Lue keskustelun säännöt.
Minä arvostan naisia, jotka asettavat perheensä etusijalle.
27.07.2007 |
Naisia, jotka hoitavat lapsiaan niin pitkään kuin voivat. Naisia, jotka asettavat aina lapsensa etusijalle ja jättävät huoletta omat menonsa sivuun jos lapsen etu sitä vaatii. Naisia, joille perhe on tärkeämpää kuin harrastukset, kuin työ, kuin jonninjoutavat ihmissuhteet muualla. Naisia, jotka eivät baareissa juokse.
Nämä naiset ovat ymmärtäneet täysin, että panostamalla nyt näiden pienten ihmisten perusturvallisuuteen ja onnellisuuteen, he levittävät ympärilleen rauhaa ja onnea, tuottavat terveitä hyvinvoivia aikuisia yhteiskuntaan ja niin ollen vaikuttavat välillisesti satojen ihmisten elämään.
Nämä naiset ansaitsevat mitalit ja kiitokset. Sama tietenkin koskee omistautuneita perheenisiä. Itse en ole äiti, mutta jos joskus olen, toivon olevani kuin he. Kiitos teille.
Kommentit (27)
MUTTA arvostan myös työssäkäyviä äitejä! Yleensäkin arvostan kaikkia äitejä ja isiä, jotka elävät ihan normaalia lapsiperhe-elämää, olivatpas he töissä tai kotona!:)
Ihan totta on että kyllä töissäkäyvä äitikin voi olla hyvinkin " perhekeskeinen" ! Ihan samoin kuin kotiäiti voi keskittyä " omiin hommiinsa" niin ettei lapsilla kumminkaan ole OIKEASTI sitä aikuista koko ajan läsnä! Kumpiko noista sitten lienee parempi vaihtoehto?
Toivon, että jokainen perhe pystyisi elämään omilla ehdoillaan (siis KOKO perheen ehdoilla) niin että lapsi saisi parhaat mahdolliset " eväät" elämälleen, mutta uskon että tuohon päämäärään päästään hyvin monien erilaisten valintojen ja perheiden kautta! Ei siis ole vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa kasvattaa ja hoitaa lapsiaan!
Ja vaikka kotiäiti olenkin (ollut jo pitkälti yli 10 vuotta) niin en arvosta edes kotiäidin uhrautuvaisuutta mikäli se ei lähde ihan äidin OMASTA halusta!! Mitään martyyriutta en siis arvosta! Enkä myöskään arvosta sitä että kaikki mahdollinen tehdään lapsen puolesta niin ettei lapsen itse tarvitse opetella mitään normaaliin elämään kuuluvia taitoja!
Ja uskokaa tai älkää, mutta arvostan jopa niitäkin " perheitä" , jotka omasta halustaan ovat lapsettomia! Sekin erilaisuus suotakoon tässä maailmassa:)
Yleensäkin arvostan ihmisiä ihmisinä, en heidän valintojensa tähden!
t.hunajakuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös miehelleen? Eli molemmat vanhemmat ovat vuorollaan kotona lasten kanssa.
Eikö se ole huomattavasti enemmän perheen etua ajatellen tehty ratkaisu kuin se että äiti olisi aina kotona ja isä töissä. Noinhan lapset saavat kaksi oikeasti läsnäolevaa vanhempaa ja mieskin mahdollisuuden nauttia kotonaolosta ja lapsistaan.
ps. tulen itse lastensuojeluperheestä, joten tiedän mistä puhun.
Olemme tehneet oikeita valintoja ja saamme todella olla ylpeitä itsestämme. Kaikki eivät valitettavasti pysty samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittää, että lapset on onnellisia ja terveitä. Minua kyllä maailma odottaa tämän lyhyen ajan, kun lapset on pieniä :)
Olen itse akateeminen nainen ja päällikkötehtävässä, ikää reilut 30 ja lapset kouluiän kynnyksellä . Minulle sanotaan jatkuvasti, että maailma olisi auki vaikka mihin jos haluaisin. Ns. houkuttelevat työtarjoukset ovat minulle arkipäivää, samoin politiikkaan mukaan houkuttelu. Olen kuitenkin tehnyt tietoisen päätöksen pidättäytyä kaikista sellaisista asioista, jotka veisivät minut pois perheen luota. Siihen päätöksen on sisältynyt paluu kotiseudulle pitkän ulkomailla asumisen jälkeen, päätös asumisesta poissa pääkaupunkiseudulta, työ jossa on säännölliset työajat eikä juurikaan matkustelua jne. Lähden vain perustelluista syistä esim. työmatkoille, töitä en tee koskaan kotona. Koko vapaa-aika keskitytään lapsiin ja heidän menoihinsa tai yhteiseen tekemiseen koko perheen kesken. Käymme mieheni kanssa ehkä kerran vuodessa baarissa, ulkona syömässä käymme aina lasten kanssa, matkat teemme aina koko perheen kanssa. En myöskään harrasta mitään sellaista mitä en voisi harrastaa yhdessä perheen kanssa tai yhdistäen muiden perheenjäsenten aikatauluihin.
Kaikella tällä tähtään tasapainoiseen lapsuuteen ja parisuhteeseen unohtamatta kuitenkaan omaa ammatillista kehittymistänikään. Tällä haluan sanoa, että kyllä meitä ns. uraäitejäkin on sellaisia, joilla on perhearvot vielä paikallaan.