Onko niin ettei ennen saanut näyttää kunnolla tunteitaan
Kun olen saanut sellaisen kasvatuksen että vanhempani eivät juurikaan näyttäneet tunteitaan.. Tarkoitan sellaisia etteivät he ole esmeks halanneet minun nähden ja harvoin olen nähnyt heidän itkevän, isän en koskaan.
Myöhemmin huomannut itselläkin vaikeuksia näyttää samaisia tunteita... :/
Kommentit (7)
minä 78 ja olen nähnyt molempien vanhempien itkevän ja nauravan, kiukustuvan yms.
Isä on oikeen herkkä-tyyppi. Myös näin usein isän halaavan ja pussailevan äitiä, se oli vähä noloa.:)
Meitä lapsia ei kovin usein halailtu, sylissä pidettiin jonku verran. Ehkä alle kolmi vuotiaana enemmänkin mut sitähän ei muista.
Itse saatan itkeä lasten nähen jos on paha mieli (en usein). Näytän myös tunteita.. Lapset saa myös sen tehdä kunhan ei ketään satuta. Miehen on vaikea katsoa kun lapsi kiukuttelee ja ei aina anna siihen lupaa. Kai ei ole itse saanut kiukkua näyttää. Mut pikku hiljaa alkaa tajuta että se on välttämätöntä että saa purkaa kaikki tunteet ulos.
Vierailija:
Mut pikku hiljaa alkaa tajuta että se on välttämätöntä että saa purkaa kaikki tunteet ulos.
Kun pahin on se kun ei salli edes itselleen niitä tunteita. Toisin sanoen kielletään ja torjutaan omat tunteet. Siitä ei muuta seuraa kuin tauoton ahdistus.
ei se kaikille ole mitenkään tarpeellista " purkaa" tunteitaan.. toiset vaan käsittelee tunteensa erilailla...
Ei vaan ole luontevaan dramaattinen tunteilu!
Ei se tee kenestäkään sen huonompaa eikä se ole mitenkään outoa/sairasta niinkuin usein annetaan ymmärtää
Se että miten se ulkoisesti ilmenee, on eri asia. Riippuu temperamentista jne. Todellakaan kaikkien ei tarvitse kovaan ääneen itkeä tai nauraa.
hiljaa.
Omille lapsilleni olen korostanut, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja niistä puhutaan meillä paljon.