saattaa alkaa puhua minulle jotain ihan muuta. Tytön harmistuminen on ihan konkreettista, sen näkee oikein. Tai minä näen, mummo ei. Mutta tuttua sieltä omasta lapsuudesta!! Mikään ei ole muuttunut 30:ssä vuodessa!

Vierailija:

Kolmen oman lapsen kokemuksella :-)

Jo pieni lapsi oppii siihen, että jokainen saa puhua vuorollaan ja häntä myös kuunnellaan ja hänen asiastaan ollaan kiinnostuneita. Jos vain aikuisilla saa olla " tärkeää asiaa" , jota lapsi ei saa keskeyttää tai jos aikuinen ei keskity kuuntelemaan, mitä lapsi (vuorollaan) sanoo tai jos lapsi keskeytetään ja hänen asiaansa vähätellään tms., niin aikuiset antavat lapselle väärän mallin. Silloin on turha ihmetellä, jos lapsi aina " keskeyttää" saadakseen joskus asiansa sanottua.

Ap:n tilanne ei ole välttämättä tää, mutta aika usein tämmöisiä aikuisia näkee.

Hitsi, kuunnelkaa niin tä lapsianne heti kun heillä on asiaa niin ei tärvitse kuunnella sitä ÄITI; ÄITI ; ÄIIIITI -huutoa. Lapsenkin oikeus on tulla kuulluksi ja jos ette halua hänen huutavan päälle niin sopikaa vaikka että keskeytätte heti puheenne kun hän vaikka nykäisee teitä kädestä. Jos haluatte opettaa oikein kohteliaiksi, niin pyytäkää vaikka sanomaan samalla, anteeksi, minulla olisi asiaa. Ja kohteliasuuteen ja hyviin tapoihin kuuluu sitten kuunnella mitä toisella on asiaa.



Minusta on kammottavaa katsella sellaisia aikuisrinkejä jotka vaan jatkavat tyhjänpäiväistä horinaansa ja jättävät täysin huomiotta lapsen joka yrittää epätoivoisesti kiinnittää heidän huomioinsa. Sellainen joukosta ulos sulkeminen täyttää kiusaamisen tuntomerkit. Kaikkien pitää antaa olla mukana, myös lapsien!!!!!

Minä en 3v:lle vielä huomauttele keskeyttämisestä, eskarilaiselle sen sijaan on jo ihan puhuttu ja käytännössä yritetty toteuttaa, että muita ei saa keskeyttää. En ole sanonut, että -aikuisia- ei saa keskeyttää, vaan että yleensä ei saisi puhujaa keskeyttää. Muistaa usein ja jos ei, huomautan hiljaa, että odota, älä keskytä muita.



3v ikäsen kanssa tulee vain tuota " vuorotellen" asiaa, eli lapset eivät saa vastausta jos huutavat yhtäaikaa, todetaan, että vuorotellen ja kumpaakin kuullaan.

Se vaan on huonoa käytöstä esimerkiksi huutaa ' ÄITI ÄITII' x 30 kun äiti puhuu puhelimessa.

Tietysti lapsi tulee huomioida, ja mukava on lasten kanssa keskustella, mutta myös aikuisilla on oikeus jutteluun. Opetan omia lapsiani vain toistamalla ja selittämällä. On ikävää, jos lapsi opetetaan käyttäytymään siten, että vain hänen asiansa on tärkeä. Turha tähän on vetää toista ääripäätä, eli sitä että lasta ei kuunnella. Mites sitten, kun lapsi menee kouluun, ja opettaja ei 30 lapsen ryhmässä pysty kuuntelemaan vain yhden lapsen asiaa juuri kuin tällä yhdellä on asiaa. Ovatko nämä vanhemmat sitten niitä, jotka närkästyksissään soittavat rehtorill, kun opettaja ei kuuntele heidän lastaan ja on selvästi epäpätevä. No, rehtori jättää nämä jutut omaan arvoonsa.

Keltinkankas-Järvisen mukaan heidän tulee olla keskipisteessä, mutta ei keskipisteenä. Mielestäni hyvä ajatus. Kyllä mua ainakin kotiäitinä kiinnostaa myös aikuisten jutut. Ei aikuisen elämän tarvitse olla pelkästään puputupunaa, lumiukkoa yms. On varsin normaalia, että aikuista kiinnostaa kirjallisuus, politiikka tms. tai ihan vain toisen aikuisen kuulumiset. On ihanaa, että vieras on kiinnostunut lapsesta ja hänen asioistaan, mutta ei voi olettaa, että lapseton ystävä tulee kerran puolessa vuodessa kylään kuuntelemaan ainoastaan lapsen kuulumisia. Kaikkien kuulumisilla ja ajatuksilla on väliä.