Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viikko sitten tähän aikaan
27.07.2007 |
mummini makasi kotinsa lattialla jumissa pääsemättä sieltä ylös. Hän oli kaatunut jo edellisenä iltana. Onneksi olimme menossa sinne kylään ja olimme sopineet että soitan lähtiessämme. Lähdimme ajamaan klo 15 aikoihin ja kun mummi ei vastannut puhelimeen soitin äidilleni ja hän löysi mummin lattialta n. klo 16. Mummi oli todella heikossa kunnossa oltuaan lattialla n. 18 tuntia ja hänet vietiin sairaalaan. Hän on nyt piristynyt mutta kotiinpääsystä ei ole tietoa, kun hän ei pääse kävelemään enää.
On mennyt tämä viikko vähän oudoissa tunnelmissa kun olen pohtinut tapahtunutta. Äitini oli käynyt mummilla kylässä to-iltana ja vajaata vuorokautta myöhemmin meidän piti mennä sinne, ja lähes koko tämän väliajan mummi on taistellut itseään ylös lattialta. Tosin hän oli nukahdellut välillä.
Tuli muistutus siitä että isovanhempiin yhteyden pito on tärkeää, harmittaa oikein kun monesti tämä arkirumban pyörittäminen vie muka niin paljon aikaa ja voimia ettei ehdi/muista/jaksa soittaa tarpeeksi usein. Jonain päivänä se onkin sitten myöhäistä, onneksi meillä ei vielä ole...
Kommentit (4)
mutta hän " ei ole sitä tarvinnut" aikaisemmin. Eikä hän ole aikaisemmin huonoista jaloista huolimatta kaatuillut, tekee itse ruuat ja muutenkin huolehtii itsestään. Äitini on käynyt kauppakassin viemässä kerran viikossa ja kyläillyt siellä muuten säännöllisesti. Nyt mummi itsekin myönsi että tarvitsee joko kännykän tai rannekkeen itselleen.
Harmi että jalkojen takia joutuu mahd. vanhainkotiin kun muuten pärjäisi kotonaan hyvin. Ranneke olisi tosin pitänyt hankkia jo kauan sitten mummin vastusteluista huolimatta, muttei kukaan arvannut että jalat ovat noin huonossa kunnossa, ei edes mummi itse.
Otan osaa kolmosen mummin takia, meidän toinen mummi menehtyi myös taisteltuaan sairaalassa muutaman kuukauden.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menenkin tästä heti soittamaan omalle mummilleni. Edellisen kerran soitin yli viikko sitten..
Koin kovan piston sydämessäni, kiitos että sait kertomuksellasi minulle muistutettua, että yhteyttä on tärkeä pitää =)
Mummini ei ollutkaan " vanhainkotikamaa" kuten kakkonen asian niin " kauniisti" ilmaisi - hän pääsi jokin aikaa sitten kotiin ja voi hyvin. Turvaranneke on hankittu ja kotisairaanhoito käy kontrolloimassa ja hoitamassa muutaman päivän välein. Mummi oli ollut lattialla lähes vuorokauden eli vielä pidempään kuin aluksi luulimme, hänellä oli veriarvot olleet sekaisin varmaan jo hyvän aikaa ja nyt jälkikäteen ajateltuna hän olikin keväällä tosi väsyneen oloinen. Nyt on arvot saatu korjattua ja mummi on huomattavasti pirteämmässä kunnossa kuin ennen. Jalatkin taas kantavat - olivat todella rikki lähes vuorokauden kestäneen kamppailun jäljiltä, vielä joutuu kotisairaanhoitaja hoitamaan kohtia joista iho oli lähtenyt kokonaan pois. Mutta hyvältä näyttää kuitenkin. :)
Se opetuksen sain että nyt soitan mummille 2-3 päivän välein, ennen oli luvattoman pitkiä taukoja kun oli muka niin kiire...
ap
Alue: Aihe vapaa
kaikille sukulaisillenne, joilla ikää on ja tasapaino jo huonoa! meidän mummi kaatuili kanssa, ja kun ei halunnut kotoaan lähteä sai rannekkeen, ja rannekkeella hälyytettyä apua aina tarvittaessa!
Toivottavasti ap:n mummi toipuu. Meidän mummi ei sitten jaksanut taistella, ja kuoli keuhkokuumeeseen sairaalassa.